Kirje suomalaiselle naiselle

Naiset, olette mainioita johtajia. Teissä on sitä jotain. Me miehet usein julkisesti kehumme teitä kauniiksi ja upeiksi. Mutta vaikka naiseutenne kyllä rajatonta kehua ansaitsee, siitä helposti syntyy tahaton ansa. Liike-elämässä oikeampi ylistettävä asia olisi rohkeutenne ja sisunne. Olen havainnut, että aliarvoitte alati kykynne. Naiset, vastuu ei ole sitä, mitä teille annetaan, vaan sitä mitä itse otatte. 

Mårten Mickos

Me miehet ajattelemme näissä asioissa päinvastoin. Olemme yhtä mainioita johtajia kuin te. Mutta me myös tiedämme ja tiedostamme sen. Emme pelkää pyytää johtajan titteliä itsellemme. Mies ajattelee “anna minulle johtajan rooli niin näytän että olen sen arvoinen”. Nainen, ethän ajattele “jos minulle annetaan johtajan rooli niin ehkä olen sen arvoinen”?

Tuhlaamme älyä ja voimaa

Nämä erot ovat sekä selkeitä että hyvin pieniä. Yksilötasolla ei ole yleispätevää johtopäätöstä. Hyvä nainen on parempi kuin suurin osa miehistä, ja hyvä mies parempi kuin suurin osa naisista. Vain yleistämällä yli laajojen ryhmien voimme todeta eroja, ja erot ovat pieniä. Mutta pienikin ero saa aikaan suuria vaikutuksia pitkällä aikavälillä. Tämä selittää, miksi maassa, jossa sukupuolien roolit ovat tunnetusti keskimääräistä tasaisemmat, on naisjohtajia kauhistuttavan vähän.

Ei ole mitään järkeä, että naisista yritettäisiin tehdä miehiä. Mutta on vieläkin vähemmän järkeä siinä, että pörssiyhtiöiden liiketoimintajohdossa vain 3 % on naisia. Herätys, Suomi! Tuhlaamme älyä, voimaa ja johtajuutta. Rakennamme yksipuolista liike-elämää, joka ei voi pärjätä pitkällä tähtäimellä – ei Suomessa eikä ulkomailla.

Mahdollisuuksia ja mentoreita

Naiset, näin ehdotan, että voitte vaikuttaa asemaanne:

  • Järjestäkää, meidän miesten avustamina, tytöille ja nuorille naisille luontevia mahdollisuuksia harjoitella johtajuutta molempien sukupuolten ryhmissä
  • Ottakaa entistä innokkaammin ja useammin vastaan ylennyksiä. Kaikista ei tarvitse tulla johtajia, mutta kaikkien päälliköiden on syytä harkita sitä vakavasti.
  • Hakekaa hyviä miespuolisia johtajia mentoreiksenne. Mentorit jakavat viisauksiaan ja menettelytapojaan mentoroitavan kanssa. Heidän tulee kannustaa naisia pyrkimään johtotehtäviin. Heidän tulee itse opetella, miten naisia parhaiten johdetaan ja miten naisia kannustetaan etenemään esimiesurallaan. Mentorointi antaa kummallekin osapuolelle opettavia ja hyödyllisiä kokemuksia. Kummankin johtamistyö paranee.

Johtakaa ihmisinä ihmisiä

Kun teistä naisista tulee johtajia, muistakaa nämä asiat: Vaikka tuottekin johtoryhmään jotain tiettyä naisellista vahvuutta ja johtamiskykyä, te olette johtoryhmässä ihmisenä, ette naisena. Teidän ei tarvitse edustaa jotain odotettua naislinjaa. Teidän ei tarvitse vitsailla sukupuoliasioista tai joutua sellaisen vitsailun kohteeksi. Olette johtoryhmässä johtamassa ihmisiä ja liiketoimintaa. Piste.

Ja vaikka teidän ei tarvitse toimia kuin jotkut oletetut stereotyyppiset naiset, teidän ei myöskään tarvitse muuttua äijämäisiksi. Mies saattaa retostella näkyvästi tuloksillaan; teidän ei tarvitse. Vaikka mies on alttiimpi konfrontaatioille, te voitte hoitaa konfliktit sopimalla.

