Avoimuutta ja vuorovaikutusta

Avoimuus puuttuu suomalaisesta kaavoituksesta. Yritimme löytää suomalaisyrityksiä kertomaan kohtaamistaan haasteista. Suuren rakennusyhtiön edustaja piti julkista keskustelua täysin mahdottomana. Eikä siihen lähtenyt turkulaisyrityskään, jonka osalta kaavoitusprosessi jumitti 10 vuotta, kunnes virkamies vaihtui ja asia hoitui muutamassa kuukaudessa.

Leena Linnainmaa

Yritykset vaikenevat, koska eivät halua turmella yhteistyösuhteitaan kaavoitusviranomaisiin. Kaavoitus on nykyään suhdetoimintaa. Miten tähän on tultu?

Kaavoituksessa lain tulkinnat ja soveltaminen vaihtelevat. Yksittäisen virkamiehen valta on varsin suuri.

Kaavaprosessien aikatauluja koettelee suuri epämääräisyys, kesto voi olla vuoden tai viisi. Syynä on sekä tehottomat viranomaisprosessit että valitusoikeus.

Nykyään lähes kaikki muut tahot dokumentoivat työprosessinsa, paitsi valtion ja kunnan virkamiehet. Virkamiehille tulisi asettaa dokumentaatiovelvoite siitä, miten kaavoitushankkeet etenevät käsittelyssä ja mistä hidasteet johtuvat. Onko säädettävä laki aikatauluista, jonka puitteissa prosessin tulee edetä?

Ammattivalittajilla on Suomessa valtaa. Muutamassa minuutissa huitaistulla valituksella voi saada järkevän hankkeen viivästymään jopa vuosia. Tehokas keino vähentää aiheettomia valituksia olisi periä valituksesta käsittelymaksu, joka palautettaisiin, mikäli valitus menestyy. Ilmeisen aiheettomien valitusten ratkaisemiseksi on kehitettävä ohituskaista ja kaikkien valitusten käsittelylle on säädettävä maksimiaika. Kiusantekoa ei pidä palkita pitkillä käsittelyajoilla.

Vaikuttaa siltä, että valmistelevan virkamiehen näkemys ratkaisee, missä aikataulussa ja miten asiaa viedään eteenpäin. Yritysten tarpeet eivät välttämättä edes tule päättäjien tietoon. Vuoropuhelua kaivataan: jos yritys kertoo tarpeistaan päättäjille, ovat lähtökohtana liiketoiminnan tarpeet. Riskinä on tulkinta siitä, että on väärin keinoin pyrkinyt vaikuttamaan kaavan valmisteluun.

Ihanteellisessa kaavoitusprosessissa elinkeinoelämä otetaan aidosti mukaan kaavan valmisteluun jo varhaisessa vaiheessa, jotta yritysten sijoittumis- ja kasvutarpeet voidaan jouhevasti sovittaa muuhun maankäyttöön.

Kaavoituksen on oltava kaikkia toimijoita kohtaan tasapuolista ja läpinäkyvää. Tätä voitaisiin edesauttaa keskitetyillä tietojärjestelmillä, joilla varmistettaisiin ajantasaisen kaava-aineiston saatavuus sähköisesti kaikille tarvitsijoille. Nyt kaavat ovat pahimmillaan saatavilla vain kunnantalon ilmoitustaululla.

Viranomaistahojen rooleja kaavoituksessa on mietittävä uudelleen, etenkin kaavoitusta ohjaavien ja valvovien ELY-keskusten ja ympäristöministeriön osalta.

Leena Linnainmaa
Kirjoittaja on Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja