Suuret yhtiöt maksavat miltei puolet yhteisöverosta

Suurten yritysten ja erityisesti kansainvälisten konsernien verotus on ollut jo pidempään keskusteluissa esillä, ja ikävä kyllä useimmiten hyvin negatiivisessa valossa. Pelkästään mediaa seuraamalla voi helposti saada kuvan, että suomalaiset suuret yritykset minimoivat veroja minkä ehtivät ja suunnittelevat liiketoimintansakin vain verotukseen perustuen. On taas aika korjata yksi uutinen – tällä kertaa yhteisöveroasteesta.

verotus2

Helsingin Sanomissa julkaistiin kirjoitus (HS analyysi 7.2.2015) suuryritysten maksamista yhteisöveroista ja kansainvälisestä aggressiivisesta verosuunnittelusta otsikolla ”Suuryhtiöt maksavat vähiten yhteisöveroa”. Jutussa esitettiin Verohallinnon laskelma, jonka mukaan Suomessa suuryritysten mediaaniveroaste suhteessa liikevoittoon oli 6,76 prosenttia vuonna 2013. Mikro-, pienet ja keskisuuret yritykset maksoivat laskelman mukaan veroja selvästi enemmän. Näiden tyypillisimmät mediaaniveroasteet vaihtelivat Verohallinnon selvityksen mukaan vuosina 2009–2013 välillä 21,18–23,66 prosenttia. Kirjoitus antaa ymmärtää, että pienet ja keskisuuret yritykset maksaisivat veroja selvästi enemmän, ja eroa selittäisi se, että kansainväliset suuryhtiöt voivat helpommin harjoittaa verosuunnittelua ja päättää, mihin maahan verot maksetaan.

Laskelmasta voi helposti tehdä vääriä johtopäätöksiä. Ensinnäkin yhteisöveroasteen laskeminen liikevoitosta asettaa pienet ja suuret yritykset eriarvoiseen asemaan. Liikevoitosta vähennetään vielä esimerkiksi rahoituskulut ja satunnaiset kulut ja lisätään rahoitustuotot ja satunnaiset tuotot ennen kuin päästään verotettavaan tulokseen, josta verojen määrä lasketaan. Tilinpäätöstilastojen mukaan kulut kuitenkin ylittävät tuotot, ja suurilla yrityksillä näitä vähennettäviä eriä on paljon enemmän kuin pienillä yrityksillä. Näin ollen suurilla yrityksillä liikevoitto poikkeaa verotettavasta tuloksesta paljon enemmän kuin pienillä yrityksillä. Tällöin on luonnollista, että suurten yritysten liikevoitosta laskettu veroaste on melko kaukana yhteisöverokannasta, kun taas pienillä yrityksillä ne ovat lähekkäin.

Miksi sitten suurilla yrityksillä on edellä mainittuja liikevoitosta vähennettäviä eriä? Ensinnäkin suurilla yrityksillä on tarve velanottoon liiketoimintansa järjestämiseksi sekä optimaalisen pääomarakenteen luomiseksi. Liiketoiminnan kannattavuuden kannalta on kestämätön ajatus, että suuret yritykset toimisivat vain oman pääomanehtoisella rahoituksella. Suurilla yrityksillä on myös mahdollisuus saada ulkopuolista rahoitusta aivan eri tavoin kuin pienillä ja keskisuurilla yrityksillä, joilla ei välttämättä ole lainkaan ulkopuolista velkaa. Velasta aiheutuvat rahoituskulut vähennetään liikevoitosta, mikä pienentää yhtiöiden verotettavaa tulosta.

Samanlainen vaikutus on satunnaisilla kuluilla, joihin merkitään esimerkiksi maksetut konserniavustukset ja toisinaan tietyt toiminnan uudelleenjärjestelyistä aiheutuvat kulut. Suuret yritykset kuuluvat tyypillisesti konserniin, ja siksi edellä mainittuja eriä on niillä paljon ja ne voivat olla suuriakin. Konserniavustuksia tai muita satunnaisia kuluja ei ole vähennetty vielä liikevoitosta. Mikro-, pienet ja keskisuuret yritykset eivät yleensä samalla tavoin maksa konserniavustuksia tai ole uudelleenjärjestelyjen osapuolena kuten suuret yritykset.

Laskelmassa käytetty liikevoitto ei myöskään vastaa todellista yhtiön kirjanpidollista liikevoittoa, koska Verohallinto ei kerää yrityksiltä kyseistä tietoa. Verohallinto on siis laskelmassaan arvioinut yritysten liikevoiton, mutta arvioidun liikevoiton perusteita ei esitetä tarkemmin. Perusteet ovat kuitenkin olleet kaikille yrityksille samat.

Julkisuudessa on tuotu jatkuvasti esille, kuinka verosuunnittelun yksi keskeisistä elementeistä on yritysten maksamien korkojen ohjaaminen matalan verotuksen maihin. Tähän viitattiin lyhyesti myös Helsingin Sanomien kirjoituksessa. Tärkein yritysten veroaste-eroa selittävä muuttuja Verohallinnon laskelmassa oli kuitenkin satunnaiset erät eivätkä suinkaan korkokulut. Suurin syy veroaste-eroihin on siis poikkeaviin, kertaluonteisiin ja olennaisiin tapahtumiin perustuvat satunnaiset kulut. On siis olemassa luonnolliset, liiketoiminnasta johtuvat syyt siihen, että suurten yritysten veroaste liikevoitosta laskettuna on matalampi kuin mikro-, pienten ja keskisuurten yritysten.

