Kaavoitus: venyvää selvitystä, soveltamista ja tulkintaa

Kaavoituksessa lain tulkinnat ja soveltaminen vaihtelevat maan eri osissa ja eri viranomaisilla. Yksittäisen virkamiehen valta on kasvamassa, samalla kun ylimitoitetuilla selvitysvaatimuksilla aiheutetaan ylimääräisiä kustannuksia, kulutetaan voimavaroja ja venytetään kaavoituksen kestoa.

Yhteiskunta vaikuttaa kaavoituksella yritysten toimintaedellytyksiin. Parhaimmillaan kaavoitus luo hyvät edellytykset menestyvälle liiketoiminnalle – pahimmillaan se estää yrityksen järkevän toiminnan. Kaavoituksella on myös merkittäviä kilpailullisia ulottuvuuksia. Yritysmyönteisellä maankäytön suunnittelulla kunnat ja maakunnat voivat houkutella yrityksiä alueelleen. Toisaalta toimivan kaavoituksen kautta turvataan yritysten välisen kilpailun toimivuus.

Ihanteellisessa kaavoitusprosessissa elinkeinoelämä otetaan mukaan kaavan valmisteluun jo varhaisessa vaiheessa, jotta yritysten sijoittumis- ja kasvutarpeet voidaan jouhevasti sovittaa muuhun maankäyttöön.

Nykyisen kaavoitusjärjestelmän puutteita

Kaavoitusta säätelevässä maankäyttö- ja rakennuslaissa on elinkeinoelämän näkökulmasta ainakin seuraavia epäkohtia ja muutostarpeita:

  • Lain väljyys heikentää kaavoituksen ennustettavuutta – yksittäisen virkamiehen valta kasvaa; lain tulkinnat ja soveltaminen vaihtelevat maan eri osissa ja eri viranomaisissa
  • Kaavoituksen pohjaksi edellytettävien selvitysten määrä ja sisältö vaihtelevat virkamies-, viranomais- ja kaavakohtaisesti. Ylimitoitetuilla selvitysvaatimuksilla aiheutetaan ylimääräisiä kustannuksia, kulutetaan suunnittelun rajallisia voimavaroja väärin ja venytetään kaavoituksen kestoa kohtuuttomasti.
  • Valitusoikeus pitää rajata nykyistä tiukemmin. Nykyinen valittamisen ”helppous” johtaa tarkoituksenmukaisimpien ratkaisujen vesittämiseen ja keinotekoisiin rajauksiin valitusten välttämiseksi, kuten myös ylimääräisiin varmuuden vuoksi tehtyihin selvityksiin. Tämä syö kohtuuttomasti suunnittelun voimavaroja ja hidastuttaa kaikkia kaavaprosesseja
  • Viranomaistahojen rooleja kaavoituksessa on mietittävä uudelleen, etenkin kaavoitusta ohjaavien ja valvovien ELY-keskusten ja ympäristöministeriön osalta. Nykyinen järjestelmä ei tue kaavoitusta riittävästi.
  • Vähittäiskaupan suuryksikön kokorajaa on nostettava nykyisestä 2 000 kerrosneliömetristä, joka käytännössä rajoittaa kilpailua
  • Vähittäiskaupan suuryksiköiden sijainnin ohjausta on tarkasteltava uudelleen. Viimeisin lainmuutos on aiheuttanut runsaasti soveltamis- ja tulkintaongelmia kaavoituksessa.

Kaavoitusjärjestelmä

Suomen kaavoitusjärjestelmä on hierarkkinen ja moniportainen. Yleispiirteisempi kaava ohjaa oikeudellisesti yksityiskohtaisemman kaavan laatimista tai muuttamista. Valtioneuvosto ohjaa kaikkea kaavoitusta määrittelemällä valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joissa linjataan koko maan kannalta merkittäviä alueidenkäytön periaatteita. Sellaisia ovat mm. yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ja liikenteen määrän vähentäminen.

Maakuntaliitot laativat maakuntakaavoja, jotka ympäristöministeriö vahvistaa. Maakuntakaava on yleispiirteinen ja pitkäjänteinen suunnitelma alueiden käytöstä maakunnassa. Siinä ratkaistaan keskeiset valtakunnalliset, maakunnalliset ja seudulliset maankäytön kysymykset, kuten merkittävimpien vähittäiskaupan keskittymien, maa-ainesten ottopaikkojen, jätehuollon alueiden ja liikenneväylien sijainti.

Kunnat vastaavat omien alueidensa kaavoittamisesta yleis- ja asemakaavoin. Yleiskaava on nimensä mukaisesti yleispiirteinen maankäytön suunnitelma, jossa määritellään mm. asutuksen, työpaikkojen ja virkistysalueiden sijainti. Tarkempi suunnittelu tapahtuu asemakaavalla. Siinä määritellään yksittäisen alueen tuleva käyttö – esim. rakennusten sijainti, koko ja käyttötarkoitus. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) ohjaavat ja valvovat kuntien kaavoitusta.

Yksi kommentti artikkeliin ”Kaavoitus: venyvää selvitystä, soveltamista ja tulkintaa

  1. Jotta kaavoitus etenee kohtuuajassa tulee kaavan valmisteluun ottaa mukaan elinkeinoelämän lisäksi myös asukas- ja kyläyhdistykset, jotta turhilta valituksilta vältytään. Kaavoitus ei saa olla vain elinkeinoelämän ja kunnan välistä maankäytön sopimista. Myös kunnan asukkailla on oikeutensa omaan ympäristöön. Mitä laajemmalla pohjalla maankäyttöä suunnitellaan sen parempi. Helppo hallinto = avoin hallinto.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *