Ukrainan kriisi Kiinasta katsottuna

Esiin nousee kaksi ulottuvuutta: Länsimedian yksinkertaistettu vastakkainasettelu ja toisaalta Suomen reaktiokyky pakotekierteen avaamiin vientimahdollisuuksiin.

Oscar Helling

Ukrainan – ja Venäjän – kriisi Kiinasta käsin tarkasteltuna herättää helposti kysymyksen siitä, missä kulkee neutraalin ja objektiivisen raportoinnin raja. Kriisi on pitkälti yksinkertaistettu ja kiteytetty yhteen ainoaan henkilöön. Otsikot toisensa perään jotka länsimediassa nimittelevät presidentti Putinia järkensä menettäneeksi ja vallanhimoiseksi eivät ainakaan sivustakatsojalle anna kuvaa kovin uuterasta pyrkimyksestä tasapainoiseen raportointiin ja tilanteen taustojen ymmärtämiseen.

Silloin tällöin Suomenkin mediassa on julkaistu kirjoituksia joissa kehotetaan muistamaan Venäjän historiaa ja geopoliittista tilannetta jota hyvin pitkälle selittävät Kremlin logiikkaa. Näille nyökätään, ja sopivan tauon jälkeen jatketaan herra Putinin oletetun älyttömyyksien voivottelua. Räikeät otsikot myyvät lehtiä ja saavat klikkejä verkossa. Valitettavasti kehotus tarkastelemaan kolikon kääntöpuolta ja ymmärtämään jonkun toisen motiiveja rationaalisesta näkökulmasta ei X-Box viihteen maailmassa kovin montaa peukkua saa.

Yksinkertaistetun vastakkainasettelun sijaan, Kiinassa Putin nähdään isänmaallisena toiminnan miehenä joka tekee mitä tehtävä on. Kadunmiehen mielestä Vladimir Putin on itse asiassa aika miehekäs – ainakin hän on karismaattisempi kuin Kiinan omat johtajat jotka ovat tunnettuja harmaina teknokraatteina. Normikiinalainen ei välttämättä näe koko selkkausta edes kovin vakavana – ainakaan itselleen. Eurooppa ja Ukraina ovat kaukana kiinalasten arjesta.

Virallisesti Kiina ei halua ottaa kantaa kansainvälisiin selkkauksiin. Syynä tähän on maan ulkopoliittista strategiaa jo yli 60 vuotta ohjannut puuttumattomuuspolitiikka. Kiina ei puutu muiden maiden asioihin, ja vastavuoroisesti se pyytää muita maita olemaan puuttumatta sen asioihin.

Tästä syystä maailma yllättyikin keväällä kun ulkoministeri Lavrov ilmoitti Pekingin tukeneen sen toimia Krimillä. Tähän päivään saakka asiasta ei ole saatu selkeää kommenttia Kiinan ulkoministeriöstä. Kulisseissa lienee kuitenkin puhelinlangat käyneet kuumana kun Moskovaa on pyydetty olemaan asettamasta sanoja Pekingin suuhun. Siitä lähtien Venäjä ei liiemmin olekaan viitannut Kiinaan perustellessaan toimiaan.

Suomalaisesta näkökulmasta Ukrainan kriisi näkyi Kiinassa selkeästi muutama viikko sitten kun Maa- ja metsätalous ministeri Petteri Orpo vieraili Shanghaissa ja Pekingissä. Yksi matkan pääkohdista oli tapaamiset eri viranomaisten kanssa joilla pyrittiin vauhdittamaan suomalaisten maataloustuotteiden viennin avaamista Kiinaan. Pullonkaulana ainakin Suomen osalta ovat nimenomaan tuontiluvat Kiinan päässä.

Euroopassa on tällä hetkellä maataloustuotteita 5 miljardin euron arvosta jotka pakotekierteen takia etsivät uutta kohdetta. Ministeri Orpo kertoi, että tilanne on selkeästi tiedostettu hallituksessa ja asian ajamiseksi on laadittu jonkinlainen suunnitelma. Vielä syksyn aikana Työ- ja elinkeinoministeri Vapaavuori on matkalla Kiinaan puskemaan saamaa agendaa. Vuodenvaihteen jälkeen ministeri Toivakalla on sama tehtävä.

Voimme vain toivoa, että hallituksen katse pysyy niin sanotusti pallossa, eivätkä ajatukset liiaksi lähde harhailemaan huhtikuun vaaleihin. Vaalien jälkeen päälle painavat nopeasti sekä kesä että lomat. Suomella ei missään nimessä ole varaa vuoden pituiseen aikalisään. Ei muu maailma jää meitä odottelemaan.

Oskar Helling toimii Kiina8- analyysipalvelun pääanalyytikkona. Hän on myös pitkään kehittänyt suomalaista kauppakamaritoimintaa Kiinassa sekä toiminut Kauppalehden Kiinan kirjeenvaihtajana.