Euroopan kriisi lähestyy kulminaatiopistettä. Emme tiedä mikä pettää, mutta tiedämme, että näin ei voi jatkua. Kun valmistaudumme edessä oleviin mullistuksiin, meidän kannatta muistaa, kuinka reagoimme kylmän sodan päättymiseen, sillä EU-Suomen Eurooppa-politiikka muistuttaa koko ajan yhä enemmän yya-Suomen ulkopolitiikkaa. 

Euroryhmän ulkopuoliset EU-maat eivät saa saada ylivertaista kilpailuasetelmaa. Euron puolustus ei tarkoita sitä, että puolustaisimme viimeiseen saakka euroryhmän nykyistä jäsenmäärää. Yhteisen valuutan henkiinjääminen saattaa riippua siitä, että ongelmamaista päästään eroon.

Ensimmäinen sokki, johon Suomen tulee varautua, on Kreikan ero eurosta. Varautuminen ei tarkoita sitä, että ministerit tai vastuulliset virkamiehet puhuisivat tästä vaihtoehdosta ääneen. Kylmän sodan aikana hiljaisia suunnitelmia tehtiin pääesikunnassa, nyt niitä pitää tehdä valtiovarainministeriössä.

Toinen sokki, johon Suomen tulee varautua, on useamman euromaan lähtö euroryhmästä. Kysymys kuuluu, rajoittuisiko lähtö Portugaliin vai olisiko lähtijöitä enemmän. Äärimuodossaan tämä vaihtoehto tarkoittaisi euron korvautumista pienellä valuutta-alueella Saksan ympärillä.
Kolmas vaihtoehto on, että Euroopan Keskuspankki onnistuu pitämään euroalueen pystyssä avokätisellä rahapolitiikalla. Pidemmällä aikavälillä vaarana on inflaatio.

Varautuminen pahimman varalle ei tarkoita luovuttamista. Euro voi selviytyä nykyisestä kriisistä. Se voi jopa lujittua siitä. Suomella on suuria, jopa suunnattomia mahdollisuuksia. Varautuminen pahimman varalle on tärkeää, koska onni suosii valmistautunutta mieltä.

Tämä kirjoitus on osa Keskuskauppakamarin toimitusjohtajan Risto E. J. Penttilän kirjoitusta Suomen Kuvalehden Puheenvuoro-palstalla 3.8.2012.