Oikeusministeriö on pyytänyt Keskuskauppakamarin lausuntoa kuluttajansuojalain uudistamista koskevasta arviomuistiosta sekä Kuluttajaviraston marraskuussa 2011 oikeusministeriölle sekä työ- ja elinkeinoministeriölle tekemästä aloitteesta puhelinmyynnin sääntelyn uudistamiseksi.

Keskuskauppakamari lausuu arviomuistion rakennetta pääpiirteittäin noudattaen seuraavaa:

Yleistä

Ensin Keskuskauppakamari haluaa kiittää oikeusministeriötä kuluttajansuojalain muutostarpeita koskevan arviomuistion selkeydestä. Arviomuistio on yleisesti ottaen hyvin ja objektiivisesti laadittu. Keskuskauppakamari myös yhtyy arviomuistiossa esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan kuluttajansuojalaissa ei ole kiireellistä korjausta vaativia merkittäviä epäkohtia, puutteita tai muita ongelmia.

Uusi EU:n direktiivi 2011/83/EU kuluttajan oikeuksista on pantava kansallisesti täytäntöön 13.12.2013 mennessä. Koska direktiivin huolellinen implementointi suhteellisen nopealla aikataululla on lainsäädäntötyön näkökulmasta vaativa tehtävä, Keskuskauppakamari esittää, että useiden arviomuistiossa esitettyjen mahdollisten muutostarpeiden arviointi tulisi siirtää sellaiseen ajankohtaan, että niihin liittyvien taustaselvityksien huolelliseen hoitamiseen voidaan panostaa riittävästi resursseja. Näin etenkin siksi, että arviomuistiossa ei ole esitetty erityisen kiireellistä korjausta edellyttäviä muutostarpeita. Keskuskauppakamari esittää, että direktiivin implementoinnin yhteydessä toteutettaisiin hintatietosääntelyn selkeyttäminen sekä arviomuistiossa esitetyt lain rakenteen selkeyttämiseen liittyvät ns. tekniset muokkaukset.

Kuluttajansuojalain rakenne

Keskuskauppakamari yhtyy arviomuistiossa esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan kuluttajansuojalain hajauttaminen erillislakeihin lisäisi säännösten määrää ja muodostuisi lain käyttäjälle hankalammaksi. Vastaavasti esitetyt teknisluonteiset säännösten siirrot on perusteltua toteuttaa kuluttajansuojalain rakenteen selkeyttämiseksi.

Kuluttajansuojalain soveltamisala ja keskeiset käsitteet

Keskuskauppakamari pitää sinällään perusteltuna arviomuistiossa esitettyä, jonka mukaan tulisi harkita, voisiko käsitteestä ”kulutushyödyke” luopua kokonaan ja korvata se tarvittaessa asiayhteydestä riippuen esimerkiksi kaiken kattavasti ilmaisulla ”kiinteä ja irtain omaisuus sekä palvelut”. Siitä huolimatta Keskuskauppakamari esittää, että mikäli käsitteestä luovuttaisiin, tulisi se korvata käytännöllisemmällä ilmaisulla kuin monisanaisella kattavaksi tarkoitetulla ilmaisulla.

Markkinointi ja menettelyt asiakassuhteessa

Erillinen markkinointilaki

Arviomuistion mukaan olisi perusteltua harkita, pitäisikö markkinointisääntelyn hajanaisuuden ja päällekkäisyyksien takia sääntely koota vähintään keskeisiltä osiltaan erilliseen markkinointilakiin. Keskuskauppakamari toteaa, että asia on syytä ottaa tarkemman selvittelyn kohteeksi.

Keskuskauppakamarin mukaan kuluttajansuojalain perusperiaatteiden soveltaminen julkisyhteisöihin niiden markkinoidessa palveluitaan on kannatettavaa ja vastaa tämän hetkistä ja ennakoitavaa kehitystä, jossa julkisen sektorin oma palvelutuotanto on samalla viivalla yksityisen ja kolmannen sektorin palveluntarjoajien kanssa asiakkaan valinnanvapauden koko ajan kasvaessa.

Hinnan ilmoittaminen markkinoinnissa

Hintatietosäännösten kokoaminen kuluttajansuojalakiin on Keskuskauppakamarin mukaan kannatettavaa. Harva elinkeinonharjoittaja tietää esimerkiksi asetuksen kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta. Erillislait ovat osoittautuneet hankaliksi tunnetuksi tekemisen kannalta, ja ne eroavat usein terminologisesti toisistaan. Kuluttajansuojalain tulisi ylipäätään antaa myös elinkeinonharjoittajille mahdollisimman pitkälle menevä kokonaiskuva kuluttaja-asioita koskevista keskeisistä säännöksistä.