Juuri se on naisjohtajuuden ylivoimaisuus. Tuotte liike-elämän johtoportaaseen jotain sellaista, mitä me miehet emme pysty matkimaan tai korvaamaan muulla.

Naiset, olette korvaamattomia ja me tarvitsemme teitä kipeästi johtajina liike-elämässä.

Mårten Mickos

47 kommentti kirjoitukseen “Kirje suomalaiselle naiselle

      • Näin kommentoi sähköpostitse eräs tuttavani:

        - –
        Joukossa on aivan upeita, karismaattisia ja erittäinkin vaikuttavia naisjohtajia. He eivät yritä olla miehiä vaan uskaltavat rohkeasti käyttää omia naisellisia vahvuuksiaan johtajana (ja nyt on varmistettava, että tarkoitan oikeasti VAHVUUKSIA!). He saavat aikaan uskomattomia tuloksia sekä heidän alaisensa kasvavat ja loistavat omassa ammatissaan.

        He eivät välttämättä hae gloriaa näistä tuloksista, koska heille riittää, että he tietävät saaneensa sen aikaiseksi. He pärjäävät yhä uudestaan ja uudestaan muuttuvassa markkinassa ja uusissa tilanteissa.

        Ero huippujen ja vähemmän menestyneiden naisten välillä on mielestäni usein heidän kykynsä olla LÄSNÄ kaikissa tilanteissa ja rohkeutensa kohdata aidosti toiset ihmiset, tähän lisätään vain ripaus rohkeutta ja uskallusta tehdä päätöksiä, niin loistava paketti on valmis.

        - -

  1. Paluuviite: Kirje suomalaiselle naiselle: "Women, we desperately need you as leaders in business." Marten Mickos | Career, Economy, State of World Order | Scoop.it

  2. Leena Linnainmaa

    Naulan kantaan, Mårten. Lisäisin sen kommentin vielä, että naisten on myös itse oltava aktiivisia. Vaativampiin ja osaamista monipuolistaviin tehtäviin kannattaa hakeutua. Aina ei haasteita ole tarjolla ja silloin niitä pitää etsiä. Kehityskeskustelu on yksi paikka, jossa voi esimiehen kanssa ottaa esille toiveensa oppia uutta ja saada lisähaasteita.

  3. Ymmärrän viestin näin:
    Naiset ovat hakeutumatta johtotehtäviin, koska eivät kykene hahmottamaan itseään siihen kykenevinä ja sukupuolineutraaleina henkilöinä – ehkä lukuun ottamatta tuota kolmea prosenttia. No, ehkä useampi hakeutuu kuin onnistuu hakeutumisessaan … mutta mahdollinen epävarmuus ei tietenkään voi olla näkymättä hakutilanteessa, ehdokkaita arvioitaessa. Vaikea tietää, ovatko naiset realistisempia arvioissa itsestään kuin miehet, vai enemmän kallellaan vähättelyyn, mutta tässä tietenkin verrataan miehiin, jolloin oleellista lie suhteellinen tulkinta.

    Miksi sukupuoli on tärkeä ottaa esiin asiassa, jossa sen ei pitäisi olla tärkeä … ? Minusta ilmeinen vaara on, että sukupuolen rooli entisestään korostuu, eikä vähene. Viestihän tulkintani mukaan oli, että naisten(kin) on syytä tietyllä tavalla unohtaa olevansa sukupuolisia olentoja, naisia. Mikä tarkoittaa mielestäni myös sitä, ettei pidä pyrkiä johtotehtäviin vain siksi, että 3% muuttuisi joksikin muuksi. Kyvykäs ja tasapuolinen pomo olisi hieno juttu, sukupuolesta riippumatta. Kukaan ei ole sellainen automaattisesti ja toisinaan tai melko usein kyvyt ja tehtävät eivät kohtaa, sukupuolesta riippumatta.

