Kauppapolitiikka auttaa yrityksiä, kuluttajia ja ympäristöä

Yritysten kasvun ohella EU:n uudistuva kauppapolitiikka haluaa vahvistaa kuluttajan asemaa sekä edistää ympäristön ja työolojen suotuisaa kehitystä.

Dices cubes, USD,EUR  banknotes
Moderni kauppapolitiikka auttaa yrityksiä kansainvälistymään.

Kansantalouksien tiivistyvästä talousriippuvuudesta huolimatta valtioiden monenkeskinen kauppayhteistyö polkee paikallaan. Maailman kauppajärjestö WTO ei onnistu löytämään kauppasopua. G20-maat taltuttivat finanssikriisiä, mutta lipsuvat yhä lupauksistaan kitkeä protektionismia.

Kahdenvälinen kauppapolitiikka onkin noussut geopolitiikan välineeksi. Maat vahvistavat kauppasopimuksen vaikutusvaltaa ja kasvun eväitä. Asia on Euroopan unionin komission työohjelman kärjessä. Syksyllä julkaistaan EU:n uusi kauppapoliittinen strategia, joka korostaa kaupan merkitystä kasvulle sekä modernien sopimusten ja arvovalintojen tärkeyttä. EU haluaa puolustaa globaalisti eurooppalaisia yrityksiä ja arvoja.

Pääministeri Juha Sipilän hallitus on myös ilmoittanut edistävänsä EU:n sisämarkkinoiden ohella sääntöihin perustuvaa vapaakauppaa USA:n ja Aasian kanssa, kauppasuhteita Venäjään unohtamatta. Ajan hengen mukaisesti asia on hallitusohjelmassa osana ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.

Meidän on onnistuttava kauppapolitiikassa eli ovien avaamisessa yrityksillemme maailmalla.

EU:n ja Suomen onkin syytä herätä kauppapolitiikan tärkeyteen. Seuraavan 20 vuoden aikana kasvusta jopa 90 prosenttia syntyy Euroopan ulkopuolella, Aasiassa, Afrikassa, jopa Amerikassa. Infrastruktuuri ja tuotanto kaipaavat modernisointia nopean kasvun maissa. Suomesta löytyy tähän liittyvää osaamista. Meidän on onnistuttava kauppapolitiikassa eli ovien avaamisessa yrityksillemme maailmalla. EU:n vienti kasvoi 35 prosenttia Etelä-Koreaan kauppasopimuksen solmimisen jälkeen.

Perinteisesti kauppapolitiikka alentaa tulleja. Tullien laskettua kauppapolitiikalla helpotetaan markkinoille pääsyä karsimalla normeja, jotka suosivat epätervettä kilpailua ja paikallisia monopoleja. Tavarakaupan ohella on korostumassa palveluiden viennin merkitys. Samalla voi nousta esille kansallinen ylisääntely julkisten palveluiden, kuluttajan, ympäristön ja työelämän suojan nimissä.

Kauppapolitiikka voi kohdata kritiikkiä vääristä arvovalinnoista ja kansallisesta päätösvallan rajoittamisesta. Onnistuessaan kauppapolitiikka parantaa yritysten ja kuluttajien asemaa sekä edistää ympäristön ja työolojen suotuisaa kehitystä maailmassa, jossa kansalliset päätökset eivät enää turvaa kasvua ja ratkaise globaaleja haasteita.

Kritiikkiäkin saanut, EU:n ja USA:n kauppakumppanuus (TTIP) on luomassa mallia sopimuksille, joita EU haluaa tehdä kehittyvien maiden kuten Brasilian, Intian ja Kiinan, miksei myös Venäjän kanssa. Moderneissa kauppasopimuksissa on säännöt pk-yritysten auttamisesta ja investointisuojasta, teknisistä standardeista ja sääntely-yhteistyöstä. Jos läntiset demokratiat – EU ja USA – eivät tässä onnistu, on vaikeata onnistua muiden kanssa. TTIP on nähtävä osana laajaa geopoliittista kehitystä ja arvovalintoja, mutta se vaatii kompromisseja syntyäkseen.

Tullien ohella kirjavat kansalliset lait asettavat pk-yritykset epäsuotuisaan asemaan.

Moderni kauppapolitiikka auttaa yrityksiä kansainvälistymään. Tullien ohella kirjavat kansalliset lait asettavat pk-yritykset kokonsa vuoksi epäsuotuisaan asemaan. Ne tarvitsevat suhteellisesti enemmän resursseja kuin isot yritykset kaupan esteiden ylittämiseen. Viranomaisvaatimuksien vuoksi tuotteen saaminen USA:n markkinoille voi olla 10–15 prosenttia kalliimpaa kuin EU-markkinoille. Tämä on merkittävä rasite pk-yritykselle. Isot yritykset välttävät ongelman siirtämällä tuotantoa kohdemaihin. Pienille se ei ole vaihtoehto.

Suomen kannalta on tärkeää, että EU onnistuu kauppapolitiikassa. Mitä selkeämmin säännöin toimitaan, sen parempi se on korkeatasoisia, ympäristöystävällisiä tuotteita tarjoavien suomalaisyritysten kilpailukyvylle. Nyt EU:n kauppasopimukset kattavat 24 prosenttia globaaleista markkinoista, EU:n tavoitteena on yli 60 prosentin kattavuus.

Suomen on itse pidettävä huoli uusista ja vanhoista kauppasuhteista, vaikka kauppapolitiikka on osa yhteistä EU-politiikkaa. TTIP-debatti osoittaa, että tarvitaan kansainvälisen talouden realiteettien ymmärtämistä, kansallisten etujen ajamista ja avointa valmistelua, mutta myös valmiutta kompromisseihin. EU ja Suomi eivät voi yksin sanella kaupan pelisääntöjä. Kauppapolitiikan osaamista tarvitaan yhä EU-Suomessa – politiikassa ja yrityksissä.

Jos kauppapolitiikka kiinnostaa, tervetuloa Keskuskauppakamarin Kansainvälisen kaupan päivään 4.11. Ilmoittautuminen tapahtumaan on käynnissä.

Teksti on julkaistu lyhennettynä Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 12.7.2015.