Rajat auki ja verkkoon

Miten saamme menestymisen ”nälän” palautettua Suomeen? Kuinka kansakunnasta, joka on vuosien saatossa vaurastunut hyvinvointivaltioksi, voidaan puristaa se sama vimma menestyä, joka tuntuu löytyvän köyhistä kehittyvistä talouksista?

Kehittyvien maiden on helppo kasvaa, koska siellä talouden resurssit ovat ankarasti vajaakäytöllä. Entä sitten Suomessa, mistä me löydämme oman tapamme?

Leena Mörttinen

Uskon vastauksen piilevän suomalaisen yhteiskunnan tehokkaammassa verkostoitumisessa. Verkkovaikutukset mahdollistavat sen, että kansakunnan nälkä voi koostua aikaisempaa pienemmistä palasista.

Verkottuminen ja informaatioteknologian innovaatiot pienentävät Suomen periferisen sijainnin haittoja. Tästä näkökulmasta katsoen emme ole vielä kiivenneet niin korkealle kuin resurssit sallivat, päinvastoin. Matalalla roikkuvia hedelmiä löytyy myös Suomesta nyt, kun sijainnilla on aikaisempaa vähemmän merkitystä. Tämä kuitenkin vaatii sen, että Suomi pysyy avoimena ja kansainvälisenä. Rajoja ei saa missään nimessä sulkea – ne pitää avata entistäkin laajemmalle.

Meidän on ennen kaikkea tehtävä ahkerasti töitä sekä yksityisen että julkisen sektorin puolella positiivisten verkkovaikutusten hyödyntämiseksi.

Suomen täytyy ottaa päättäväisesti askeleita kohti tietoyhteiskuntaa. Olen järkytyksekseni huomannut, että erilaisilla tietoyhteiskuntamittareilla tarkastellen olemme melkein aina jäljessä muita Pohjoismaita. YK:n tutkimuksen mukaan Suomi on törkeän paljon jäljessä, jos katsotaan esim. e-participation-indeksiä vuodelta 2008, jossa Suomen sija on numero 45!

Meidän on pohdittava, mikä mahdollistaisi sen, että jokainen suomalainen voisi hyödyntää potentiaaliaan kansainvälisesti. Tähän voivat suomalaiset yritykset tarjota palvelujaan. Lisäksi pitäisi luoda ”virtuaalikansalaisuus” kaikille suomalaisille. Verkossa elämisen helppous voisi luoda positiivisia ulkoisvaikutuksia, jotka aktivoisivat suomalaista demokratiaa ja loisivat aitoa menestymisen nälkää onnistumisten kautta.

Kaikkia työn tarjontapuolen ongelmia tämä ei tietenkään poistaisi. On koko joukko töitä, jotka yksinkertaisesti vaativat kokopäiväistä fyysistä läsnäoloa.

Vaikeisiinkin ongelmiin voi löytyä yllättävän yksinkertaisia ja hyviä ratkaisuja ruohonjuuritasolla, kun me kaikki yhdessä verkottuneena pohdimme tätä ongelmaa.

Leena Mörttinen