Rautatiekilpailu on kaikkien hyväksi

Kokkolan kirkkoherra Anders Chydenius keksi jo ennen suuren maailman Adam Smithiä keskeiset taloudellisen liberalismin periaatteet. Jo tasan neljännesvuosituhat sitten v. 1765 Chydenius kritisoi elinkeinovapaudesta kirjoittaessaan Ruotsin uskoa erilaisten kauppasalaisuuksien, yksinomaisten etuoikeuksien, rajoitusten ja monenlaisten kieltojen onnellistuttavaan vaikutukseen. Chydenius päätyi analyysiin: “Olemme jo pitkän aikaa hommailleet tätä kaikkea – –, tulleet köyhiksi kansasta, ilman kauppavapauksia ulkomaalaisten asioitsijoiksi, ilman katovuosia nälkäisiksi ja mitä suurimmat kaivokset omistaen paljaiksi rahasta.”

rautatiekilpailu

Tämä on kuin suoraan Suomesta tänään, 250 vuotta myöhemmin armon vuonna 2015. Olisiko aika uskoa tätä valistuksen ajan kauppatieteilijää? Ehkäpä lopulta!

En muista yhtäkään monopolia, jota olisi kaivattu takaisin sen purkamisen jälkeen. Sen sijaan on paljon markkinoita, jotka vapautuessaan kilpailulle ovat nousseet ennennäkemättömään kehitykseen ja kasvuun.

Nimittäin ruotsalaiset, jotka tuolloin erottivat Chydeniuksen valtiopäiviltä mielipiteittensä vuoksi, ovat sittemmin tehneet paljonkin Chydeniuksen neuvomaa hyvinvointivaltionsa puolustamiseksi. Suomalaisen on vaikea mutta pakko myöntää, että Ruotsista pitäisi ottaa mallia hyvinkin monessa asiassa – jos kaipaa menestystä!

En muista yhtäkään monopolia, jota olisi kaivattu takaisin sen purkamisen jälkeen. Sen sijaan on lukuisia yhtiöitä, jotka ovat auttamatta jääneet kilpailussa jälkeen, kun suojattuja rakenteita ei ole ajoissa uudistettu. Ja kun kilpailu kuitenkin aikanaan tulee, ollaan auttamattomasti myöhässä.

Sen sijaan on paljon markkinoita, jotka vapautuessaan kilpailulle ovat nousseet ennennäkemättömään kehitykseen ja kasvuun, arvonmuodostukseen ja asiakaslähtöisyyteen.

Ruotsi avasi joitakin vuosia sitten rautatiemonopolinsa aidosti kilpailulle. Siis Ruotsi, kyllä! Nyt maassa toimii noin 30 rautatieyhtiötä. Kuljetusajat ovat nopeutuneet melkein viikosta vuorokaudeksi. Palvelu pelaa. Erilaiset asiakkaat kiinnostavat rautatieoperaattoreita. Syntyy uusia tuotteita. Prosessit tehostuvat ja hinnat halpenevat. Ja mikä mielenkiintoisinta: alkukompuroinnin jälkeen myös Green Cargo eli Ruotsin valtiollisen SJ:n tytäryhtiö teollisuuden kuljetuksissa menestyy ja kehittyy. Rautatiekuljetusten markkina kokonaisuudessaan kasvaa. Tavara löytää joutuisasti vientisatamiin.

Rautatiekaluston hankkiminen on hyvin kallista. Kalustopankkiyhtiö voisi olla oiva ratkaisu.

Tähän kannattaisi päästä meilläkin, ja pian. Kaipaamme kovasti vientikilpailukykyä. Rautatieliikenne on yksi pala sitä. Meillä on edetty jälkijunassa. Vasta kun EU pakotti, olemme saaneet regulaation melkein kuntoon. Siitä on viranomaiskäytännöissämme vielä pitkä ja kallis matka liikenteen aloittamiseen. Nyt kuitenkin meillä on jo pari lupaprosessit läpäissyttä innovatiivista yritystä. Kilpailu on realisoitumassa, vaikka aikaa vieläkin menee, ennen kuin yritykset pääsevät kilpailuttamaan ja valitsemaan rautatieoperaattorinsa.

