Oikeusministeriö on pyytänyt 21.12.2011 päivätyllä kirjeellä (OM 7/41/2011) Keskuskauppakamarin lausuntoa maksuviivästystyöryhmän mietinnöstä. Keskuskauppakamari lausuu luonnoksesta seuraavan.

Keskuskauppakamari katsoo, että työryhmän laatima ehdotus heikentää useilla tavoilla velkojien oikeuksia sekä hankaloittaa velkojien perintätoimia heikentäen maksumoraalia ja lisäten luottotappioita. Edelleen ehdotuksen toteuttaminen johtaisi kuluihin ja saamatta jääviin tuloihin, jotka siirtyisivät viimekädessä kuluttajien ja yritysten maksettaviksi.

Ehdotukset eivät toisaalta perustu tutkittuun tietoon ja toisaalta perustuvat hyvin vajavaiseen kansainväliseen vertailuun. Vaikuttaa ilmeiseltä, että velkojien asemaa oltaisiin heikentämässä mielikuvien perusteella.

Sallittujen perintäkulujen enimmäismäärää ei tule alentaa aiemmasta, vaan päinvastoin ne tulee saattaa kustannusten kasvun vaatimalle tasolle. Perintäkuluja syntyy aina, kun ryhdytään toimenpiteisiin maksulaiminlyönnin johdosta. Jos kuluja ei voida kohdistaa niiden aiheuttajaan – eli velalliseen – jäävät kulut muiden velallisten maksettaviksi. On oikeudenmukaista ja kohtuullista, että se, jonka laiminlyönnistä seuraa ylimääräisiä kustannuksia, myös itse niistä vastaa. Ellei perinnän kuluja saada perittyä velalliselta, on vaara, että perinnän huolellisuus ja taso heikkenee. Pienemmät yritykset joutuisivat luopumaan yhä useammassa tapauksessa saatavistaan, koska saatavien perittäväksi antaminen tulisi niille liian kalliiksi.

Mikäli velalliselle annetaan oikeus keskeyttää kuluttajasaatavan perintä perintälain 4 c §:n mukaisesti, tulee velkojalle silti sallia perintätoimenpiteiden suorittaminen omalla kustannuksellaan. Pienempien saatavien osalta oikeudellinen perintä olisi useissa tapauksissa velkojalle kohtuuttoman kallista, kun vaarana on se, ettei velalliselta saada ulosmitattua velkaa saati perintä- ja oikeudenkäyntikuluja.

Työryhmän mietinnössä ehdotetaan kapeakatseisesti, että velkoja saa veloittaa maksusuunnitelman laatimisesta vain yhden kerran. Tällä tavoitellaan huolellista velallisen tilanteen kartoittamista. On kohtuutonta, että vastuu huolellisuudesta sälytetään yksin velkojan vastuulle. Todennäköisimmin velkojien joustavuus tulee vähenemään ja oikeudelliseen perintään viemisen kynnys madaltuu, kun uuden maksusuunnitelman laatimisen kulut jäävät yksin velkojan kannettavaksi. Samoin velallisille tulee entistä helpommin maksuhäiriömerkintöjä ja niiden mukanaan tuomia haitallisia vaikutuksia. Ehdotus ei siten ole velallisten etujen mukainen.

Mikäli kokonaiskuluvastuuta alennetaan perintälain 10 d §:ssä esitetylle tasolle, on ilmeistä, että velkojat joutuvat tulemaan toimeen yhä useammin ilman lainopillista asiantuntemusta. Kun voimassa olevan lain mukaan 1.000 €:n suuruisen saatavan perintäkulujen enimmäismäärä on 220 €, tulisi se laskemaan ehdotuksen mukaan peräti 60 %:lla 90 €:oon.