Kvartaaliraportoinnin keventämistä odotetaan

Arvopaperimarkkinoita on kohdannut varsinainen sääntelytsunami 2000-luvun alun yritysskandaaleista lukien finanssikriisin kiihdyttämänä. Pörssiyhtiöille on asetettu tiukkoja raportointivelvoitteita unohtaen, että esimerkiksi Suomessa puolet pörssiyhtiöistä on pieniä. Suuren ja pienen pörssiyhtiön kokoero on jopa tuhatkertainen, ja velvoitteet on asetettu suurten kansainvälisten konsernien resurssien näkökulmasta.

Lopputulos on, että koko Eurooppa, etunenässä Suomi, kärsii uusien pörssiyhtiöiden kadosta. Pörssiyhtiöiden määrä vähenee, kun yrityskauppojen myötä yhtiöitä poistuu pörssilistalta. Suomalaisten pörssiyhtiöiden kaupasta puolet on siirtynyt kevyesti säänneltyihin vaihtoehtoisiin markkinapaikkoihin. Helsingin pörssi on vakavassa näivettymiskierteessä.

Helpotusta raskaaseen hallinnolliseen taakkaan

Sääntelytsunamista huolimatta on nähty yksi hyvä esimerkki positiivisesta kehityksestä. Euroopan parlamentti ja komissio pääsivät kevätkesällä 2013 kompromissiratkaisuun, joka poistaa pakollisen kvartaaliraportoinnin pörssiyhtiöiltä. Jatkossa yhtiö voi ratkaista omien ja osakkeenomistajiensa tarpeen mukaisesti raportointitahdin.

Osavuotinen raportointi on erityisesti pienemmille listayhtiöille raskas velvollisuus. Harvennettu raportointiväli keventäisi listayhtiöiden hallinnollista taakkaa. Sijoittajienkaan kannalta muutos ei ole ongelmallinen, sillä pörssiyhtiöllä olisi edelleen velvollisuus tarvittaessa antaa positiivinen tai negatiivinen tulosvaroitus, ja suuret kansainväliset yhtiöt voisivat jatkossakin antaa osavuosikatsauksia kolmen kuukauden välein. Harvennettu raportointi saattaisi myös lisätä analyytikkojen kiinnostusta pieniin listayhtiöihin, kun tietoa ei tulisi tarpeettoman usein.

Suomen osalta asia on tekemistä vaille valmis, sillä direktiiviä ei ole vielä pantu täytäntöön Suomessa. Keskuskauppakamari on vuodesta 2009 lukien ajanut muutosta sekä Euroopan että Suomen tasolla, sillä kukin raporttikierros maksaa pienelle listayhtiölle 50 000–60 000 euroa.

Eräs pieni listayhtiö laski, että jo vuonna 2009 sille aiheutui raportoinnista seuraavat kulut:

osavuosikatsaus 30 000 €/raportointikerta
tilintarkastajan palkkio 46 000 € vuodessa
tilinpäätökseen liittyvät erilliskysymykset (IFRS) ja käännökset 20 000 € vuodessa
tiedottamiseen ja tiedotteisiin liittyvät kulut 20 000 €/raportointikerta
muut kulut 10 000 €/raportointikerta

Byrokratiasäännöistä kohti todellista tarvetta

Direktiivi onkin pikaisesti saatettava Suomessa täytäntöön, ja sen on mahdollistettava yhtiöiden raportoivan todellisen tarpeen eikä byrokratiasääntöjen mukaisesti.

Pakollisten raportointivaatimusten keventäminen ei pakota pörssiyhtiöitä vähentämään raportointiaan, vaan kyse on siitä, että raportointi voidaan jatkossa tehdä yrityksen ja sidosryhmien tarpeiden mukaisesti. Yhtiön valittavana on toki myös kvartaaliraportoinnin jatkaminen. Kansainväliset suuryritykset pysynevät kvartaaliraportoinnin piirissä ainakin niin kauan kuin se on markkinakäytäntö ja sijoittajien toive.

Nyt saavutettu byrokratian kevennys on hyvä alku. Muuten tunnelissa ei juurikaan valoa näy, vaan raportointivelvoitteita ollaan lisäämässä useassa direktiivihankkeessa. Näitä ovat direktiiviehdotukset ei-taloudellisesta raportoinnista, pörssiyhtiön hallituksen monimuotoisuuspolitiikan raportoinnista, kiintiödirektiivi sekä maakohtaista raportointia koskeva direktiivi, jossa on kysymys valtioille tehtävien maksujen raportoinnista kaivannaisteollisuuden ja alkuperäismetsien käytön osalta. Näiden hankkeiden osalta on selvää, että suurille yrityksille ja pienemmillekin pörssiyhtiöille aiheutetaan entistä enemmän hallinnollista taakkaa. Epäselväksi jää, mitä todellista hyötyä hankkeista on niiden aiheuttamiin kustannuksiin nähden.

tiimalasi