Valinnanvapauteen löytyy toimivat työkalut

Hallitus käsittelee parhaillaan sote-uudistusta, jossa ratkotaan myös asiakkaan valinnanvapauden lisäämistä.

Valinnanvapaus on synnyttänyt paljon keskustelua, jota voi tulkita siten, että vain harvat vastustavat valinnanvapautta kunnan tai valtion palveluissa. Keskustelu on kuitenkin pysähtynyt siihen, kuinka valinnanvapautta toteutetaan. Miten raha seuraisi asiakasta?

Varsin vähän on esitelty valinnanvapautta edistäviä työkaluja, joita kutsutaan ”kohdennetuiksi maksuvälineiksi”. Samalla on unohdettu, että niin sosiaali- ja terveyspalveluissa kuin varhaiskasvatuksessakin on ollut käytössä vuosia, osin vuosikymmeniäkin, useita valinnanvapautta mahdollistavia järjestelmiä.

Näitä ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelit, sairausvakuutuksen hoitokorvausjärjestelmä, kotitalousvähennys sekä lasten yksityisen hoidon tuki.

Asiakkaan valinnanvapautta lisätessä palveluseteleillä on merkittävä käyttämätön potentiaali.

Palveluseteli on tosite, jolla on rahallinen arvo ja jota voidaan käyttää tiettyjen tavaroiden tai palveluiden hankkimiseen. Valinnan saa tehdä asiakas itse ennalta määrätystä toimittajajoukosta tai vapaasti markkinoilta.

Marko Silen
“Kaikissa näissä järjestelmissä toteutuu asiakkaan valinta. Ne myös keventävät merkittävästi julkisen sektorin maksurasitusta”, kirjoittaa Marko Silen.

Palveluseteleitä käytetään kotiin vietäviin palveluihin, terveyspalveluihin sekä asumispalveluihin. Palveluseteleitä kokeiltiin ensimmäisen kerran lasten päivähoidossa 1995–1997. Vuonna 2004 tuli voimaan ensimmäiset säännökset palveluseteleistä, ja varsinainen läpimurto tapahtui vuoden 2009 palvelusetelilain myötä.

Nyt palvelusetelit ovat käytössä 172 kunnassa ja palvelusetelimenot olivat vuonna 2013 noin 120 miljoonaa euroa. Palveluseteleiden volyymikäyttö on keskittynyt harvoihin kuntiin, asiakkaan valinnanvapautta lisätessä palveluseteleillä onkin merkittävä käyttämätön potentiaali.

Yhteensä kaikki Kela-korvaukset kattoivat potilaiden todellisista menoista vain noin viidenneksen.

Sairasvakuutuslain hoitokorvauksen eli niin sanotun Kela-korvauksen avulla saadaan asiakas itse kustantamaan valtaosa lääkärikäynnin hinnasta. Yhteiskunta korvaa asiakkaiden todellisista menoista vain noin viidenneksen.

Kela-korvausten käyttö yksityisen terveydenhoidon kustantamiseen alkoi jo vuonna 1964. Viime vuonna korvattiin 3,7 miljoonaa yksityislääkärikäyntiä, rahaa niihin käytettiin 73 miljoonaa euroa.

Lääkärikäynneistä 80 prosenttia oli erikoislääkärikäyntejä. Yksityisiä hammaslääkärikäyntejä oli puolestaan 2,8 miljoonaa, joista korvattiin 123 miljoonaa euroa.

Yhteensä kaikki Kela-korvaukset kattoivat potilaiden todellisista menoista vain noin viidenneksen.

Kotitalousvähennys otettiin käyttöön vuonna 2001. Pääosa eli 80 prosenttia myönnetystä kotitalousvähennyksestä käytetään oman ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja peruskorjaustöihin.

Kotitalousvähennyksen määrä vuonna 2013 oli noin 335 miljoonaa euroa ja sitä käytti 390 000 henkilöä.

Kotitalousvähennyksen suosio on noussut tasaisesti 2000-luvulla ja kohosi huippuunsa vuonna 2011. Vuonna 2012 kotitalousvähennyksen ehtoja heikennettiin, mikä johti sen käytön vähenemiseen. Nykyään kotitalousvähennys korvaa 45 prosenttia tehdystä työstä.

Tuen ansiosta lasten vanhemmat voivat valita yksityisen palvelun tuottajan tai palkata työsuhteisen lastenhoitajan.

Lasten yksityisen hoidon tuen piirissä oli viime vuonna 17 400 lasta. Tuen ansiosta lasten vanhemmat voivat valita yksityisen palvelun tuottajan tai palkata työsuhteisen lastenhoitajan. Yksityisen hoidon tuen käyttö on kasvanut 2000-luvulla, mutta sen käytössä on suuret alueelliset erot.

Yksityisen hoidon tukea maksettiin viime vuonna yhteensä 85 miljoonaa euroa. Tästä lakisääteisen tuen osuus oli 36 miljoonaa ja kuntalisien 49 miljoonaa euroa.

Kaikkiaan Suomessa on 33 000 lasta yksityisessä päivähoidossa eli 14 prosenttia alle kouluikäisistä lapsista. Yksityisen hoidon tuen ohella näitä lapsia hoidettiin kunnan kilpailuttamilla ostopalvelupaikoilla sekä palveluseteleillä.

Kaikissa näissä järjestelmissä toteutuu asiakkaan valinta. Ne myös keventävät merkittävästi julkisen sektorin maksurasitusta.

Yhteiskunta maksaa vuosittain noin 700 miljoonaa euroa näistä palveluista, mutta asiakkaat käyttävät omaa rahaa 1,5–2 miljardia euroa. Sen päälle tulevat vielä ostojen kerrannaisvaikutukset talouteen.

Kohdennettuja maksuvälineitä pitääkin kehittää systemaattisesti, lähentää niitä toisiinsa ja laajentaa käyttöä uusiin palveluihin.

Marko Silen
Johtaja, Helsingin seudun kauppakamari

Fakta
Kotitalousvähennys: volyymi 335 miljoonaa, käyttäjiä lähes 400 000
Palvelusetelit: volyymi 120 miljoonaa euroa, käyttää 172 kuntaa
Kela-korvaukset: volyymi 200 miljoonaa euroa, 6,5 miljoonaa käyntiä
Lasten yksityisen hoidon tuki: volyymi 49 miljoonaa, 17 400 lasta

Teksti julkaistu lyhennettynä Kauppalehden Debatissa 26.5.2015.