  4. Kiitos tästä jutusta, naulan kantaan monessa suhteessa. Olen nuori päällikkötason nainen ja työskentelen kilpailuhenkisessä organisaatiossa, jossa eteneminen vaatii jos ei nyt suoraa aggressiivisuutta, niin ainakin rajatonta itseluottamusta. Nyt on tullut seuraavan urasiirron aika, eikä havittelemaani tehtävää tulla minulle antamaan, vaan joudun sen itse ottamaan. Vaikka tiedän olevani hommissani hyvä, liian usein takaraivossa nakuttaa se, minkälaisen vaikutelman annan itsestäni ja luulenko itsestäni kertakaikkisesti liikoja. Annoit paljon ajateltavaa ja syyn katsoa peiliin.

    Palkkaustilanteissa uskon ehdottomaan tasa-arvoon, eli avoinna olevaan tehtävään tulee palkata paras hakija sukupuolesta riippumatta. Olen kuitenkin kauan sitten päättänyt, että vanhemapana ja kokeneempana aion tuuppia eteenpäin lahjakkaaksi havaitsemiani nuoria naisia ja tukea heidän itseluottamustaan – aivan kuten omat naisjohtajani ovat aiemmin tehneet minulle.

  5. Kiitos Mårten tärkeästä tekstistä, koska koko taloutemme menettää valtavasti potentiaalia kun naisten kyvyt (ja monien miesten myös!) jäävät hyödyntämättä. Valmennan naisia ja miehiä vapauttamaan koko potentiaaliaan ja olen nähnyt ja itsekin kokenut että naisilla on iso askel astua omaan johtajuuteensa. Siihen voi valmennus ratkaisevasti auttaa, joskus mentorointi ehkä ei riitä kun on kyse isosta askeleesta. Yrittäjänä joutuu myös astumaan omaan voimaansa, ja olen naisena kokenut että miesten rohkaisu ja tuki on auttanut minua eteenpäin. Muistakaa isät tukea tyttäreitänne, on sanottu että naisen menestys työelämässä on paljon kiinni isän vahvistavasta rakkaudesta ja tuesta lapsuudessa. Vaikka on jäänyt paitsi lapsuudessa voi tuen saada vielä aikuisenakin viisailta miehiltä jotka ymmärtävät tämän asian, josta Mårten olet kirjoittanut. Kiitos.

    • Vaikka juuri sinä Harriet olet kokenut että miesten rohkaisu on auttanut sinua eteenpäin, niin eihän mitenkään voida yleistää että kaikki naiset kokisivat samoin? Ethän sinä Harriet edusta kaikkia naisia? Kysyn myös että eikö naisten rohkaisulla ja tuella ole ollut samaa vaikutusta etenemiseesi elämässä? Eikö äitien tuki ole yhtä tärkeää kuin isien? Eikö kuitenkin todennäköisempää ole se, että ihminen (lapsi, aikuinen, nainen, mies) kasvaa, vahvistuu ja etenee elämässään positiiviseen suuntaan kun hän saa rakkautta ja tukea ympäristöltään. Uskallan väittää ettei ympäristön sukupuolella tällöin ole merkitystä.

  6. Kiva lukea tälläistä tekstiä vaihteeksi, kun keskustelupalstat ovat täynnä naisten ja ties keiden mollausta. Kiitos. Sinunlaisesi miehet pitävät uskoa siitä, että fiksuja ja mahtavia miehiä on vielä tässä maassa jäljellä :)

