Valtiovarainministeriön vero-osasto on pyytänyt Keskuskauppakamarin lausuntoa Komennusmiestyöryhmän muistiosta Toimenpide-ehdotuksia huojennuskäytännöksi ja verokohtelun muuttamiseksi (Valtiovarainministeriön työryhmämuistioita 14/2006). Keskuskauppakamari esittää asiassa pyydettynä lausuntonaan seuraavan.

Työryhmän tehtävänä oli seurata työkomennuksella olevien palkansaajien matkakustannusten korvausten verokohtelua asiaa koskevan uuden lainsäädännön voimaantulon jälkeen ja kartoittaa verokohtelussa mahdollisesti esiin tulevia ongelmia. Tämän lisäksi työryhmän tuli kerätä tietoja komennusmiesten jälkiverotuksiin liittyvistä veronhuojennushakemuksista ja niihin liittyvästä huojennuskäytännöstä. Toimeksiannon mukaan työryhmä saattoi myös esittää kehittämisvaihtoehtoja, joilla voitaisiin nykyistä selkeämmin ottaa huomioon muualla kuin kotipaikkakunnalla työskentelystä aiheutuvat ylimääräiset elantokustannukset.

Komennusmiehille myönnettävät veronhuojennukset

Työryhmän muistiosta ilmene selkeästi, kuinka epäselvästä asiakokonaisuudesta on kysymys komennusmiehille suoritettujen matkakustannusten korvausten verotuksessa. Vallinnut käytäntö ei täytä riittävän oikeusturvan asettamia vaatimuksia. Jälkiverotustapaukset ovat osin samanlaisia ja osin hyvinkin erilaisia taustoiltaan. Kaikille on kuitenkin yhteistä se, taustalla oleva lainsäädäntö ja ohjeistus eivät ole olleet riittävän yksiselitteisiä.

Työryhmä on tehnyt yksityiskohtaisen esityksen myönnettävistä jälkiverotusta koskevista huojennuksista. Keskuskauppakamari katsoo, että huojennusten johtavana periaatteena tulee olla riittävän laajasti ymmärretty luottamuksensuoja. Tästä näkökulmasta katsottuna työntekijän tulee saada samantasoista luottamuksensuojaa kuin hänen työnantajansa. Tällä tarkennuksella Keskuskauppakamari kannattaa työryhmän tekemää huojennusesitystä.

Työryhmän muistiossa tulee hyvin esille komennusmiesten kokemat ongelmat. Jatkotyössä on kuitenkin syytä ottaa tasavertaisesti huomioon myös työantajan tukala tilanne.

Komennusmiesten verokohteluun edelleen liittyvien ongelmien ratkaisuehdotukset

Työryhmä on tehnyt kaksi vaihtoehtoista esitystä komennusmiesten verotuksellisen aseman muuttamiseksi lainsäädännöllisin tarkistuksin (muutosvaihtoehdot A ja B).

Vaihtoehdossa A työmatkan käsitteeseen liittyvät ongelmat on pyritty ratkaisemaan työmatkan käsitettä laajentamalla ja varsinaisen työpaikan käsitettä kaventamalla. Muutos tarkoittaisi erityisesti sitä, että esimerkiksi suoraan telakalle palkatut alihankintayrityksen työntekijät olisivat työmatkalla edellyttäen, että työtä on tehty muualla kuin oman työnantajan toimipaikassa ja että työskentely ei ole ylittänyt TVL 72 a §:ssä säädettyjä määräaikoja (2 tai 3 vuotta). Verotuksellisesti tällaiset komennusmiehet olisivat samassa asemassa kuin erityisillä aloilla työskentelevät henkilöt.

Vaihtoehdossa B otettaisiin käyttöön uusi liikkuvan työn käsite. Muualla kuin oman työnantajan toimipaikassa työskentelevä verovelvollinen olisi oikeutettu verovapaisiin korvauksiin, jos työntekijän työ olisi liikkuvaa siten, ettei yli puolta työsuhteen aikaisista työpäivistä ole tehty samalla työntekemispaikalla.

Kummallakin vaihtoehdolla on etunsa ja varjopuolensa. Keskuskauppakamari katsoo, että valintaa tehtäessä pääpaino tulee asettaa ratkaisutavan selkeydelle ja ennustettavuudelle (oikeusturva). Valitun mallin tulee turvata se, että nykyistä epätyydyttävää tilannetta ei enää saisi päästä syntymään. Tästä näkökulmasta katsottuna vaihtoehto A tuntuu turvallisemmalta, joskin siihenkin liittyy valitettavaa tulkinnallisuutta.

Lainsäädäntöä tarkistettaessa tulisi lisäksi arvioida, onko nykyiseen TVL 72 a §:ään sisältyvät kaksi erillistä määräaikaa (2 ja 3 vuotta) tarpeen. Säännöstö yksinkertaistuisi, jos määräajat voitaisiin yhdistää. Tarkoituksenmukaisinta olisi, jos tämä yksi tilapäisen työskentelyn määräaika olisi 3 vuotta.

Vieraalla paikkakunnalla olevan asunnon kulut

Työryhmä on esittänyt, että vieraalla paikkakunnalla olevan asunnon kulut olisi syytä ottaa huomioon ainakin tilanteessa, jossa työntekijälle on muodostunut työntekemispaikalle varsinainen työpaikka työskentelyn pitkäkestoisuuden vuoksi ja verovelvollisella on toisella paikkakunnalla puolisonsa tai työn vuoksi toinen asunto. Vähennyksen suuruus olisi tietty erikseen säädetty euromäärä kuukautta kohti.

Keskuskauppakamari pitää tulevaisuutta ajatellen entistä tärkeämpänä työvoiman liikkuvuuden parantamista. Koska edellä mainittu vähennys palvelisi tätä tavoitetta, asia on harkinnan arvoinen. Muutoinkin Keskuskauppakamari pitää oikeana lähtökohtana kaikkien aitojen työntekemiseen liittyvien menojen vähennyskelpoisuutta. Aktiivista työhön hakeutumista on syytä suosia verotuksessa.