Pitäisikö nykymallisesta kuntavallasta luopua?

Keskustelu kunta- ja soteuudistuksesta on vuosia keskittynyt erilaisten hallintomallien arviointiin. Olisiko syytä unohtaa teknokraattinen tarkastelu hetkeksi ja pohtia syvällisemmin kunnallisen itsehallinnon merkitystä? Keskuskauppakamarin Samuli Haapasalo on sitä mieltä, että syvällisemmän pohdinnan paikka on nyt.

COLOURBOX3981933

Kunnallinen itsehallinto on kansanvallan perusta. Näin ainakin on ollut, mutta onko edelleen? Mikä on poliittisesti ohjatun ja johdetun kunnan lisäarvo asiakkaalle eli kuntalaiselle keskeisissä palveluissa kuten sosiaali- ja terveyspalveluissa, kouluissa ja opetuksessa?

Ei ole kunnallista poliisia tai oikeuslaitosta, pelastuslaitoksetkin ovat ylikunnallisia. Voitaisiinko kaikki palvelut sekä päättää että tuottaa paremmin jollakin muulla mallilla kuin kuntamallilla? Nyt lähes 20 senttiä jokaisesta ansaitsemastamme eurosta menee kunnallisiin palveluihin, ja sen lisäksi maksamme vielä kunnille valtionavustuksia. Kertooko se tehokkuudesta vai palvelujen tuottamisen ylisuurista kustannuksista ja organisoimisen tehottomuudesta?

Ennen kuin minut ammutaan, kerron, että kannatan näitä palveluja kansalaisille. Juuri siksi olen huolissani. Tätä menoa ei voida jatkaa. Iso osa kunnista tänäkin syksynä yhä vaan nostaa kuntaveroa ja maksuja.

Kuka saa palvelunsa terveyskeskuksista? Osa saa, mutta liian moni ei. Terveyskeskuksissa työskentelee hienoa sitoutunutta henkilöstöä, mutta organisaatio on tehoton, paperinmakuinen ja byrokraattinen – siis auttamattoman hidas. Asiakaskohtaaminen pinnallistuu ja tuottavuus on paljon alempi kuin järjestelmää luotaessa.

Erikoissairaanhoito ja isot sairaalat hoitavat meitä loistavilla eksperteillä ja instrumenteilla. Mutta emme me voi niidenkään johtamista ja hallintoa kehua. Niinpä yksityiset työterveysasemat, sairaalat ja muut palvelut ovat hyvinvoinnillemme aivan välttämättömiä.

Tasavallan hallitus tai opetusviranomaiset määräävät tuntikehykset ja koululaitoksen yleisen kehittämisen. Koulujen toteutuksessa olemme sentään onnistuneet kansainvälisessä vertailussa. Lastentarhat ovat loistavia, mutta minkä lisäarvon niille antaa kunnallinen päätöksenteko? Se työ on sitoutuneitten ihmisten tekemää, matalalla palkalla. Vaikeat lastensuojeluasiat kaipaavat erityisosaamista ja ketteryyttä auttamiseen.

Infrastruktuuri, kaavoittaminen ja elinkeinopolitiikkakin tulisi tehdä kuntia suuremmissa yksiköissä.

Mikä on lopulta se lisäarvo, jonka nykymuotoinen kuntavalta tuo ottamalla viidenneksen tuloistamme? Ehdotukseni on, että kansalaisille yhdenvertaiset palvelut ratkaistaan lainsäädännön ja rahoituskehyksen tasolla eli eduskunnassa. Muodostetaan vaikkapa ”Helsingin tai Lapin kuntakeskus” -nimisiä valtion palveluyksikköjä tilaamaan ja järjestämään palvelujen tuottaminen, kilpailuttaminen ja saatavuus.

Valtion kuntakeskuksia voidaan tehdä 50–100 eli ihanteellisen kuntakoon mukaan. Myöhemmin näitä voidaan yhdistää, kun isoin organisointi ja kehittäminen on tehty. Jotkut voisivat toimia ruotsinkielisille ja yksi saamenkielisille kansalaisille. Kuntien identiteetti säilytettäisiin nimistössä. Tämä vaatii laajaa poliittista konsensusta, koska nykymalli on osa valtiojärjestelmäämme.

Mallin heikkous on kuitenkin myös valtion isojen yksikköjen tehottomassa johtamisessa ja alueellisessa tasapäistämisessä. Siksi EVAn ehdotus kuntapiireistä voisi ehkä olla ”valtiokuntia” parempi. Joka tapauksessa pysähtyneisyys, asiakkaan (vanhus tai koululainen) hukkaaminen, byrokratisoituminen ja  kustannustehottomuus tulisi kitkeä vankalla ohjausjärjestelmällä ja aidolla tulosvastuulla ja vieläkin aidommin mietityillä kannustimilla. Kunnan verotusoikeudelle ja velkaantumiselle ei ole mitään estettä asettaa järkevää kattoa. Sillä tavoitettaisiin selkeä ja konkreettinen ohjaus. Tämä toteutuisi tietenkin myös kuntapiirejä vastaavan kokoisilla kunnilla.

Julkisen ja yksityisen altistaminen kilpailulle on parasta kansalaisten palvelujen saatavuuden eli hyvinvoinnin varmistamista. Tasavallan velkaantumisen pysäyttäminen ja tulevaisuus voidaan taata vain tehostamalla toimintoja. Nykykunnat eivät sitä tee. Tehdään se tasavallan tai kuntapiirien tasolla. Pelastetaan hyvinvointiyhteiskunta ja sen rahoitus – ja Suomi. Jos kunnat sitoutuvat samaan, sekin malli minulle kelpaa.

Yksi kommentti artikkeliin ”Pitäisikö nykymallisesta kuntavallasta luopua?

  1. Kerrankin kunnon innovatiivinen avaus: Kannatetaan!

Kommentointi on suljettu.