  7. Kiitos, tällaista rohkaisupuhetta tarvitaan. Ihminen on vapaa valitsemaan – edellyttäen että ei loukkaa muiden ihmisten oikeuksia, mutta samalla hän on myös vastuullinen valinnoistaan. Naisen euro on kuulemma palkkauksessa noin 80 senttiä. Entä jos nainen tekeekin valintansa perustavaa laatua olevien arvojen pohjalta? Entä jos nainen kokee – pienemmmästä palkasta huolimatta – olevansa parhaimmillaan hoiva-, hoito- ja kasvatustyössä ja tekeväänsä siinä arvokasta työtä? Entä jos nainen ei halua kantaa tai koe olevansa riittävän rohkea kantamaan taloudellista vastuuta tai ottamaan riskejä? Tai entä jos naiselle kuukausipalkka ei ole tärkein onnellisuuteen vaikuttava mittari, kunhan perustarpeet ovat kunnossa? Tärkeintä on että ihminen – nainen tai mies – tiedostaa valintansa ja kantaa vastuun niiden seurauksista. Seuraamusvastuunkantajia on yhteiskunnassamme paljon. Meillä on entisiä yrittäjiä, joilta on mennyt riskinotossa kaikki onnellisen elämän edellytykset, jäljelle ei ole jäänyt kuin ikuinen velkataakka ja viinapullo. Meillä on johtajia ja päätöksentekijöitä, joilta on riskinotossa “karannut mopo käsistä” ja jotka vastaavat parhaillaan valinnoistaan suomalaiselle yhteiskunnalle tai oikeuslaitokselle. Moniäänisyyden nimissä kaikilla näillä tarinoilla tulee olla oikeus tulla ilmi samassa asiayhteydessä – ihmisen valinnat ja niihin liittyvä vastuu. Summa summarum: mielestäni suomalaisessa yhteiskunnassa kyse ei ole sukupuolten välisestä eriarvoisuudesta, vaan yksilön arvoista ja valinnoista.

    • Yksilön valinnat ja arvot eivät muodostu tyhjössä ilman vaikutteita yhteiskunnan normeista… Hankinko korkeakoulukoulutuksen koska haluan sen itse vai koska meidän perheessä koulutusta on aina arvostettu? Olenko protestantti koska minut on kastettu siihen kirkkoon vai koska olen itse päätynyt siihen uskoon? Pääsinkö johtajaksi koska olen mies ja miehisiä ominaisuuksia arvostetaan vai koska olin paras ehdokas? Ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta. Toista näkökulmaa ei voida julistaa ainoaksi todellisuudeksi. Yksilö toimii aina tietyssä kontekstissa, johon vaikuttaa muutkin asiat kuin omat arvot ja valinnat. Yksilön täydellinen vapaus on pitkälti illuusio, siksi on tärkeää että tiedostamme mitä rajoja yhteiskunnalliset normit ja rakenteet asettavat meidän toimimiselle. Sata vuotta sitten pelättiin tosissaan että naisista tulee hermafrodiitteja jotka eivät pysty huolehtimaan lapsistaan jos heille myönnetään äänioikeus. Tämä heijastui voimakkaasti silloin elävien yksilöiden arvoihin ja valintoihin. Tämän päivän “päivänselvät totuudet” miesten ja naisten ominaisuuksista ja mahdollisuuksista ovat meille nyt eläville sokea piste yhtä lailla. Olisiko jo aika miettiä miten me kaikki olemme mukana tekemässä tällaisia eri ihmisryhmien stereotyyppejä ja miten ne vaikuttavat meidän omaan arkeen.

  8. Näinhän se menee – kiitos Mårten! Itse olen sanonut – kärjistäen totta kai – hallitusvalinnoista että kun mieheltä kysyy että lähdetkö niin hän sanoo että “ilman muuta” ja vasta myöhemmin muistaa kysyä että mitä se firma tekee minkä hallitukseen ollaan menossa. Nainen on usein paljon itsekriittisempi ja miettii onko hän hyödyksi, pystyykö samalla tekemään tinkimättömästi oman työnsa ja niin edelleen, ja lopulta kieltäytyy liian helposti.

    Hyvä Mårten!

