Asiantuntijalausunto koskien valtioneuvoston kirjelmää eduskunnalle komission direktiiviehdotuksestatekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla (U 63/2016 vp)

Eduskunnan talousvaliokunta on pyytänyt Keskuskauppakamarilta kirjallista asiantuntijalausuntoa koskien Euroopan komission direktiiviehdotusta tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla (DSM-direktiivi) (COM (2016)593). Lausun kohteliaimmin seuraavaa.

DSM-direktiiviehdotus sisältää ehdotukset koskien

Tekijänoikeuden rajoitusten harmonisointia pakottavasti liittyen tiedon ja tekstin louhintaan, digitaaliseen ja rajat ylittävään opetukseen ja kulttuuriperinnön säilyvyyteen;

  • Kaupallisen jakelun ulkopuolella (out of commerce) olevia teoksia koskevasta ”sopimuslisenssijärjestelmästä”;
  • ”Neuvottelumekanismia” myötävaikuttamaan sopimusten syntymisestä AV-teosten saamiseksi saataville VOD-alustoilla; ja
  • Käytön raportointi ja korvausten kohtuullistaminen.

Tekijänoikeussääntelyn tulee mahdollistaa uusien ja innovatiivisten tuotteiden ja palveluiden kehittämisen sekä uusien liiketoimintamallien tuomisen markkinoille. Tavoitteen tuleekin olla eurooppalaisten sisämarkkinoiden toimivuuden ja kilpailukyvyn parantamisen. Myös tekijänoikeuden suojaamien tuotteiden ja palveluiden markkinoiden tulee voida kasvaa määrällisesti siten, että lisäkasvusta voisivat nauttia niin oikeudenhaltijat, kuluttajat kuin myös suojattuja sisältöjä tuottavat tahot, erityisesti suomalaiset yritykset.

Suomen kantaa muodostettaessa Suomen kansalliset edut tulee huomioida. Suomalaisten niin kuin myös muiden eurooppalaisten yritysten on voitava toimia digitaalisilla markkinoilla vastaavasti kuin muut yritykset. Suomen kannan tulee olla johdonmukainen myös siinä, että tekijänoikeussuoja osaltaan mahdollistaa suomalaisten yritysten tuotteiden ja palveluiden menestystä kansainvälisillä markkinoilla.  Vain tämä mahdollistaa eurooppalaisten ja erityisesti suomalaisten yritysten mahdollisuuden kilpailla globaaleilla digitaalisilla markkinoilla.

Komission pyrkimykset edistää sisältöjen rajat ylittävää saatavuutta sisämarkkinoilla on kannatettava. Laillisten tavaroiden ja palveluiden lisensioinnin kehittäminen on tällöin avainasemassa. Lisääntyvä tarjonta edistää eurooppalaisten sisältömarkkinoiden kehittymistä ja parempaa toimivuutta. Suoran lisensioinnin tulee olla ensisijainen ja muiden mahdollisten lisensiointitapojen, kuten sopimuslisenssin, vasta toissijaisia.

Rajoitussäännöksistä

DSM-direktiiviehdotukseen sisältyvät tekijänoikeuden rajoituksia koskevien toimien tavoitteet, jotka edistävät tavaroiden ja palveluiden liikkumista yli jäsenvaltioiden rajojen, ovat kannatettavia. Rajoitussäännösten uudistamisen osalta komissio on lähtenyt siitä, että tekijänoikeusjärjestelmää tulisi kehittää ja modernisoida niin että digitaalisten palveluiden tarjoaminen helpottuisi. Kuitenkaan rajoitussäännösten nykyistä voimakkaampi harmonisointi ei ole kannatettavaa, vaan Suomen kannassa tulisi varmistaa, että esimerkiksi opetus ja tutkimuskäyttöä koskevien rajoitussäännösten osalta tulee säilyä kansallinen liikkumavara.

Lainsäädännöllä ei tule luoda tarpeettomasti uusia tekijänoikeudellisia kategorioita, kuten ” myynnistä poistuneet” teokset. Ehdotettuja rajoitussäännöksiä koskevissa yhteisissä säännöksissä ei ole viittausta sopimusten ensisijaisuuteen, mikä on valitettavaa.

Tekstin ja datan louhinta

Mielestäni tekstin ja datan louhintaa koskeva rajoitussäännösehdotus (3 artikla) on hyvin ongelmallinen. Ehdotuksen mukaan rajoitus koskisi vain ei-kaupallisten tutkimuslaitosten ei-kaupallista tutkimusta. Tiedon- ja tekstinlouhinnalla tarkoitettaisiin kaikkia automaattisia analyysimenetelmiä, joilla pyritään analysoimaan digitaalimuotoista tekstiä ja dataa tiedon tuottamiseksi. Rajoitus kohdistuisi kappaleenvalmistamisoikeuteen, mutta ei sallisi suojatun aineistojen tai niiden osien yleisön saataville saattamista.

