Tuulivoimahankkeet ympäristölupabyrokratian vastatuulessa

“Tuulivoima kansallisena tahtotilana on jäämässä silkaksi teoriaksi”, huokaa UPM:n tehtaanjohtaja Kari Pasanen. Raumalla ja Kristiinankaupungissa on väsähdetty loputtomaan tuulimyllybyrokratiataisteluun. UPM on Raumalla hakemassa lupia tehdasalueelle suunnitelluille tuulivoimaloille. Kristiinankaupungissa haluttaisiin rakentaa tuulivoimaloita teollisuusalueelle kivihiilivoimalan viereen. Molemmat ovat byrokratian aiheuttamassa vastatuulessa. Paperit pyörivät, mutta myllyt eivät. Tuulivoiman rakentaminen seisoo.

“Kaikki aika menee byrokratian kanssa taistelemiseen. Luvitusta on palloteltu edestakaisin viiden vuoden ajan. Papereita siirretään luukusta toiseen, lausutaan ja palautetaan käsittelyyn”, vahvistaa Innopowerin Sami Kuitunen.

tuulivoima

Suomen tavoite on nostaa uusiutuvan energian käytön osuus 38 prosenttiin vuoteen 2020 kansallisen velvoitteen mukaisesti. Hallitus linjasi pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa, että tuulivoimaa pitäisi olla 6 TWh:n tuotanto vuonna 2020, joka on runsas 800 tuulivoimalaitosta. Nyt niitä on alle 200, viime vuonna tuli 30 lisää. Näiden lukujen valossa tavoitteen toteutuminen näyttää mahdottomalta.

“Kansallisen tahtotilan toteuttamiseksi ei ole tehty eikä varmistettu sitä tukevaa ja mahdollistavaa lainsäädäntöä, asetuksia, ministeriöiden ohjeistuksia ja tulkintoja”, sanoo Pasanen.

Yritysten näkökulmasta ympäristölupajärjestelmän suurimpia haasteita ovat resursointi, tasapuolisuus, avoimuus ja ymmärrettävyys. Kauppakamarien yritysjohtajakyselyn vastaajista ympäristölupiin liittyviä prosesseja oman yrityksensä toiminta-alueella pitää sujuvana vain alle kolmannes vastaajista eli 29 prosenttia. Parhaimmillaan ympäristöluvat toteuttavat hyvää elinympäristöä. Pahimmillaan ne lyövät itseään korville – kuten silloin kun ympäristöystävälliset tuulivoimalat eivät toteudu kaavoitus- ja ympäristölupabyrokratian vuoksi.