Suomen tulisi välttää Japanin virheet

Vaaleja edeltänyt talouspoliittinen keskustelu asetti elvytyksen ja julkisen sektorin sopeutuksen vastakkain. Tärkein aihe jäi sen sijaan taka-alalle: miten luodaan rakenteelliset edellytykset kasvulle?

Johnny_Akerholm
”Japanin kokemukset kertovat meille, että velkaelvytys ei toimi, elleivät talouden rakenteelliset edellytykset ole kunnossa”, kertoo Johnny Åkerholm.

Suomea on eri vaiheissa verrattu Japaniin. Japanin talous kasvoi sodan jälkeen pitkään muita OECD-maita ripeämmin, ja kun meillä oli lyhyt nopean kasvun kausi 1980-luvun lopulla, innokkaimmat alkoivat nimittää Suomea Pohjolan Japaniksi. Nytkin kannattaisi ottaa oppia Japanin kokemuksista.

Kasvu tyrehtyi kummassakin maassa vuonna 1991, kun finanssikriisit puhkesivat. Talouspoliittiset reaktiot olivat kuitenkin kovin erilaiset. Suomi joutui rajuun sopeutukseen, kun rahoittajien luottamus horjui, ja rahoitus ehtyi. Toteutettiin lyhyessä ajassa monia poliittisesti raskaita toimenpiteitä. Samalla lisättiin panostusta mm. tutkimukseen, ja kun elektroniikkateollisuus piristyi kännyköiden yleistymisen myötä, Suomen talous lähti jo vuonna 1974 vuosia kestäneeseen nopeaan kasvuun.

Japanissa turvauduttu aggressiiviseen elvyttämiseen

Japani ei ollut riippuvainen ulkomaisista rahoittajista, ja vaikka rahoitussektori ui syvällä, ei syntynyt akuutteja rahoituspulmia. Korot pysyivät alhaalla, eikä työttömyysaste noussut. Japanin viranomaiset saattoivat rauhassa suunnitella finanssisektoria vakauttavia toimenpiteitä, ja muut rakenteelliset toimenpiteet jäivät laajalti tekemättä.

Japani on aika ajoin pyrkinyt elvyttämään. Tilaa on löytynyt, koska yksityisen sektorin säästäminen on pysynyt runsaana ja vaihtoase ylijäämäisenä. Näiden pyrkimysten seurauksena julkinen sektori on ollut alijäämäinen: budjettivaje on vaihdellut 2,5 ja runsaan 9 prosentin välillä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Julkisen sektorin velka on kohonnut 235 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Rahapolitiikka on pyrkinyt tukemaan näitä tavoitteita. Lyhyet korot ovat 1990-luvun puolestavälistä olleet lähellä nollaa, ja valtion kymmenen vuoden obligaatioiden korot ovat liikkuneet yhden ja kahden prosentin välillä. Kahden viime vuoden aikana Japanin keskuspankki on turvautunut aggressiivisiin velkapapereiden osto-ohjelmiin tavoitteena lisätä liikkeellä olevan rahan määrää.

Talouskasvu on kuitenkin pysyvästi hiipunut. Ennen 1990-luvun kriisiä talouskasvu oli 4,5 prosenttia vuodessa, mutta on sen jälkeen jäänyt alle prosenttiin. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen BKT ei ole juurikaan kasvanut, ja viime vuoden talouskasvu jäi noin yhteen prosenttiin.

Miksi elvytys ei ole toiminut Japanissa?

Ongelmat ovat monitahoisia ja pitkälti rakenteellisia. Japanin väestö on ikääntymässä, eivätkä japanilaiset ole sallineet maahanmuuttoa vaikutusten lieventämiseksi. Työikäisen väestön supistuminen on alentanut talouden kasvumahdollisuuksia. Sen lisäksi tarjonta on kovin joustamatonta: taloutta vaivaa kilpailun puute, kun kartellit ja oligopolit ovat yleisiä.

Väestörakenteen muutokset heikentävät julkisen sektorin näkymiä, vaikka julkiset menot eivät ole yhtä väestösidonnaisia kuin Suomessa. Muutokset yhdistettynä jo vallitsevaan suureen velkaan merkitsee, että julkisen sektorin saneeraus on ennemmin tai myöhemmin edessä.

Osin näistä syistä velkaelvytys ei piristä yksityistä kysyntää. Yksityisen sektorin säästämisylijäämä onkin kasvanut sitä mukaa, kun julkisen sektorin tasapaino on heikentynyt. Japanin kokemukset kertovat meille, että velkaelvytys ei toimi, elleivät talouden rakenteelliset edellytykset ole kunnossa – on turha sähliä turbon ahtopaineen kanssa, jos moottori on rikki.

Suomessa tulisi nyt pystyä uudistamaan talouden rakenteita ja edistämään yrittäjyyttä, riskinottoa ja resurssien siirtoa kasvaville, korkean jalostuksen aloille. Tarvitaan ennen kaikkea lisää kansainvälisessä kilpailussa selviytyviä yrityksiä. Rakenteelliset uudistukset ja velkaelvytys eivät ole toistensa vaihtoehtoja. Rakenteelliset uudistukset ovat välttämättömiä julkisen sektorin nopean alasajon välttämiseksi.

Johnny Åkerholm
Keskuskauppakamarin talouspoliittinen neuvonantaja