  9. vaikka kirjoituksen tarkoitus on ehkä edistää tasa-arvoa niin tässä tehdään niin järkyttäviä yleistyksiä ihmisistä, sekä miehistä että naisista että jos jotain, niin kirjoitus nimenomaan vahvistaa stereotyyppisiä sukupuolirooleja ja sitä kautta epätasa-arvoa. Mitenköhän pitkään kuluu että Suomessa aletaan puhua ihmisistä ihmisinä ? Milloin ymmärretään ettei sukupuoli määrää ihmisen persoonaa tai kuten tässä kirjoituksessa ; ihmisen tapaa johtaa ihmisiä. “Heidän tulee itse opetella, miten naisia parhaiten johdetaan”. Miten NAISIA johdetaan, Mårten? Eivätkö ihmiset ole kuitenkin yksilöitä, joita johdetaan eri tavoin, riippuen ihmisen persoonasta, kokemuksista jne? “Vaikka tuottekin johtoryhmään jotain tiettyä naisellista vahvuutta ja johtamiskykyä, te olette johtoryhmässä ihmisenä, ette naisena” MItä on NAISELLINEN vahvuus?Tässä kirjoittaja nimenomaan jälleen vahvistaa että nainen johtajana on erilainen kuin mies. Ihminen ei ole yksilö vaan sukupuolirooliinsa vangittu. Konfrontaatioille altis mies retostelee ja nainen hiljaa selvittää konflikteja. Tässä muka-kannustavassa muka tasa-arvoa edistävässä kirjeessä harmittaa sekä naisten että miesten puolesta. Ihmisten puolesta. Miksi muuten mentoreiden pitäisi olla miehiä, Mårten? Mitä merkitystä mentorin sukupuolella on?

  10. @Jenni. Onkohan sulla lapsia? Nimittäin aika nopeasti lapsen kasvua seurattuaan skeptisinkin sukupuolierojen väheksyjä huomaa, että ihmisyyden lisäksi yksilöllä on sukupuoli, joka vaikuttaa käytökseen, havannointiin ja ties vaikka mihin. SItä kautta naisten vahvuudet (tilastollisesti yleistäen…) johtajina varmastikin eroavat miehistä. Minä ymmärsin, että Mårten oli tuputtamassa miehiä mentoreiksi ihan siitä syystä, että siitä kolmen prosentin naisjoukkiosta ei liene kaikille naisjohtajamentoria riitä ;) . Ei sukupuoli ole kaikki kaikessa, mutta ei ihmistäkään ole ilman sukupuolta.

    • Minna, Jenni – Minä ehdotin miehiä mentoreiksi koska se tekisi hyvää miehille ja koska uskon että naiset voivat siitä myös hyötyä. En ollenkaan tarkoittanut että naisten ei pitäisi ryhtyä mentoreiksi. Tietenkin heidän pitää, ja uskoisin että he tekevätkin sitä. Yritin vain esittää 4:ää toimenpidettä, jotka tähän asti (uskoakseni) ovat aliedustettuja. – Mutta kaikkein tärkeintä olisi ryhtyä konkreettisiin toimenpiteisiin! Debatti on mielenkiintoista, mutta se ei vielä heilauta tuota onnetonta 3% lukua. Toivoisin tänne kommenteiksi raportteja eri ihmisiltä (naisilta ja miehiltä) mitä ovat nyt ryhtyneet tekemään tämän asian eteen.

      • Konkreettinen toimi on se ettei ole lasikattoa. Haasteellista päästä sellaiseen tilanteeseen eikä tapahdu muutamassa vuodessa, mutta on kuitenkin tehtävissä. http://www.jci.fi/sitenews/view/-/nid/1248/ngid/1/

        Kuinka tuohon on päästy, konkreettisina toimina organisaation arvojen mukaan eläminen (perinteistä mutta haastavaa) sekä uutena voisi ottaa Collinsmaisen “oikeat ihmiset”, joita organisaatio on houkutellut muutosta tekemään.

      • Hieno kirje, kiitos!
        Konkreettista toimintaa olisi varmaankin vastaavan sisältöinen kirje sinulta myös miehille – miesjohtajille, joiden toivot mentoreiksi ryhtyvän. He tarvitsevat kannustusta. Miesjohtajilla (ei kaikilla, mutta vähintäänkin joillakin) saattaa olla korkea kynnys ryhtyä kannustamaan työpaikalla naisia johtajuuteen.

