Suomen kilpailukyky nojaa korkeaan osaamiseen, kansainvälistymiseen ja siihen, miten paljon syntyy uusia kasvuyrityksiä. On arvioitu, että Suomen hyvinvointivaltion palveluiden säilyttämiseen tarvitaan yksityissektorille seuraavan vajaan vuosikymmen aikana 150 000 uutta työpaikkaa. Näistä työpaikoista leijonanosa on sidoksissa vientiin ja globaaleihin markkinoihin.
Markku Lahtinen
Uusien työpaikkojen synnyttämishaaste on mittava, mutta väistämätön. Kauppakamarin Yritysten osaamistarpeet vuoteen 2016 -selvityksestä käy ilmi, että yritykset eivät pidä tavoitetta mahdottomana – reilu kolmannes vastaajista arvioi toimialansa työpaikkamäärän kasvavan lähivuosina. Jopa niin, että yrityksistä neljä viidesosaa arvioi kohtaavansa jonkin verran tai suuria rekrytointivaikeuksia seuraavan neljän vuoden aikana.
Monissa maakunnissa nuoret ikäluokat pystyvät täyttämään avautuvat työpaikat vain osittain. Esimerkiksi Helsingin seudulla vuotuisesta 20 000 työpaikan tarpeesta voidaan noin 14 000 työpaikkaa kattaa alueen oppilaitoksista valmistuvilla nuorilla. Yritysten täytyykin kääntää rekrytointikatseensa perinteisiä kotimarkkinoita laajemmalle: monille toimialoille ja yrityksille työperäinen maahanmuutto ja jo Suomessa asuva ulkomaalaistaustainen väestö on luonteva kohdejoukko uusia työntekijöitä ja asiantuntijoita etsittäessä. Kauppakamarin selvityksessä yritykset näkevät maahanmuuttajissa ja ulkomaalaistaustaisessa työvoimassa suuria mahdollisuuksia: peräti kaksi kolmasosaa ilmoitti olevansa valmis rekrytoimaan ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä.
Suomessa asuu lähes 200 000 muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvaa henkilöä, joiden taustat vaihtelevat täysin kouluttamattomista monen alan korkeakoulutettuihin sekä tohtoreihin. Lisäksi suomalaisista korkeakouluista valmistuu vuosittain 2 000 ei-kantasuomalaista perustutkinto-opiskelijaa, joista 80 prosenttia haluaisi jäädä Suomeen valmistuttuaan. Valitettavasti tämä käden ulottuvilla oleva osaaminen päätyy aivan liian harvoin osaksi yritysten osaamistasetta.
Työnantajien palkkalistoilla olevasta henkilöstöstä ulkomaalaistaustaisten osuus on varsin vaatimaton – arvioiden mukaan pari kolme prosenttia kaikista työllisistä. Suurin osa heistä sijoittuu suorittaviin ammatteihin, mutta varsin merkittävä osa työskentelee myös toimihenkilö-, asiantuntija- tai johtotehtävissä. Miksi yritykset ja ulkomaalaistaustainen korkeasti koulutettu ja työhaluinen osaaja eivät löydä toisiaan? Mitä tulisi tehdä, jotta yritykset voisivat edetä nykyistä enemmän aikomuksista todellisiin rekrytointeihin?
Yksi konkreettinen ratkaisu on perustaa Suomeen käytännön operatiiviseen toimintaan keskittyvä pysyvä yhteistyöorganisaatio, joka tuo yhteen yritykset, kansainväliset osaajat, viranomaiset ja korkeakoulut. Yhteistyöorganisaation avaintehtäviä olisivat keskitetyn rekrytointikanavan tarjoaminen työnantajille, työ- ja oleskeluasioiden hoitaminen yhden luukun periaatteella, kielikoulutusten ohjaaminen, mentorointitoiminnan järjestäminen sekä eri viranomaistahojen toiminnan yhteensovittaminen ja niiden palveluiden kehittäminen yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Mallia voi hakea Kanadasta, jossa Toronto Region Immigrant Employment Council (TRIEC) on ohjannut eri tahot pois omista siiloistaan saman pöydän ympärille. Tuloksena ovat toimivat ja tehokkaat kansainväliset rekrytointimarkkinat, jotka tukevat yritysten kasvua ja liiketoiminnan kehittämistä.
Markku Lahtinen, asiamies
Helsingin seudun kauppakamari
Teksti on julkaistu Kauppalehden Debatissa 26.7.2012