Pelottavan tehokas yksityinen sektori?

Suomen kansantalouden kestävyys ja yrittäjyyshenkisyyden parantaminen edellyttävät, että niin poliittiset kuin yksilöiden pään sisäiset raja-aidat kaadetaan viipymättä. Yhteiskuntamme on edelleen järkyttävän selkeästi jaettu “julkiseen” ja “yksityiseen” ikään kuin nämä kaksi olisivat olemassa vastavoimina rinnakkaistodellisuuksissa.

Leena Mörttinen

Otan tässä esimerkiksi julkisten palveluiden tarjonnan haasteen, sillä tulin juuri Hyvä Suomi 2020 -kurssilta. Siellä pohdittiin suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuutta – erityisesti sitä, miten julkisten palvelujen alati kasvavaan kysyntään voidaan vastata kestävällä tavalla vanhenevassa Suomessa. Keskustelu oli rikasta, sillä osallistujia oli laaja kirjo: niin poliitikkoja, yksityisen sektorin toimijoita kuin kuntien ja valtion vastuullisia virkamiehiä.

Keskustelujen pohjalta julkisten hyvinvointipalvelujen kysynnän ja tarjonnan kohtaanto-ongelman ratkaisussa näyttäisi olevan kaksi varsin banaalia haastetta:

  1. Palveluiden tarjontaa on kovin vaikea tehostaa
  2. Kysyntää ei voida paljoakaan rajoittaa.

Itse asiassa molemmat ovat keinotekoisia ongelmia ja täysin korjattavissa, jos vain tahtoa, ennen kaikkea poliittista sellaista, löytyy.

Yksityinen sektori mukaan talkoisiin

Palveluiden tarjonnan tehostaminen tapahtuu parhaiten ottamalla yksityinen sektori vielä aikaisempaa enemmän mukaan talkoisiin, mutta se edellyttää, että yksityisen ja julkisen palveluntuotannon raja-aita kaadetaan tosissaan. Väitteet näiden kahden yhteensopimattomuudesta ponnistaa siitä epäluulosta, jolla virkamies-Suomessa usein suhtaudutaan markkinatalouteen, yrittämiseen ja yksityisen sektorin toimintamalliin. Meillä koetaan edelleen “yksityinen sektori” ja sen mukanaan tuoma tehokkuusajattelu yksikäsitteisesti pelottavana ja negatiivisena asiana. Tehokkuuden käsitteeseen liitetään vanhanaikaisesti työntekijän riisto, ahneus, toisaalta palveluepävarmuus ja toisaalta taas suurtuotanto. Monille ei tule edes mieleen, että tehokkuus voisi itse asiassa tarkoittaa työntekijän selkänahan säästöä, tarpeettomien toiminnan pullonkaulojen poistoa, työntekijän vaikutusmahdollisuuksien parantamista ja voimaannuttamista, parempaa laatua (lue “yksilöllisempiä palveluja”) ja joustoja, joita vanhat julkisen palveluntuotannon toimintamallit eivät salli.

Yksityisen sektorin roolia voidaan helposti kasvattaa julkisissa palveluissa, joiden järjestämisvastuu ja tuotanto tulisi irrottaa toisistaan vieläkin tehokkaammin, kuin mitä tähän asti on tehty, kuitenkin varmistamalla ensin välttämättömien 24/7 palveluiden tarjonta. Näin päästään hyödyntämään sitä tehokkuutta parantavaa innovatiivisuutta, joka vallitsee yksityisen sektorin toimijoissa. Sopimuksissa pitää löytää järkevä tasapaino kilpailuttamisen ja sopimusturvan välillä siten, että yksityisillä yrityksillä on toisaalta kannustimet tulla markkinoille, samalla kun terve hintakilpailu toteutuu. Julkinen sektori toimii rahoittajana ja tilaajana – se määrittää palveluiden laadun ja on näin ollen vastuullinen kilpailuttamaan palvelujen tarjoajat.

Oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoon

Kysyntä puolen haasteista virkamies- ja poliittisen koneiston vastuulla on julkisen palvelulupauksen pohdinta, vaikka tämä ei ole poliittisesti houkuttelevaa, sillä se karkottaa äänestäjät. Kysyntä ei kuitenkaan saa olla totaalisesti vailla kuria. Kontrolloimattomana se johtaa sairaanhoitokulujen jatkuvaan nousuun, koska ennaltaehkäisyyn ei panosteta ja väestö vanhenee. Palvelutuotannossa ennaltaehkäisyä tulee nimenomaan entisestään kannustaa.

Alati kasvavan niukkuuden maailmassa pitää siis uskaltaa avata myös kysymys, mikä on se oikeus palveluihin, joka meille kansalaisille suodaan ja ennenkaikkea mitkä ovat ne velvollisuudet, joita kansalaisille on tämän oikeuden vastapainona? Meikäläinen on sitä mieltä, että itse kullakin meistä on vastuu omasta terveydestä ja sairauksien ennaltaehkäisystä niin, ettemme tarpeettomasti aiheuta kustannuksia yhteiskunnalle – tämän luulisi olevan jo kansalaisvastuun nimissä jokaisen meistä hyväksyttävissä. Kansalaisten voimaannuttaminen ottamaan vastuu itsestään on positiivinen asia – siitähän demokratiassa pitäisi olla kyse.

Leena Mörttinen

2 kommenttia artikkeliin ”Pelottavan tehokas yksityinen sektori?

  1. Niin kauan kuin kysyntä julkisessa terveydenhoidossa on “vailla totaalista kuria” ei ennaltaehkäisyyn panosteta eikä omasta terveydestä kanneta vastuuta.

Kommentointi on suljettu.