Rakentamisen viivästykset ja kustannukset kuriin sujuvammilla viranomaisprosesseilla

Rakentamismääräyksiä on yksinkertaistettava ja valitusten käsittelylle on säädettävä maksimiajat, vaatii tuore raporttimme Ylisääntelyn seuraukset – Pykälämyrsky vaikeuttaa yritysten toimintaa. “Yritysjohtajien viesti on selvä: kaavoitus ei toimi ja ylettömän yksityiskohtaiset rakentamismääräykset nostavat hintoja”, kertoo Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Leena Linnainmaa.

Pääkaupunkiseudulla ylisääntely on johtanut asuntojen hintojen kallistumiseen siinä määrin, että se rajoittaa työvoiman muuttoa pääkaupunkiseudulle. Toimivat työ- ja asuntomarkkinat pääkaupunkiseudulla ovat tärkeitä koko maan kehityksen kannalta, koska vahva kasvu Helsingin alueella heijastuu koko Suomen taloudelliseen menestykseen.

Jukka Hienonen SRV. Espoossa 12. elokuuta 2010.

Keskuskauppakamarin raportissa haastatellun rakennusyhtiö SRV:n toimitusjohtaja Jukka Hienosen mukaan prosessit kaavoituksessa kärsivät kaupungeissa ammattitaitoisen henkilökunnan vähyydestä ja valitusprosesseista on tullut pääsääntö.

“Kunnat pahentavat kysynnän ja tarjonnan epätasapainoa ja nostavat kustannuksia asunto- ja rakennustuotannossa moninaisilla kaavamääräyksillä ja erilaisilla ehdoilla ja ohjeilla. Uusia määräyksiä tehtaillaan ennen kuin edes tunnetaan niiden vaikutusta rakennusten käytettävyyteen tai elinkaareen”, sanoo Hienonen.

25 ehdotusta rakentamisen sujuvoittamiseksi

Takkuavan kaavoituksen ja rakentamisen ylisääntelyn tuomien ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan toimenpiteitä.

“Pitkistä valitusprosesseista aiheutuvat viivästykset rakentamisessa haittaavat investointeja kaikkialla Suomessa. Ylettömän yksityiskohtaiset rakentamismääräykset nostavat asuntojen hintoja. Rakentamista koskevan sääntelyn lähtökohdaksi on otettava, ettei säännöksillä ja viranomaismääräyksillä nosteta asuntojen hintoja”, toteaa Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Leena Linnainmaa.

Raportissamme esitetään yhteensä 25 kohtaa, joilla rakentamisen tehokkuutta olisi mahdollista parantaa ja kustannuksia alentaa.

  1. rakentamista koskevan sääntelyn lähtökohdaksi on otettava, ettei uudella sääntelyllä saa nostaa asuntojen hintoja
  2. uusia säännöksiä ja määräyksiä ei saa antaa selvittämättä niiden vaikutuksia
  3. kaavoituksen on myös pääkaupunkiseudulla muututtava rakennussuunnittelusta alueen käytön suunnitteluksi
  4. asemakaavoitusta on nopeutettava luokittelemalla kaavat kiireellisyyden perusteella tärkeysjärjestykseen ja keventämällä vähämerkityksisten kaavojen käsittelyä. Jatkopohdinnoissa ratkaistava asianmukainen tapa toteuttaa luokittelu.
  5. kaavoitusprosessien nopeutta on mitattava
  6. kaavoitusprosessin aloitusaika on määritettävä ensimmäiseen yhteydenottoon kaavoituksen muuttamiseksi
  7. kaavoituksen kautta tulevia määräyksiä ja vaatimuksia on vähennettävä:
    • kaavassa määriteltyjä rakennukseen liittyviä parametrejä vähennettävä olennaisesti
    • asuntojen koon säännöstelystä on luovuttava
    • esteettömyysvaatimus vain osalle asunnoista (esim. alakerta tai 30%)
    • autopaikkavaatimuksia on tarkasteltava tapauskohtaisesti ja kohtuuttoman kalliista pysäköintiratkaisusta luovuttava
    • väestönsuojavaatimuksesta luovuttava
  8. kunnat on velvoitettava kaavoittamaan huomattavasti nykyistä enemmän tontteja
  9. kaavoittajien pula voitaisiin ratkaista laittamalla kaava-arkkitehdit kuntien yhteiseen pooliin, jolla tasattaisiin eri alueiden työmääriä
  10. kunnan kaavoituksen edistämisvelvoitteen on toteuduttava käytännössä – nykyisin kaava voidaan hylätä vuosien valmistelutyön jälkeen viimeisessä valtuustokäsittelyssä
  11. valtion tulee sitoa kasvukuntien rahoitusta kohtuuhintaisen asumisen kaavoittamiseen
  12. kaavoitus ei saa olla kunnan muiden kuin kaavan toteutukseen liittyvien toimintojen rahoituskeino
  13. kaavoituksesta ja liikennesuunnittelusta olisi päätettävä työssäkäyntialueittain (kevennetty metropolihallinto)
  14. maanomistajille on annettava subjektiivinen kaavoitusoikeus, jolla he saisivat maansa kaavoittamisen vireille oma-aloitteisesti
  15. rakennuslupien käsittelylle on säädettävä maksimikäsittelyaika
  16. valitusoikeuksia on rajattava
    • sen suhteen, kenellä valitusoikeus
    • edellyttämällä, että valittaja on tehnyt kirjallisen muistutuksen jo kaavaehdotuksesta.
  17. valituksesta on perittävä tuntuva maksu, joka palautetaan, mikäli valitus menestyy
  18. valitusprosessin käsittelylle on säädettävä maksimiaika
  19. hallintotuomioistuinten resursseja lisättävä niin, että laadukkaat ratkaisut kohtuullisessa ajassa ovat mahdollisia
  20. ilmeisen aiheettomille valituksille on tehtävä ohituskaista, jossa valitus käsitellään nopeutetussa järjestyksessä tavallista kevyemmässä prosessissa
  21. rakennusten käyttötarkoituksen muutokset on pääsääntöisesti hyväksyttävä, jotta vanhat rakennukset saadaan uusiokäyttöön
  22. viranomaisten keskinäiset valitukset luvista on kiellettävä
  23. luvat on käsiteltävä yhden luukun periaatteella
  24. eri kaavoitus-, selvitys- ja lupaprosessit on kytkettävä yhteen ja hoidettava rinnakkain, ja prosessien päällekkäisyydet on karsittava pois. Esimerkiksi jos kaavoituksen yhteydessä tarkastellaan ympäristövaikutukset, ei enää saa vaatia erillistä YVAa.
  25. keskitettyjä tietojärjestelmien toteutuminen on varmistettava, jotta ajantasainen kaava-aineisto olisi luotettavasti kaikkien saatavilla

Lue myös: