Infrapäätökset ratkaisevat Suomen kilpailukyvyn

Vientikilpailukyky ratkaisee Suomen kansantalouden tulevaisuuden. Kun olemme rimpuilleet päättämättöminä jo yli kuusi vuotta vuodesta 2008 alkaen, tilanteemme voi äityä kohtalokkaaksi. Ratkaisun hetket ovat käsillä.

Sunset - Hamburg
Suomella ei ole vientikilpailukykyä, ellei tuotteita saada nopeasti ja kustannustehokkaasti yrityksistä ja tuotantolaitoksista satamiin ja markkinoille, kirjoittaa Samuli Haapasalo.

Vientikilpailukyky edellyttää paitsi osaamista ja innovaatioita, toimivaa työmarkkinaa, viisasta verotusta myös hyviä liikenneyhteyksiä. Suomella ei ole vientikilpailukykyä, ellei tuotteita saada nopeasti ja kustannustehokkaasti yrityksistä ja tuotantolaitoksista satamiin ja markkinoille. Tämä edellyttää toimivaa ja kunnossa olevaa infraa ja sen palvelukykyä. Vetävät väylät ovat merentakaisen ja pitkien etäisyyksien Suomen vientikilpailukyvyn ydintä. Joko olemme läsnä markkinassa tai emme. Joko meidät voi saavuttaa joustavasti tai ei. Kuudenkympin nopeustason tie ei toimi. Ero vaihtoehtojen välillä on suuri. Tämän peruskysymyksen syvällisempi ymmärrys puuttuu harjoitetusta liikennepolitiikasta.

Yrityksillä on aina vaihtoehtoiset maat investoida, jos investoinneille Suomeen ei ole tulevaisuuden edellytyksiä.

Liikenne- ja viestintäministeriö on kuitenkin vuosikausia halunnut korvata ”bitumin bitillä”, konkretisoimatta tätä strategiaansa millään elinkeinotoiminnalle ymmärrettävällä tavalla. Voidakseen investoida myös tulevaisuudessa Suomeen, yrityksen täytyy kuitenkin tietää sitovasti ja pitkälle tulevaisuuteen, että väylät pidetään kunnossa, että väylät tarjoavat investoinnin mahdollistavan kapasiteetin kuljetuksille. Bittiä tarvitaan kyllä yritysten älyliikenneratkaisuihin, vientiväylien 3G- ja 4G-yhteyksien tökkivä taso ei sovi tietoyhteiskuntaan.

Suomi elää viennistä. Ja vientiä syntyy vain, jos vientiteollisuudella on rohkeus ja edellytykset kasvaa, kehittyä ja investoida. Siksi kysymys oikeista liikenneratkaisuista on kohtalonomainen Suomelle. Yrityksillä on aina vaihtoehtoiset maat investoida, jos investoinneille Suomeen ei ole tulevaisuuden edellytyksiä.

Rahaakin oikeisiin infrastruktuuriinvestointeihin on. Sitä saadaan helposti osinkona valtionyhtiöiden taseista, jos uskalletaan ottaa. Vaikka valtio on köyhä kuin kirkonrotta, valtionyhtiöiden taseet ovat ylivahvoja. Rahaa makaa kassassa, velkaa ei ole yhtään, omavaraisuus hipoo maksimia jopa yli 80 prosentin, kun yksityiset yritykset ovat tyytyväisiä 30–40 prosenttiin. Analyyseissa on todettu, että tuottamaton taseraha on määrältään vähintään 0,5 miljardia euroa, yksityisten yhtiöiden omavaraisuustasoon verrattuna jopa yli 1 miljardi euroa.

Oikeat infrapäätökset ovat täsmäpäätöksiä:  riittävästi ohituskaistaa, sujuvia liittymiä, puollonkaulojen poistamisia, ylipäätään toimiviin kuljetuksiin tarvittavaa kapasiteettia.

Rahan käyttöönotto ei siis merkitse valtiolle euronkaan lisälainanottoa vaan tuottamattoman rahan allokoimista tuottamaan vientikilpailukykyä. Tällä rahalla voitaisiin nopeasti korjata teiden ja siltojen kunnon puutteet. Oikeat infrapäätökset ovat täsmäpäätöksiä, joilla parannetaan vientikuljetusten sujuvuutta ja etenemisnopeutta ja jotka ovat myös nopeasti toteutettavia: riittävästi ohituskaistaa, sujuvia liittymiä, puollonkaulojen poistamisia, ylipäätään toimiviin kuljetuksiin tarvittavaa kapasiteettia. Esimerkkinä korjattavista ongelmista ovat Viitostien ja Valtatie 8:n kapeikot. Tie ei myöskään voi olla rikki: tien jokapäiväinen kunto on keskeinen osa kuljetusten sujuvuutta.

Yhtä tärkeää kuin oikeat päätökset, on väärien ja tuottamattomien hankkeiden välttäminen. Oikeiden valitseminen ja väärien torjuminen edellyttää kuitenkin nykyisestä oleellisesti kehittyneempää arviointiaineistoa. Erilaisilla olettamilla ja tarkoitushakuisilla valinnoilla hyöty–kustannus-suhde voi heilua samassa hankkeessa esimerkiksi 0,4 ja 1,7:n välissä eli täysin kannattamattoman ja selvästi jo kannattavan hankkeen luvuissa. Usein on valitettavasti niinkin, että mitä suurempi hanke, sitä irrelevantimpi analyysi.

Poliittinen päättäjä ansaitsee olennaisesti informatiivisemman ja aidon tiedon erilaisista vaikutuksista. Yritykset ansaitsevat saman tien asiakkaina. Hankkeiden merkitys kansantaloudelle, yritysten vientikilpailukyvylle ja aluerakenteelle kuulostavat oikeilta hankekriteereiltä. Joku infraratkaisu voi olla myös kynnyshanke suurelle investoinnille ja edellyttää tarkastelua juuri tästä lähtökohdasta.

Varsinkin suuria hankkeita tulisi arvioida keskenään, mutta yleensä meillä suunnitellaan yksi ratkaisu, jota ajetaan ainoana oikeana. Miten olisi, jos ajateltaisiin kokonaisuutta edes vähän strategisemmin ja pitkäjänteisemmin, ilman ismejä, avoimesti ja läpinäkyvästi, ja vasta sitten edettäisiin päätöksentekoon, joka perustuu monipuoliseen tietoon, vertailuun ja aitoon analyysiin. Kuka panee omakotitaloon miljoonan, jos sen arvo on puoli miljoonaa. Mutta liikennehankkeeseen voi livahtaa miljardi, jolla saadaan puoli miljardia!

Teksti on julkaistu Talouselämän Tebatissa 13.3.2015.