Uudenmaan maakuntakaavan myötä metropolipolitiikka saa myös maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) siunauksen – järjetön keskittämispolitiikka kiihtyy ja näivettää muuta maata.
Markku Kakriainen
En malta olla kommentoimatta pääkaupunkiseudun kasvupyrkimyksiä, jotka ovat täysin ylimitoitettuja.
Käsittääkseni lausuntokierroksella oleva Uudenmaan maakuntakaavan hyväksyminen on osa metropolipolitiikan edistämistä. Alueellisesta kilpailukyvystä ja metropolipolitiikasta on puhuttu jo kauan ja helposti unohtuu, että vasta Uudenmaan maakuntakaavan lainvoimaisuuden myötä metropolipolitiikka ja pääkaupunkiseudun kasvutavoitteet saavat MRL:n siunauksen.
Yhteiskunnan nopeista muutoksista ja alueellisen kilpailukyvyn korostumisesta huolimatta maakuntakaavan laillisuutta arvioidaan siis MRL:n perusteella. On mielenkiintoista seurata, mihin MRL 2000 ja sen johtavat periaatteet ”taipuvat” metropolimaakunnan maakuntakaavan hyväksymiskäsittelyssä. Metropolipolitiikasta MRL:ssä (2000) ei mainita mitään. Kuitenkin sillä on Uudenmaan maakuntakaavaratkaisussa aivan keskeinen rooli.
Miltä Uudenmaan maakuntakaavaratkaisu olisi näyttänyt vuonna 2000? Jo pelkästään kehityksen nopeuden ja muutoksen hallinnan näkökulmasta on syytä tarkastella metropolimaakunnan maakuntakaavaratkaisua vuoden 2000 MRL:n johtavien periaatteiden valossa. Jälleenrakentaminen ja uudisrakentaminen olivat MRL:n edeltäjän rakennuslain (1959) johtava periaate. Sen sijaan MRL 2000 viritettiin ”suojelemaan” ja ylläpitämään hyvinvointiyhteiskuntaa ja olemassa olevaa alue- ja yhdyskuntarakennetta. Muutokset on aina perusteltava ja vaikutukset arvioitava. Tämä on MRL:n johtava periaate.
10 vuodessa aluepolitiikka on muuttunut, ja olemme siirtyneet hyvinvointiyhteiskunnasta kilpailuyhteiskuntaan, jossa kasvu ja alueellinen kilpailukyky korostuvat koko maan olemassa olevan yhdyskuntarakenteen ja muutoksen hallinnan sijaan. Metropolipolitiikan ja Uudenmaan maakuntakaavan myötä Suomea ollaan taas kerran rakentamassa uudelleen – kilpailukyvyn, kasvun ja jälleenrakentamisen hengessä, nyt pääkaupunkiseudulle.
Vauhti on aika hurjaa. Jo vuonna 2035 Uudellamaalla (3 % Suomen pinta-alasta) asuisi 2 miljoona suomalaista, alueella pitäisi olla miljoona työpaikkaa ja alueen osuus koko maan BKT:stä tulisi olla lähes 40 prosenttia.
On aivan selvää, että Uudenmaan maakuntakaavaratkaisulla on valtakunnallisia vaikutuksia, joten perusteltu kysymys kuuluu: Onko kaavaratkaisu MRL:n mukaan perusteltu ja sen vaikutukset arvioitu – myös valtakunnallisesti? Tasavertaisuudesta ei ainakaan voida puhua, koska monen muun maakunnan maakuntakaavoista poistettiin vetovoimatekijöitä ympäristöministeriön toimesta.
Poliittisten realiteettien takia Uudenmaan maakuntakaavaratkaisu tultaneen hyväksymään. Kaavan tavoitteiden toteutumisen seurauksena jokaisen Uudenmaan kunnan liikkumissuorite ja CO2 -päästöt kasvavat tai pysyvät vähintään nykytasolla vuoteen 2035 mennessä. Haasteita näyttäisi siis olevan myös metropolimaakunnan oman kilpailukyvyn, yhdyskuntarakenteen eheyttämisen, liikennemäärien hillinnän ja ilmastontorjunnan mukaisten keskeisten tavoitteiden saavuttamisessa (VAT 2009).
Toisaalta onhan meillä metsäisen Suomen hiilinielut pääkaupunkiseudun päästöjä hillitsemään. Hyvää kesää kaikille kauniitten järvien, puhtaitten vesien ja vihreitten metsien maakunnasta.
Markku Kakriainen
Toimitusjohtaja
Etelä-Savon kauppakamari
Kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Kauppalehden Debatissa 9.7.2012.