Yritysten yhteiskuntavastuuta peräänkuulutetaan yhä enemmän. Tänä keväänä Euroopan komissio julkistaa säännösehdotuksensa yhteiskuntavastuuraportoinnista (non-financial reporting), ja pörssiyhtiöille on odotettavissa uusia raportointivelvoitteita. Jo nykyisellään yhteiskuntavastuuraportoinnille on omat standardinsa, ja reittauslaitokset seuraavat suuryritysten raportteja. Alalle onkin syntynyt vilkasta konsulttitoimintaa. Kysymys kuuluu, saadaanko tällä kehityksellä todellista muutosta aikaiseksi, vai onko kyse viherpesusta ja raportteja suoltavasta liiketoiminnasta. Ovatko yritysten yhteiskuntavastuuraportit aidosti kiinnostavia ja hyödyllisiä? Kenelle niitä kirjoitetaan?
Kuluttajat odottavat kaupalta vastuullisuutta, mutta eivät itse ole valmiita muuttamaan omaa käyttäytymistään tai maksamaan vastuullisesti tuotetuista tuotteista korkeampaa hintaa. Jokainen asioita seuraava on voinut tämän havaita ympäristöään tarkkailemalla. Kaikkein rehellisimmät ovat voineet havaita tämän omasta käytöksestään. Näille havainnoille on nyt tullut vahvistusta Turun kauppakorkeakoulun kuluttajakäyttäytymisen muutoksia koskevasta tutkimuksesta. Tutkimustulosten mukaan kaksi kolmasosaa uskoo voivansa kulutusvalinnoillaan muuttaa maailmaa, mutta vain runsas kolmannes on tietoisesti muuttanut kulutustottumuksiaan ympäristösyistä. Vastuullisuuden merkitys tiedetään, mutta jonkun muun on toimittava sen eteen. Tähänkö olemme holhousyhteiskunnassa tulleet – aina on joku muu, joka hoitaa ikävät asiat?
Kuluttamisesta on tullut muotia. Kyseenalaiseksi ilmiön tekee se, että tavaraa on saatava edullisesti ja paljon ja usein. Muotivaatteita käytetään vain lyhyen aikaa, kunnes taas hankitaan uusia halpoja vaatteita. Kestävän kehityksen kannalta kuitenkin olisi suotavaa, että kulutus painottuisi laadukkaisiin tuotteisiin, joiden elinkaari olisi pitempi. Laadukkaita tuotteita tarjoavia yrityksiä kyllä on, joten vastuulliset ratkaisut ovat tältä osin pitkälti kuluttajien käsissä.
Ympäristökysymysten lisäksi vastuullisuuteen kuuluvat asianmukaiset työolot ja lapsityövoiman käytön estäminen. Tuskin mikään nostaisi hyvinvointia koko maailmassa niin paljon kuin se, että kaikki maailman lapset pääsisivät kouluun ja oppisivat perusasiat, kuten lukemaan ja laskemaan.
Jos yritys haluaa olla pitkäjänteisesti markkinoilla ja menestyä, sen on seurattava ja noudatettava asiakkaiden mieltymyksiä. Yritysten yhteiskuntavastuun edistämisessä on pitkälti kyse kuluttajien arvostuksista. Miksi kuluttajat käyttäytyvät niin, että lenkkitossufirmalle oli kannattavaa maksaa huippukoripalloilijalle 20 miljoonaa dollaria vuoden mainossopimuksesta – yhtä suuri summa kuin firman Indonesian tehtaan kaikkien työntekijöiden vuoden palkka?
Yritysjohtajien palkkoja arvostellaan. Urheilijoiden kansansuosion vuoksi toimittajat eivät uskaltaudu arvostelemaan urheilijoiden palkkioita, vaikka moninkertaisesti ansaitsevista huippu-urheilijoista harva maksaa veroja Suomeen. Ylipäätään on helppoa sysätä yhteiskuntavastuu yritysten harteille, vaikka maailmaa voidaan muuttaa vain kaikkien yhteistoimin. Vastuu on siis yhteisesti yrityksillä, kuluttajilla ja medialla.
#Yhteiskuntavastuu ei koske vain yrityksiä, muistuttaa Leena Linnainmaa. Kuluttajat ohjaavat kauppaa valinnoillaan. http://t.co/jVknMYWz
Paluuviite: Kulutusjuhla » Kuluttajien käytös harvoin aidosti tukee yritysten yhteiskuntavastuuta
Kuluttajien valinnanmahdollisuuksilla on usein rajansa, joita muodostavat mm. raha ja aika tai jaksaminen. Tietoakin on usein vaikea saada päätösten pohjaksi. Oliko niille lenkkareille oikeasti olemassa vaihtoehto, josta olisi tiennyt sen olevan vastuullisempi, jota olisi saanut muualtakin kuin erikoiskaupoista suurimmista kaupungeista, ja joka ei olisi ollut liian kallis suurelle osalle niistä, jotka ostivat ne epäeettiset? Halpojen, mainostamattomien lenkkareiden valitsemiseen isolla rahalla mainostettuihin verrattuna voi olla jotain eettisiä perusteita, mutta ainakaan niistä tuskin menee enempää työntekijöille tai ympäristönhoitoon. Mainosten puuttuminen ei siis kerro vielä mitään eettisyydestä. Missä olivat myynnissä ne lenkkarit, joista todella oli laitettu sama raha indonesialaisille työntekijöille kuin toinen firma laittoi siihen mainokseen?
Varsin moni on valmis maksamaan jonkin verran korkeampaa hintaa eettisistä tuotteista, jos niitä on helposti saatavilla ja on mahdollisuuksia kohtuullisen luotettavasti tietää, että ne todella ovat eettisempiä. Tämän voi huomata esimerkiksi luomun suosion kasvusta sitä mukaa, mitä laajemmin luomutuotteita on saatavilla.
Voidaan myös kysyä, onko eettisten tuotteiden välttämättä aina oltava muita kalliimpia. Kuten omakin esimerkkisi osoittaa, voitaisiin esimerkiksi leikata siitä koripalloilijan palkkiosta ja laittaa se indonesialaisten palkkoihin. Muusta mainosbudjetista löytyisi varmaan ne rahat, jotka tarvittaisiin tästä tiedottamiseen. Eettisen tuotteen hinta voisi olla sama kuin tavallisen, jolloin se olisi useamman ihmisen realististen vaihtoehtojen joukossa.
Onko varsinainen huoli tässä nyt itse asiassa siitä, että yritysjohtajien palkkoja arvostellaan, ja se on epistä? Tuliko mieleen, että sille puolelle niistä, jotka uskovat kulutusvalinnoilla voitavan vaikuttaa, mutta eivät toimi sen mukaisesti, on käytännön syitä siihen, etteivät tee niitä parhaita valintoja? Valinnoille tarvitaan edellytyksiä, valinnanmahdollisuudet eivät synny tyhjästä tai silkasta halusta.
Tutkimuksessa saattaa olla myös osa vastaajista ajatellut, että kuluttaa alunperinkin niin vastuullisesti kuin omassa tilanteessa on mahdollista, joten ei ole *muuttanut* kulutustottumuksiaan. Näin olen ainakin itse vastannut, tuohon tai johonkin muuhun tutkimukseen jossa samaa kysyttiin.