    • Mulla ei ole lapsia mutta olen opettajana Ruotsissa. Täällä on tämä tasa-arvokeskustelu ja sukupuolisensitiivinen kasvatus-ajattelu edennyt pidemmälle kuin Suomessa jossa “pojat on poikia” mentaliteetti vielä näköjään vallitsee/hallitsee.
      Kysyn yhä, mitä ovat naiselliset vahvuudet? Ihmisen sukupuoli kun ei määrittele ihmisen vahvuuksia/heikkouksia , ei johtajana tai muutenkaan.
      Stereotyyppinen ajattelu ja sitä kautta kasvatus antaa mallin seuraavalle sukupolvelle. Esim jos sinä Minna uskot että erot ovat biologisia ( mistä ei ole minkäänlaisia todisteita) sinä myös luot odotuksia siitä että tyttäresi vain koska hän sattuu olemaan tyttö on hoivaava sovittelija joka ei luota itseensä tarpeeksi päästäkseen johtajan pestiin. Tällöin hän luultavasti yrittää kovasti täyttää nämä odotukset koska ” sellaisia ne naiset ovat ja minähän olen nainen eli minun kuuluu sopia tähän muottiin ” jne. Kuten sanoin tämä keskustelu on vasta aluillaan Suomessa, mutta onneksi edes aluillaan.

  11. Tärkeä keskustelunavaus. Ehdottomasti, kiitos siitä. Mielestäni kirjoituksen lääkkeet hoitavat kuitenkin oiretta eivät tautia. Tautiin puututaan vain sillä, että modernin johtamisen ikonit riisutaan ja nykyinen suomalainen johtamiskulttuuri kyseenalaistetaan. Naisten tulee haastaa nykyinen johtamiskulttuuri juuri naisellisilla vahvuuksillaan (empatia, tunneäly, sovittelevuus, vuorovaikutustaidot, motivointitaidot jne.), ei sillä että he mukautuvat nykyiseen johtajamuottiin. Tällä hetkellä julkisesti (sic!) arvostusta saaneet naisjohtajat, ovat menestyneet siitä huolimatta, että he ovat naisia, eivät siksi, että ovat naisia.

    Tulevaisuudessa asiat voivat olla toisin, mutta vasta siinä vaiheessa kun Suomessa uskalletaan johtaa ihmisiä prosessien ja Excel-taulukoiden sijaan. Vanha afrikkalainen sanonta kertoo, että sitten vasta kun leijonilla on historoitsijat, lakkaavat metsästäjät olemasta sankareita.

  12. Kiitos hyvästä kirjoituksestasi, Morten!

    Naisten kohdalla uravalinnoissa nousevat esiin monesti myös lasten saaminen ja perheen rakentaminen. Näistä omakohtainen kokemukseni on, että ne jos mitkä vauhdittavat urakehitystä. Perhevapaa on luonteva sapatti, joka pakottaa tyhjentämään pöydän edellisistä tehtävistä ja avaa näin tilaa jollekin uudelle. On uskallettava heittäytyä ja sanoa ääneen sekä itselleen että myös urakehitykseen vaikuttaville henkilöille, että äitiyslomani jälkeen en enää palaa tähän samaan tehtävään. Haluan jotain uutta oppiakseni lisää ja ollakseni entistä parempi ja monipuolisempi ammattilainen ja johtaja.

    Itselläni on jo vuosien ajan ollut ns. 10 vuoden suunnitelma, jossa oma urakehitys ja privaatissa tapahtuvat asiat kulkevat hyvin käsi kädessä. Uskon siihen, että uralla eteneminen on vain ja ainoastaan omasta halusta ja asenteesta kiinni. Vain omaan itseensä voi vaikuttaa ja sitä kautta myös siihen, mitä muut minusta johtajana ajattelevat ja miten minut näkevät.

    Menestystä kaikille johtajille omalla urallaan, myös naisille!

    - Hanna

  13. Sangen mielenkiintoinen keskustelu.
    Tein työurani taloushallinnon johtotehtävissä. Sain kerran työtoveriltani karhunkuvan, jossa oli teksti “Ole vahva, mutta pysy pehmeänä – siinä sinulle tehtävä”. Ehkä tässä on tiivistettynä jotain naisjohtajuudesta.
    Eläköityessäni ryhdyin käsityöläisyrittäjäksi. Noita ominaisuuksia tarvitaan myös tässä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>