Jutun otsikko antaa yksinkertaisuudessaan ymmärtää, että suuryhtiöt maksaisivat yhteisöveroa myös määrällisesti vähemmän. Todettakoon vain selvyyden vuoksi, että Verohallinnon elinkeinoverotilaston mukaan vuonna 2013 osakeyhtiöille määrättiin tuloveroja yhteensä noin 4,3 miljardia euroa. Tästä potista suuret yritykset, jotka vastaavat lukumääräisesti 1 prosenttia yhteisöveroa maksavista osakeyhtiöistä, maksavat 43 prosenttia yhteisöverosta. Siis vajaa 600 osakeyhtiötä, joiden liikevaihto vuonna 2013 ylitti 50 miljoonaa euroa, vastaa lähes kahden miljardin osuudesta yhteisöveroa.

 

2 kommenttia artikkeliin ”Suuret yhtiöt maksavat miltei puolet yhteisöverosta

  1. ”Pelkästään mediaa seuraamalla voi helposti saada kuvan, että suomalaiset suuret yritykset minimoivat veroja minkä ehtivät ja suunnittelevat liiketoimintansakin vain verotukseen perustuen.”
    Suomessa toimivat suuryritykset välttelevät yhteisöveron maksamista konserniavustuksin, koska jokainen sentti on pois omasta taskusta.

    ”Ensinnäkin suurilla yrityksillä on tarve velanottoon liiketoimintansa järjestämiseksi sekä optimaalisen pääomarakenteen luomiseksi. Liiketoiminnan kannattavuuden kannalta on kestämätön ajatus, että suuret yritykset toimisivat vain oman pääomanehtoisella rahoituksella.”
    Tarve liiketoiminnan järjestämiseksi? Liiketoiminta jatkuu aivan varmasti ilman velanottoakin. Vrt asuminen 100% omistuksessa olevassa asunnossa vs 70% velalla omistetussa asunnossa – asuminen toteutuu molemmissa tapauksissa. Optimaalisen pääomarakenteen luomiseksi? Suomeksi sanottuna riskien jakaminen, pääomittamisen maksimointi ja velkarahan jatkuva virta (= lisää velkaa).

    ”Samanlainen vaikutus on satunnaisilla kuluilla, joihin merkitään esimerkiksi maksetut konserniavustukset ja toisinaan tietyt toiminnan uudelleenjärjestelyistä aiheutuvat kulut.”
    Maksetut konserniavustukset ovat suoranaista veronkiertoa, koska niitä maksamalla vältytään maksamasta veroa maahan, jossa tulos tehdään. Vertauksen vuoksi tuon voi ajatella siten että tekee korkeapalkkatyötä Suomessa, mutta siirtäisi tulonsiirtona palkkansa verottomana Viroon, jossa maksaisi 20% veroa.

    ”Todettakoon vain selvyyden vuoksi, että Verohallinnon elinkeinoverotilaston mukaan vuonna 2013 osakeyhtiöille määrättiin tuloveroja yhteensä noin 4,3 miljardia euroa. Tästä potista suuret yritykset, jotka vastaavat lukumääräisesti 1 prosenttia yhteisöveroa maksavista osakeyhtiöistä, maksavat 43 prosenttia yhteisöverosta.”
    Todettakoon vain faktan vuoksi, että suuryritykset edustavat 37% Suomen työllisyydestä ja 47% yritysten liikevaihdosta vuonna 2012 (2012 luvut siksi että vuonna 2013 määrätyt yhteisöverot tehtiin 2012).

    Kirjoittamasi juttu on ehkä huonoin verokannanotto hetkeen, minkä olen lukenut. Puollat selvästi suuryritysten käyttämiä konserniavustuksia, joita käytetään verovelvollisuutta pakoiltaessa. Sekä asetat suuryritykset ja pk-yritykset epätasa-arvoiseen asemaan.

  2. Hyvä, että asia herättää ajatuksia.

    Yksikään iso yritys ei harjoita toimintaa pelkästään oman pääoman turvin. Näin siksi, että oma pääoma on silloin tehottomassa käytössä ja tuotto sille muodostuu pieneksi. Tämä on ihan rahoituksen perusasioita eikä liity sinällään verotukseen, vaan optimaaliseen pääomarakenteeseen yleensä. Sama logiikka toimii kaikessa sijoittamisessa, mukaan lukien yksityisen henkilön asuntosijoittaminen ja oman asunnon osto.

    Konserniavustuksella ei voi siirtää tuloa verotettavaksi muihin maihin. Konserniavustus on vähennyskelpoinen antajayhtiön verotuksessa vain, jos se maksetaan kotimaiselle osakeyhtiölle, jonka veronalaista tuloa konserniavustus puolestaan on. Konserniavustusjärjestelmän tarkoitus on asettaa konsernina (emoyhtiö ja tytäryhtiöt) toimiminen verotuksellisesti samanarvoiseen asemaan kuin jos koko toiminta olisi yhden yhtiön alla. Jälkimmäisessä tilanteessa eri toimintojen tulot ja menot netotettaisiin automaattisesti yhtiön sisällä.

    Lopuksi vielä selvennyksenä, että verovuodelta 2013 maksuunpantu yhteisövero koskee nimenomaan vuoden 2013 aikana kertynyttä tuloa, ei vuoden 2012 tuloa.

Kommentointi on suljettu.