Rautatiekaluston hankkiminen on hyvin kallista. Erilainen raideleveys Eurooppaan nähden tekee mahdottomaksi löytää käytettyä veto- ja vaunukalustoa. Uusikin on haasteellista ostaa ilman suuria lisäkustannuksia, kun kalusto sovitetaan raideleveyteemme.

Kalustopankkiyhtiö voisi olla oiva ratkaisu. VR:llä on tuhansia vaunuja, jotka täyttävät normit, mutta ovat sille itselleen tarpeettomia. Ei ole kansantaloudellisesti hyödyllistä romuttaa tätä kalustoa. Sen siirtäminen kalustopankkiin käyvästä hinnasta kaikkien operaattoreiden vuokratavaksi tai ostettavaksi helpottaisi pääomavaltaisen markkinan syntymistä ja olisi kilpailuneutraali ratkaisu.

Vientikilpailukykymme paranisi uudessa nopeammassa, monipuolisemmassa ja kansantaloudellisesti perustellummassa rakenteessa.

Mallista hyötyisivät rautatiekuljetuksia tilaavat yritykset. Erikokoiset yhtiöt synnyttäisivät luonnostaan nopeutta, kustannustehokkuutta, laatua ja erilaisia palveluja, joita nyt ei ole tarjolla. Todennäköisesti markkina kasvaisi Ruotsin tapaan. Yhdistetyt kuljetukset vahvistuisivat. Rautatieinfra, johon valtio on investoinut paljon, tulisi kansantaloudellisesti vankempaan käyttöön. Vientikilpailukykymme paranisi uudessa nopeammassa, monipuolisemmassa ja kansantaloudellisesti perustellummassa rakenteessa.

Rautatiekilpailu hyödyttäisi myös VR:ää, kehittäisi sen palveluja, kilpailukykyä ja uudistumista. Malli ei olisi ketään vastaan, vaan rautatienkäytön lisäämisen ja monipuolistamisen puolesta vientikilpailukyvyn hyväksi.

Jos rautatiekilpailu on ollut mahdollista Ruotsissa, miksei siis myös Suomessa? Antti Chydeniuskin oli suomalainen.

3 kommenttia artikkeliin ”Rautatiekilpailu on kaikkien hyväksi

  1. No, ei se käy. Kun se ei käy. Koska se ei käy.
    Kysykää vaikka VR:ltä. Tai liikenneministeriöltä.

    Ja esim. sininen kalusto pitää romuttaa, koska kaluston myynti ei kuulema kuulu VR:n ydinliiketoimintaan. Romuksimyynti sitten kai kuuluu.

    Eikä kilpailua voi sallia, kun Suomessa on niin paljon yksiraiteisia rataosia. Eikä Suomessa yhdellä raiteella voi ajaa kuin yhden yhtiön (VR:n) junia, vaikka Ruotsissa voikin. Kysykää vaikka eduskunnalta.

    Eikä muutenkaan. Kun on nämä Suomen erityisolosuhteet. Ruotsissakin voi olla samankaltaiset olosuhteet, mutta ne eivät ole Suomen erityisolosuhteet. Siksi Ruostissa voi, mutta Suomessa ei voi.

    Ei voi. Koska ei voi.

  2. Suomessa ajetaan rekka-autoilla. Se on saavutettu etu kuorma-autoliitolle samaan tapaan kuin aseenkanto vapaalle amerikkalaiselle. Kansa maksaa tiekustannukset ja hautapaikat. Olikohan se joskus 70-luvulla, kun Ruotsissa päätettiin säännöllisellä välillä, esim. tehdas – satama kieltää autokuljetus, mikäli rautatie oli mahdollinen.
    Silloin puhuttiin kaavasta; kuljetus autoon verrattuna on rautatiellä 30 kertaa ja vesitse 300 kertaa halvempaa. Ja väylien kunnossapito ylisuurilla rekoilla vain pahentaa suhdetta eikä paranna kuten tarkoitushakuisesti väitetään.

Kommentointi on suljettu.