Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt eräiltä tahoilta lausuntoa Markus Leikolan ehdotuksesta yksityisen kopioinnin hyvitysmaksujärjestelmän uudistamiseksi. Lausuntoa ei ole pyydetty Keskuskauppakamarilta. Keskuskauppakamari lausuu kuitenkin lausuu ehdotuksesta omasta aloitteesta seuraavan.
Yleistä ja ehdotuksen pääasiallinen sisältö
Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksulla hyvitetään tekijänoikeudella suojattujen teosten tekijöille ja muille oikeudenhaltijoille sitä, että teoksia ja muita suojattuja aineistoja kopioidaan yksityiseen käyttöön tekijänoikeuslaissa säädetyn rajoituksen nojalla. Aikaisemmin analogisessa maailmassa puhuttiin kasettimaksusta.
Nykyisin hyvitys oikeudenhaltijoille kerätään tallennusalustoista ja -laitteista, joihin teos voidaan tallentaa ja joita merkittävässä määrin käytetään teoksen kappaleen valmistamiseen yksityiseen käyttöön. Valtioneuvoston asetuksella säädetään, mitkä laitteet kuuluvat yksityisen kopioinnin hyvitysmaksun piiriin ja mikä on maksun suuruus.
Leikola ehdottaa kolmipistemallia, jossa kerättävän hyvitysmaksun pohjaa laajennetaan ja yksittäiseen laitteeseen kohdistuvaa maksutasoa lasketaan huomattavasti. Samalla tekijöille suuntautuvan hyvityksen euromääräinen summa kuitenkin palautuisi viime vuosien keskiarvon tasolle.
Maksu laajennettaisiin laitteiden ja tallennusalustojen lisäksi pilvisisältö- ja tallennus-palveluihin sekä kuluttajille maksullisesti tarjottaviin sisältötuotteisiin ja -palveluihin.
Keskuskauppakamarin kanta
Keskuskauppakamari ei kannata Leikolan esittämää mallia jatkovalmistelun pohjaksi.
Hyvitysmaksujärjestelmä on jäänne analogisesta maailmasta, joka ei sovellu nykyiseen sähköiseen maailmaan. Tilalle tarvitaan aidosti uusi lähestymistapa, millä keinoin yksityisestä kopioinnista aiheutuvaa haittaa voidaan korvata tekijöille.
Ehdotuksessa laitepohjaa laajennettaisiin entuudestaan ja hyvitysmaksua maksettaisiin myös tallennusalustoista, lisensioiduista sisällöistä ja sisältöpalveluista.
Esitetty malli ei ole linjassa valtioneuvoston päätöksen kanssa hyvitysmaksujärjestelmän uudistamisesta, jonka mukaisesti korvaavan järjestelmän tulee muun muassa olla hallinnollisesti kevyt.
Näkemyksemme mukaan ehdotettu järjestelmä on vastoin toimeksiantoon kirjoitettua hallinnollisen taakan keventämistavoitetta. Ehdotus toisi järjestelmän piiriin merkittävän joukon uusia järjestelmän luomis-, ylläpito-, tietojenkeruu-, säilytys-, raportointi- ja tilitysvelvoitteita. Mallin monimutkaisuuden ja epäselvyyden kanssa nämä tekijät johtavat väistämättä hallinnollisten kustannusten ja muun hallinnollisen taakan lisääntymiseen yrityksissä, mikä on vastoin niin kansallisia kuin EU:n tavoitteitakin.
Ehdotus ei myöskään huomioi sitä, että erilaisten laillisten digitaalisten sisältöpalvelujen määrän kasvaessa yksityisen kopioinnin määrä vähentynee. Aikaisemmin ei ollut mahdollista sopia kuluttajien kanssa sisällön käytöstä, mutta nykyään sopiminen voidaan tehdä esimerkiksi digitaalisten palveluiden käyttöehdoissa. Leikolan mallissa hyvitysmaksukertymä lisääntyisi huomattavasti, mikä ei ole linjassa yksityisen kopioinnin kehityksen kanssa. Ei ole myöskään oikeudenmukaista periä lisensioiduista sisällöstä hyvitysmaksua. Tällöin kuluttaja maksaa samasta suojatusta sisällöstä päällekkäisiä maksuja, mikä on vastoin tekijänoikeussääntelyn ja oikeudenmukaisuuden periaatteita.
Esityksen keskeisenä puutteena on myös se, että siinä ei ole mitenkään arvioitu yritysvaikutuksia, mikä on olennainen osa lainvalmisteluhakkeita ja niihin liittyviä selvityksiä.
Vaihtoehtoinen ratkaisu
Leikolan ehdotuksen sijaan Keskuskauppakamari tukee alla esitettyjä ratkaisumalleja.
Budjettirahoitus
Koska merkittävä osa hyvitysmaksukertymästä on nähtävä yleisenä kulttuuritukena, pidämme ensisijaisena vaihtoehtona yksityisen kopioinnin kompensaation korvaamista suoraan valtion budjettivaroista. Tämä olisi myös hallinnollisesti kevein, yksinkertaisin ja oikeudenmukaisimmin kohdentuva tapa korvauksen keräämiseen.
Kaksipistemalli
Mikäli yksityisen kopioinnin kompensaation korvaaminen ei ole mahdollista valtion budjettirahoituksen keinoin, tulisi hyvitysmaksu kerätä erillisellä yksityisen kopioinnin maksulla (”mediamaksu”) suoraan kuluttajilta, joilla on lakisääteinen oikeus yksityiseen kopiointiin. Mediamaksua ei kerättäisi yrityksiltä, joilla ei ole vastaavaa kopiointioikeutta kuin kuluttajilla.
Tavoitteena oleva noin 10 miljoonan euron vuosittainen kulttuurivero kerättäisiin osin nykyisillä mutta vähenevillä laitemaksuilla (1. keräyspiste) ja osin YLE-veron yhteydessä kerättävällä erillisellä mediamaksulla (2. keräyspiste). Mediamaksu olisi aluksi vuonna 2013 pieni ja se nousisi asteittain sitä mukaa kuin laitemaksu vastaavassa suhteessa asteittain poistettaisiin. Tämä olisi kustannustehokas keräystapa, eikä siitä koituisi ylimääräisiä hallinnollisia kustannuksia.
Tällä kaksipistemallilla kerättäisiin suoraan yksityistä kopiointia harjoittavilta korvaus yksityisestä kopioinnista aiheutuneesta haitasta. Mediamaksun kohdentumista tasapuolisesti kaikkiin kuluttajiin voidaan pitää oikeudenmukaisena.
Ennen kaikkea nykyinen laitteisiin sidottu hyvitysmaksujärjestelmä tulisi ajaa asteittain alas ja se tulisi korvata samanaikaisesti käyttäjiltä perittävällä yksityisen kopioinnin maksulla. Pitkän linjan tavoitteena tulee olla, että hyvitysmaksujärjestelmä korvataan jossain vaiheessa kokonaan lisensiointiin perustuvilla ratkaisuilla.