Innovaattorin polku on pk-yritykselle liian kivinen

Jos pk-yritys erehtyy alalle, jossa vaaditaan kemikaalien REACH-rekisteröintiä tai ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA), niin tervemenoa. Arviointiprosessit paisuvat kuin pullataikina. Yhteisiä pelisääntöjä kaivataan.

Pk-sektorista ja kasvuyrityksistä puhutaan kansantaloutemme pelastajina. Samaan aikaan lainsäädäntö ja usein myös lain vaihteleva tulkinta eri puolilla maata pistää yrityksille kapuloita rattaisiin. Pienten yritysten kantokyky ei riitä vaativien tuotteiden ja prosessien hallintaan. Monella alalla vain suuryrityksissä on näihin tarvittavia resursseja. Yritysneuvojien tulisi osata ottaa esille pk-yrityksiä neuvoessaan jo varhaisessa vaiheessa myös ympäristö- ja turvallisuusasiat.

Linnunmaa Oy on auttanut kohta 9 vuotta kemian-, energia-, metsä- sekä metalli- ja kaivosteollisuuden yrityksiä ympäristöasioiden hallintaan ja kemikaaliturvallisuuteen liittyvissä asioissa luonnontieteilijöiden ja juristien voimin. Olemme törmänneet erityisesti kemikaalien REACH-rekisteröinnin ja ympäristövaikutusten arviointiprosessin YVAn tuomiin ongelmiin yrityksissä.

REACH ja YVA ovat kumpikin sinällään hyviä ja tervetulleita sääntelymekanismeja. Niiden tavoitteena on turvata ympäristön turvallisuus. Yritysten näkökulmasta ne ovat kuitenkin niin kalliita ja aikaa vieviä, että kasvuyrityksen innovaatiot saattavat jäädä hyödyntämättä.

REACH-rekisteröinnissä on kyse siitä, että kemikaaleja vähintään 1 000 kilogrammaa vuodessa EU-maissa valmistavien tai alueelle tuovien yritysten on rekisteröitävä tuotteensa Euroopan kemikaalivirastoon. Rekisteröinti tapahtuu asteittain. Ensimmäinen päivämäärä oli joulukuun alussa 2010, seuraava etappi on toukokuun lopussa 2013 ja viimeinen 2018. REACH-rekisteröinti maksaa yritykselle 10 000 eurosta miljoonaan per aine riippuen siitä, kuinka suuri joukko yrityksiä ainetta on rekisteröimässä. Hinta kolhaisee erityisesti uusia, innovatiivisia bioenergiapolttoaineiden kehittäjiä, jotka tuovat markkinoille uuden aineen ja ainetta rekisteröivien yritysten määrä on pieni.

Monessa yrityksessä rekisteröintiin kuluva aika ja taloudelliset resurssit ovat tulleet yllätyksenä. Upeita innovaatioita kehittäneet pk-yrittäjät ovat joutuneet jättämään tuotekehityksen kesken tai myymään kehitystyönsä suuremmalle toimijalle, kun rekisteröinnin kustannukset ovat olleet liian suuret.

Jos rekisteröinti ei ole kunnossa ensi vuoden toukokuun lopussa, tuotanto saatetaan joutua lopettamaan kertaheitolla. Ikävin tilanne on pienemmillä toimijoilla, sillä niissä ei välttämättä ole edes tietoa tuotteidensa rekisteröintivelvoitteesta. Esimerkiksi Aasiasta EU-alueelle kynttilöitä maahantuova yritys joutuu rekisteröimään kynttilöidensä parafiinin. Toisaalta tuhka muuttuu kemikaalilainsäädännön mukaan REACH-rekisteröitäväksi kemikaaliksi, kun sitä käytetään lannoitteena. Kun jo tämänkaltaisten perustuotteiden rekisteröinti vie aikaa ja rahaa, voi vain kuvitella, miten monimutkaisesta prosessista on kyse kokonaan uusien aineiden rekisteröinnissä.

Ikuinen YVA

Ympäristövaikutusten arviointiprosessi YVAn edessä yritykset ovat myös heikoilla. Viranomainen eli käytännössä ELY-keskukset joutuvat päättämään itsenäisesti, mitä kaikkea YVA-raporttiin on otettava mukaan. Yritys ei voi etukäteen arvioida, mitä ötököitä, kasveja ja nilviäisiä raporttiin on sisällytettävä. Hyvässä lykyssä myös museovirasto haluaa selvityttää, onko kohdealueella muinaista asutusta. Lisäselvitykset nostavat YVAn hintaa kymmenillä tuhansilla euroilla ja aikataulu viruu.

YVA-menettelyn arvaamattomuus on käsittämätöntä, sillä asiaa on puitu 20 vuotta. On hyvä, että luonnon monimuotoisuudesta halutaan lisää tietoa, mutta ei kaikkea tutkimista voi kytkeä YVA-prosessiin.

Kun selkeitä valtakunnallisia ohjeita ei ole, virkamiehet joutuvat toimimaan omin päin. Talvivaaran kaivoksen tapahtumat ovat pelotelleet viranomaiset entistä varovaisemmiksi. He teettävät varmuuden vuoksi lisäselvityksiä. Kaikkien kannalta olisi parempi, kun luotaisiin selkeät ohjeistukset, joita noudatettaisiin ympäri maan samalla tavoin. Ohjeiden laatimisessa tulee huomioida niin viranomaisten kuin toiminnanharjoittajien käytännön kokemukset. Jos tutkimuksellisesti löytyy uusia perusteita, ohjeistuksia muutettaisiin. Tämä antaisi työrauhan virkamiehille ja yrityksille.

Eeva Punta
Linnunmaa Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja perustaja
Pohjois-Karjalan kauppakamarin kansainvälistymisvaliokunnan jäsen

Kirjoitus on julkaistu Kauppalehden debatissa 19.11.2012.