Uusi kuluttajien oikeuksia koskeva direktiivi sisältää elinkeinonharjoittajalle asetettavia yleisiä tiedonantovelvoitteita, jotka kattavat myös hinnan ja sen määräytymisperusteiden ilmoittamisen. Keskuskauppakamarin mukaan olisi perusteltua selkeyttää hintatietosääntelyä direktiivin täytäntöönpanotyön yhteydessä.

Kuluttajankauppa

Keskuskauppakamari kannattaa esitystä kuluttajan osallistumisesta tavaran korjauskustannuksiin arvonnousua vastaavalta osin. Esimerkiksi kulutuselektroniikan ja kodinkoneiden hintojen aleneminen ja elinkaaren lyhentyminen viime vuosina tekee tuotteen korjaamisen 2-3 vuoden jälkeen elinkeinonharjoittajalle kalliiksi, ja kuluttajan saadessa tuolloin uudenveroisen tuotteen (tai jopa uuden tuotteen), olisi ostajan syytä osallistua kustannuksiin tulevan käyttöhyödyn (arvonnousun) osuudella. Mikäli kuluttaja ei haluaisi osallistua korjauskustannuksiin arvonnousun osuudella, tulisi kyseinen määrä vähentää palautettavan hinnan osuudesta kaupan purkutilanteessa.

Kuluttajapalvelusopimukset

Keskuskauppakamari yhtyy arviomuistion esitykseen, jonka mukaan Suomessa olisi kuluttajapalveluja koskevan 8 luvun soveltamisalan mahdollisen laajentamisen osalta syytä seurata vastaavan Ruotsin hankkeen etenemistä ja tehdä kansallisia ratkaisuja vasta kun nähdään, mihin Ruotsissa päädytään asian suhteen.

Valvonta ja seuraamukset

Keskuskauppakamari vastustaa voimakkaasti arviomuistiossa esiin tuotua kuluttaja-asiamiehen oikeutta määrätä ns. markkinahäiriömaksu. Keskuskauppakamarin mukaan lähtökohtana tulee olla hallinnon erottaminen tuomiovallasta. Vallan kumulointia valvontaviranomaiselle tulee ehdottomasti välttää. Hallinnolliset seuraamusmaksut ovat myös ongelmallisia yritysten oikeusturvan kannalta kun näyttöä arvioidaan hallinnollisessa (ja kaiketi) kirjallisessa menettelyssä. Vahingonkorvauksen osalta on olemassa kehittynyt oikeuskäytäntö ja lainsäädäntö, joiden ennaltaehkäisevään vaikutukseen tulee voida luottaa. Lisäksi useiden tahojen mahdollisuus määrätä seuraamuksia, kuten seuraamusmaksuja, vaikeuttaa myös osaltaan oikeusjärjestelmän kokonaisuuden hahmottamista.

Mikäli markkinahäiriömaksu lisättäisiin kuluttajaviranomaisen valvontakeinoihin, olisi Keskuskauppakamarin mukaan haasteena elinkeinonharjoittajien yhdenvertaisuuden turvaaminen valvonta-asioissa. Valvontaviranomaisen toiminta ei ole läpinäkyvää. Asioihin puuttuminen riippuisi kuluttajaviranomaisen sisäisistä painotuksista ja priorisoinneista – miten tällöin taattaisiin elinkeinonharjoittajien yhdenvertainen kohtelu?

Arviomuistion mukaan kuluttaja-asiamiehen toimivaltuuksia on useissa yhteyksissä pidetty riittämättöminä ja tehottomina. Kuitenkaan arviomuistiossa tai siinä viitatussa lähdemateriaalissa ei ole esitetty kattavaa selvitystä siitä, miten tämänhetkistä keinovalikoimaa käytetään ja mitkä ovat käytön tulokset. Keskuskauppakamari vastustaa kehitystä, jossa valvontaviranomaisen resurssien vähäisyyttä korvataan sääntelyä tiukentamalla – valvontaviranomaisen riittävät resurssit tulee turvata.

Arviomuistiossa on tuotu esiin, että erityisesti lainvastaista markkinointia koskevissa asioissa markkinaoikeusprosessi on hitautensa takia ongelmallinen keino. Ratkaisu tähän esitettyyn ongelmaan on Keskuskauppakamarin mukaan markkinaoikeusprosessin tehostaminen. Prosessin tehostamisella turvattaisiin se, että epäasialliseen toimintaan voitaisiin puuttua asian luonteeseen nähden riittävän nopeasti.

