Viivyttely päätöksenteossa repii Suomelta miljardeja

Mitä yhteyttä on patologilla ja suomalaisella päätöksenteolla? No tietenkin se, että patologikin tietää kaiken ja osaa kaiken, mutta on liian myöhään paikalla. Mutta mietin hyvin vakavasti: Toivottavasti ei tarvita patologia, kansainvälistä valuuttarahastoa, EU:ta, Euroopan keskuspankkia tms. arvioimaan Suomi-neidon tilaa, kun on jo myöhäistä.

paatoksenteko

Luultavasti lapsikin tietää Suomessa (viittaan Pisa-arvioinnin tuloksiin), että julkinen talous olisi tasapainotettava, velalla eläminen pitäisi lopettaa oitis ja työmarkkinat tulisi sopia joustaviksi, jotta olisimme kilpailukykyisiä ja pitäisimme työmme sekä elinkeinomme.  Kaikkeen päätöksentekoon olisi tultava lujasti lisää vauhtia ja dynamiikkaa niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla.

Liian myöhään tehty päätös ei ole päätös – ei julkisella eikä yksityisellä. Se on velkasaneeraus, josta päättävät muut. Saneerauksen syvyys saavutetaan parhaiten viivyttelemällä.

Maailman markkina lähes kaikilla aloilla on niin suuri, että sinne voidaan vaikeuksitta myydä kaikki, mitä Suomessa ikinä ehdimme tuottaa: kunhan työmarkkina toimii, kunhan toimitusjohtajat ja yritysten hallitukset ottavat ambitiota kulujen karsimisen lisäksi kasvusta, ja oppivat myös arvioimaan ja omaksumaan riskejä. Muuten näivetymme. Riskitöntä bisnestä ei ole. Tarvitsemme strategista osaamista myös siinä. Myös riski on osaamista.

Jos tuotteen tuo markkinoille kolme kuukautta kilpailijan jälkeen, markkina on yleensä auttamattomasti menetetty. Jos hallituksen päätökset tehdään seuraavassa hallituksessa, aika on tuhlannut 7 miljardin euron vuosivauhdilla tulevaisuuden investointipääomaa. Neljässä vuodessa tämä tarkoittaa 28 miljardia. Siis aika hurjaa summaa. Velka ei häviä vaan sen kasvu nelinkertaistuu odottamalla.

Hitaus, päättämättömyys ja se, ettemme pane täytäntöön harvoja tehtyjä päätöksiäkään, ovat helmasyntejämme. Shakissakin on sentään joku aikaraja seuraavalle siirrolle!

Jos sanotaan, että on tehty suuria säästöjä, mutta päätöksiä ei kuitenkaan ole oikeasti tehty tai pantu täytäntöön, huijaamme lähinnä itseämme.  Vanha meno onkin vain jatkunut: mitään ei ole jäänyt talteen. Valtion velkakirjojen pino vain kasvaa, ja kuntien.

Jos veronkorotuksia nimitetään säästöpäätöksiksi, ollaan älyllisesti epärehellisiä. Veronkorotuksilla ahdistetaan kasvua ja kehitystä ja pienennetään kulutuskysyntää.

Jos keksitään ja puolletaan investointeja, jotka tuottavat yhteiskuntataloudellisessa laskelmassa hädin tuskin puolet siitä, mitä panostetaan eikä pisaraakaan enempää, voi käydä niin kuin hölmöläisille. Mittakaava vain on isompi: miljardi euroa muuttuu puoleksi, kaksi yhdeksi. Rahaa revitään.

Jos teemme SOTEn, joka on samoista palveluista paljon kalliimpi kuin entinen, mitä olemme siitäkin tehneet? Emme voi syyttää kuin itseämme, jos emme osaa tehdä päätöksiä ylipäätään emmekä varsinkaan oikeita päätöksiä. EU ei todellakaan estä meitä tasapainottamasta talouttamme. Me teemme sen ihan itse. Äänestän päättämisen puolesta.