Rakenteelliset uudistukset jäävät korjaamatta

Pk-yrityksillä on liikaa riskejä uusien työntekijöiden palkkaamisessa, sanoo Keskuskauppakamarin talouspoliittinen neuvonantaja Johnny Åkerholm. Työllisyyden kasvattamiseksi Suomessa tulisi tehdä rakenteellisia muutoksia.

Johnny Åkerholm. Kuva: Anni Reenpää / Lehtikuva
Meillä on ja tulee jatkossakin olemaan iso kuilu palkkojen ja työvoimakustannusten välillä, sanoo Keskuskauppakamarin talouspoliittinen neuvonantaja Johnny Åkerholm. Kuva: Anni Reenpää / Lehtikuva

Työikäinen väestö supistuu puoli prosenttia vuodessa vuoteen 2025 asti. Jotta taloutemme pääsisi edes yhden prosentin nousuun, taloudessa täytyy tapahtua muutoksia: työllisyysasteen täytyy nousta tai työn tuottavuuden kasvun vauhdittua.

Ensimmäinen vaihtoehto, työllisyysasteen nousu, edellyttäisi palkkamalttia ja työmarkkinauudistuksia, kun taas jälkimmäinen, työn tuottavuuden kasvu, edellyttäisi investointeja ja rakennemuutoksia.
Åkerholmin mukaan olemme luoneet järjestelmän, jossa sosiaaliturvan rahoitus kohdistuu työllistämiseen, mikä lisää erityisesti pk-yritysten työllistämiseen liittyviä riskejä. Näin meillä on ja tulee jatkossakin olemaan iso kuilu palkkojen ja työvoimakustannusten välillä.

Perinteinen teollinen tuotanto siirtyy kehittyviin maihin, jossa palkkataso on alhainen. “Tämän ehkäisemiseksi tarvittaisiin todella tuntuvaa korjausta palkkakustannuksissa, eikä tämä voi olla Suomen tie. Mutta mitä vähemmän pystymme tekemään rakenteellisia uudistuksia ja sitä kautta parantamaan kilpailukykyä, sitä suurempi korjaus pitää tehdä palkkakustannuksiin. On nurinkurista, että meillä vastustetaan molempia”, Åkerholm toteaa.

Hallituksen kilpailukykysopimus tulee Åkerholmin mukaan alentamaan jossain määrin työvoimakustannuksia. “Kilpailukykysopimus jättää kuitenkin suurimmalta osin rakenteelliset uudistukset korjaamatta, ja se sitoo käytännössä hallituksen käsiä, niin ettei sellaisia voi lähivuosina toteuttaa. Taloutemme on edelleen lamaantunut, eikä näkökentässä ole suurta muutosta, joka auttaisi Suomea”, sanoo Åkerholm.

Joidenkin mielestä eurosta eroaminen olisi lääke talouden kurjuudelle. Johnny Åkerholm ei ole samaa mieltä. “Euro-ero ja sitä seuraava valuutan arvon romahdus olisi toki tehokas tapa alentaa elintasoa. Se antaisi tekohengitystä vanhalle talousrakenteelle, mutta se ei poistaisi rakenteellisia heikkouksia eikä siten myötävaikuttaisi talouden uudistumiseen ja jalostusarvon nostamiseen. Se ei myöskään lisäisi työvoiman tarjontaa; pikemminkin voisi käydä niin, että elintasokuilun lisääntymisen myötä hyvin koulutettu väki siirtyisi muihin maihin”, hän väittää.

”Suomella on vaivoin ja suurin kustannuksin luotuja suhteellisia vahvuuksia, mutta olemme luoneet estoja sille, että nämä voisivat toteutua uusina yrityksinä ja työpaikkoina”, Åkerholm sanoo.

Johnny Åkerholm puhui talousnäkymistä Maailmantalous 2016 ja USA:n tuleva suunta -tilaisuudessa Helsingissä 12.4.2016.