Kuluttajaviraston aloite puhelinmyynnin sääntelyn uudistamisesta

Keskuskauppakamari ei näe tarvetta puhelinmyynnin sääntelyn uudistamiselle. Keskuskauppakamari vastustaa kehitystä, jossa viranomaisen puutteellisia resursseja korvataan tiukentamalla sääntelyä. Kuluttajaviranomaiselle turvattavat riittävät resurssit ja toimiva vuoropuhelu alan toimijoiden kanssa nähdään tehokkaiksi keinoksi parantaa alan käytänteitä. Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry:llä on meneillään puhelinmyynnin käytännesääntöjen uudistaminen.

Puhelinmyynnin sääntelyn uudistamisen tarvetta vähentää myös se, että mobiililiittymien puhelinmyyntitoimintaa ollaan rajoittamassa lakiesityksellä (HE 144/2011 vp). Näin ollen kyseisen puhelinmyyntisektorin toiminta tulee muuttumaan.  Keskuskauppakamari haluaa myös tuoda esiin, että puhelinmyyntiin kohdistuu jo nyt erityissääntelyä ja -viranomaisohjausta esimerkiksi finanssitoimialalla.

Keskuskauppakamari haluaa korostaa, että kuluttajilla on tällä hetkellä tehokas keino rajoittaa itseensä kohdistuvaa puhelinmyyntiä.  Tämä ns. Robinson-palvelu myös tunnetaan kuluttajien keskuudessa. Kuluttajaviranomainen ei ole esittänyt, että kuluttajien antamien kieltojen noudattamisessa olisi esiintynyt ongelmia. Tämän johdosta Keskuskauppakamari katsoo, että puhelintarjonnan rajoittamispalvelun voidaan katsoa toimivan siten, ettei viranomaisen ylläpitämälle kieltorekisterille ole tarvetta.

Kuluttajaviranomaisen aloitteen mukaan puhelinmyyntiin liittyvät ongelmat ovat työllistäneet kuluttajaviranomaisia viime vuosina runsaasti. Keskuskauppakamari huomauttaa, että aloitteessa ei ole esitetty tarkempaa selvitystä siitä, mikä osa kuluttajaneuvontaan tulleista puhelinmyyntiin liittyvistä valituksista on ollut ns. aiheellisia valituksia. On oletettavaa, että osa reklamaatioista on ollut aiheettomia.

Keskuskauppakamari esittää, että arvioitaessa sääntelyn tarvetta tulisi ottaa huomioon myös puhelinmarkkinoinnin suuri merkitys kuluttajatuotteita myyvien yritysten kannalta. Kuluttajavirasto ei aloitteessaan esitä mitään lukuja puhelinmyynnin volyymista ja siitä, millä myyntitavoilla mahdollisesti poisjäävä myynti korvautuisi.

Yhteenveto 

Keskuskauppakamarin mukaan kuluttajansuojalaissa ei ole välitöntä korjaustarvetta vaativia merkittäviä epäkohtia. Lainsäädännön selkeyttämiseen olisi kuitenkin aihetta. Keskuskauppakamari esittää, että kuluttajan oikeuksia koskevan direktiivin implementoinnin yhteydessä olisi perusteltua selkeyttää hintatietosääntelyä. Samassa yhteydessä kuluttajansuojalakia voitaisiin selkeyttää tekemällä arviomuistiossa esitettyjä lakiteknisiä muutoksia. Sen sijaan esimerkiksi markkinointia koskevien säännösten koontia ja kuluttajapalveluita koskevan kuluttajansuojalain luvun soveltamisalan laajentamista olisi syytä arvioida tarkemmin myöhemmässä vaiheessa.

Keskuskauppakamari vastustaa ns. markkinahäiriömaksun lisäämistä kuluttajaviranomaisen keinovalikoimaan, koska kyseinen seuraamus olisi omiaan vaarantamaan elinkeinonharjoittajien oikeusturvan ja yhdenvertaisuuden sekä järjestelmän läpinäkyvyyden. Keskuskauppakamari ei myöskään pidä oikeasuuntaisena kehitystä, jossa valtaa kumuloitaisiin valvontaviranomaiselle. Sen sijaan Keskuskauppakamari esittää markkinaoikeusprosessien tehostamista siten, että epäasiallinen toiminta saataisiin asian luonteeseen nähden riittävän nopeasti ratkaistuksi.

Keskuskauppakamari ei näe tarvetta puhelinmyynnin sääntelyn uudistamiselle. Kuluttaja voi tehokkaasti rajoittaa itseensä kohdistuvaa puhelinmyyntiä, ja alalla on parhaillaan meneillään puhelinmyynnin käytännesääntöjen uudistaminen.