On kuitenkin huomattava, että lähtökohtaisesti yksittäistä tietoa ei suojata tekijänoikeudellisesti. Tekstin ja datan louhinnan osalta tulisi ensin määritellä, onko toiminnassa kyse tekijänoikeudellisesti relevantista toiminnasta. Lisäksi keskeistä on se, onko aihetta säädellä markkinaa, joka on vasta syntymässä. Komission vaikutusarviointi tekstin ja datan louhinnan osalta vaikuttaa puutteelliselta, sillä siinä on ilmeisesti huomioitu vain lääketeollisuus ja life science. Mielestäni ei ole selvää, että tekstin ja datan louhinnasta tulisi säädellä tekijänoikeuden kautta.

Koska direktiiviehdotuksen mukainen rajoitus koskisi vain aineistoja, joiden käytöstä on sovittu kustantajan kanssa, ehdotan harkittavaksi, että Suomen kannassa huomioitaisiin mahdollisuus sopimuslisenssijärjestelmän käyttöön.

Tietoyhteiskuntapalvelun tarjoajan velvollisuus sopia teosten käytöstä sekä valvoa teosten käyttöä palvelussaan

Direktiiviehdotuksen 13 artikla koskee suojatun sisällön käyttöä verkkopalveluissa. Sen mukaan ”tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajien, jotka tallentavat suuria määriä palveluiden käyttäjiensä verkkoon lataamia teoksia ja muuta aineistoa ja tarjoavat pääsyn niihin, on yhteistyössä oikeudenhaltijoiden kanssa toteutettava toimenpiteitä, jotta varmistetaan oikeudenhaltijoiden kanssa niiden teosten ja muun aineiston käytöstä tehtyjen sopimusten toimivuus tai estetään niiden palveluissa sellaisten teosten ja muun aineiston saanti, jotka oikeudenhaltijat ovat yhteistyössä palveluntarjoajien kanssa nimenneet. Tällaisten toimenpiteiden, kuten tehokkaan sisällöntunnistustekniikan, on oltava asianmukaisia ja oikeasuhteisia. Palveluntarjoajien on toimitettava oikeudenhaltijoille riittävät tiedot toimenpiteiden toimivuudesta ja soveltamisesta ja tarvittaessa asianmukaiset raportit teosten ja muun aineiston tunnistamisesta ja käytöstä”.

Komission tarkoituksena on ollut ilmeisesti selventää verkossa toimivien välittäjien vastuuta suhteessa tekijänoikeudella suojattuun sisältöön. Kuitenkin hyvin pitkä ja polveileva ehdotus pikemmin hämärtää kuin selventää tilannetta.

Suomessa kuten muissakin jäsenvaltioissa on saatettu voimaan tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamista koskeva direktiivi (nk. sähkökauppadirektiivi). Siinä määritellään tietoyhteiskunnan palveluntarjoajan eli verkossa toimivien välittäjien vastuu suhteessa tekijänoikeudella suojattuun sisältöön. Mikä on nyt ehdotetun säännöksen suhde sähkökauppadirektiivin mukaiseen välittäjän vastuuseen? Tekijänoikeussääntelyn ja siihen liittyvän sähköisen kaupan sääntelyn on tuettava tietoyhteiskuntakehitystä ja mahdollistettava uusien sisältöjen, palveluiden ja tuotteiden kehittäminen sekä edistettävä niiden tarjoamista koko yhteisössä. Tavoitteena tulee olla EU:n kilpailukyvyn ja sisämarkkinoiden toimivuuden parantaminen ja tekijänoikeusmarkkinoiden kokonaismäärän kasvu niin oikeuden haltijoiden, sisältöä tuottavien yritysten kuin operaattoreiden hyväksi. Uusia säännöksiä valmisteltaessa on huomioitava tasapaino eri toimijoiden välillä.

Lopuksi

Lainsäädännön tulee olla johdonmukaista ja sitä valmisteltaessa huomiota tulee kiinnittää siihen, miten ehdotetut ratkaisut vaikuttaisivat eri tekijänoikeuksia hyödyntävillä toimialoilla. Tarpeetonta säätelyä tulee välttää. Eurooppalaisen tekijänoikeuslainsäädännön tulisi edistää oikeusvarmuuden lisäksi tuottavuutta ja parantaa sekä tekijöiden että yritysten toimintamahdollisuuksia digitaalisessa toimintaympäristössä.

Direktiiviehdotuksen jatkovalmistelussa tulisi ehdotettuja säännöksiä selkeyttää ja kehittää siten, että niiden avulla voitaisiin parantaa suomalaisten yritysten mahdollisuuksia tuottaa kilpailukykyistä sisältöä ja edistää työtilaisuuksien syntymistä suomalaisille tekijöille. Tekijänoikeuslainsäädännön tulee olla johdonmukaista ja sitä valmisteltaessa huomiota tulee kiinnittää siihen, miten valitut ratkaisut vaikuttavat eri tekijänoikeuksia hyödyntäviin toimijoihin.

  • Lausunnon saaja: Eduskunnan talousvaliokunta
  • Lausunnon pvm: 7.2.2017
  • Kirjoittaja: Minna Aalto-Setälä
  • Titteli: Lakimies
Muokattu 28.2.2017