Kamala kauppasota

Ukrainan poliittinen, osin sotilaallinen kriisi on valitettavasti muuttumassa kauppasodaksi. EU:n ja USA:n talouspakotteet Venäjän avainhenkilöille ovat vasta pelin avaus – jatkoa seuraa puolin ja toisin. Poliittisena kriisinä alkanut kiista muuttuu taloudelliseksi. Valitettavasti kansalaiset ja yrittäjät ovat kauppasotien suurimmat häviäjät. Mutta poliittista linjaa tai johtoa kauppasodat eivät hetkessä muuta.

Timo Vuori

Kauppasotien historia osoittaa, että pitkienkin kauppasaartojen saavutukset ovat kehnot. Kuubaa tai Pohjois-Koreaa ei ole nujerrettu vuosikymmenien talouspakotteilla. Venäjä on oma lukunsa, joka pärjää omavaraisena raaka-ainetaloutena ja kasvavan isänmaallisen suurvaltahenkensä voimalla.

Länsi uhkaa uusilla pakotteilla, jos Venäjä ei irrota näppejänsä Ukrainasta. USA:n intressit ovat poliittiset, Venäjän kaupan merkitys jenkeille on mitätön. EU:lla on suuremmat intressit pelissä. EU:n rooli on ratkaiseva löytää pikaisesti poliittinen ratkaisu Venäjän ja Ukrainan kanssa. Muutoin uusi rautaesiriippu jakaa taas laajan mantereemme. Poliittiset umpisolmut avautuvat aina poliittisin keinoin, ei taloudellisin pakottein. Taloussanktioilla voitetaan aikaa poliittisille neuvotteluille. Nyt kaivataan eurooppalaista johtajuutta ja neuvottelutaitoa.

Suomen kannalta kriisin muuttuminen kauppasodaksi on kamalin vaihtoehto. Kylmänkin sodan aikana taloussuhteet pidettiin kunnossa. Nyt Venäjä uhkaa irrottautua kansainvälisistä sitoumuksistaan kuten tuore WTO –jäsenyys. Tämä tuntuu väistämättä Suomessa. Tulemme olemaan taloudellisesti tämän kiistan suurimpia häviäjiä. Myös poliittisesti EU-Suomen on oltava taitava. Kaikista EU-maista Suomella on erityisen läheinen poliittinen ja taloudellinen suhde itänaapurinsa kanssa. Nyt ei ole varaa populismiin eikä ylilyönteihin. Poliittisen johtomme pätevyys on puntarissa ja opposition fiksuus testattavana.

Kirjoittaja on Kansainvälisen kauppakamari ICC:n maajohtaja.

Teksti on julkaistu Kauppalehden Debatissa 24.3.2014.