Kunnallisveron korotuksia hillittävä lainsäädännöllä

Sote-uudistukseen liittyy riski ansiotuloverotuksen kiristymisestä. Hallituksen on varmistettava, että näin ei tapahdu. Asiaa ei saa jättää kuntien hyväntahtoisuuden varaan.

Työn verottamista pidetään yleisesti talouskasvun kannalta erityisen haitallisena verotusmuotona. Pääministeri Juha Sipilän hallitus onkin luvannut osana hallituksen talous- ja veropolitiikkaa, että palkkatulojen verotus ei kiristy millään tulotasolla. Hallitus on myös pitänyt lupauksestaan kiinni ja keventänyt ansiotuloveroa kahtena peräkkäisenä vuonna.

Ansiotuloverotuksen taso ei kuitenkaan ole pelkästään hallituksen käsissä. Ansiotulojen veroista valtio kerää vain osan ja suuremman osan veroista keräävät kunnat. Vaikka sote-uudistuksen yhteydessä arviolta noin 12,5 prosenttiyksikköä kunnallisverosta on siirtymässä valtion verotukseen sote-kustannusten kattamiseksi, ovat kunnat jatkossakin merkittäviä ansiotuloverojen saajia. Ansiotuloverojen tuotot muodostavat vastaavasti myös jatkossa kunnan merkittävimmän tulonlähteen.

Vaikka kuntapäättäjät usein vakuuttavat veronkorotusten olevan viimeinen keino korjata kuntataloutta, tilastot kertovat toista.

Hallitus antoi 2.3. esityksensä sote-palvelujen järjestämiseksi. Sen mukaan uudistus toteutetaan siten, ettei työn verotus kiristy lainkaan. Uudistuksen seurauksena verotus itseasiassa kokonaisuudessaan kevenee hieman. Esityksessä rajataan kuntien mahdollisuutta nostaa kunnallisveroa vuonna 2019 siten, että vuoden 2019 kunnallisvero määräytyy vuoden 2018 veroprosentin ja laskennallisen vähennyksen perusteella. Esitys ei kuitenkaan sisällä tämän pidemmälle menevää ehdotusta sen varmistamiseksi, että kunnat sitoutuvat omalta osaltaan ansiotuloverotuksen ennallaan pitämiseen, saatikka sen alentamiseen.

Vaikka kuntapäättäjät usein vakuuttavat veronkorotusten olevan viimeinen keino korjata kuntataloutta, tilastot kertovat toista. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kunnallisveroa korottaneiden kuntien määrä on vaihdellut reilun 40 ja 180 kunnan välillä. Esimerkiksi vuonna 2014 kunnallisveroa korotti lähes puolet kunnista ja tälle vuodelle kunnallisveroa korotti 47 kuntaa. Näiden lukujen valossa on selvää, että kunnallisveron korottaminen on käytännössä huomattavasti helpompi toimi kuin talouden tervehdyttäminen toimintoja tehostamalla ja järkeistämällä.

Sote-uudistuksessa hallitus on sitoutunut turvaamaan kuntien rahoitusaseman valtiontukijärjestelmää uudistamalla ja rajoittamalla uudistuksesta johtuvia taloudellisia vaikutuksia eri mekanismeilla.

Määräaikaisena toimenpiteenä verokatto ei uhkaisi sen paremmin perustuslakia kuin kuntien rahoitusasemaakaan.

Kuntien sitoutuminen talouskasvua edistävään politiikkaan ja kansalaisten yhdenvertaiseen kohteluun tulisi uudistuksen yhteydessä varmistaa siten, että kuntien mahdollisuudet kiristää ansiotulojen verotusta minimoidaan uudistuksen yhteydessä säätämällä kunnille määräaikainen verokatto myös vuosille 2020 ja 2021.

Jos kunnallisvero tosiaankin on vihoviimeinen keino korjata kuntataloutta, laissa säädetyn määräaikaisen katon ei pitäisi muodostua ongelmaksi, pikemminkin se olisi lakiin kirjattu muodollisuus. Määräaikaisena toimenpiteenä se ei uhkaisi sen paremmin perustuslakia kuin kuntien rahoitusasemaakaan.

 

Kirjoitus on julkaistu Aamulehden mielipiteessä 10.3.2017.