Mistä läpinäkyvyyttä verotukseen?

Kansainvälinen verotus on viime viikkoina noussut keskustelujen ykkösaiheeksi. Panaman papereiden laaja tietovuoto paljasti niin kutsuttuihin veroparatiiseihin perustettuja yhtiöitä ja näiden omistajia ympäri maailmaa. Verovilppiepäilyt ovat herättäneet vaatimuksen muun muassa verotuksen läpinäkyvyyden lisäämisestä.

Kansainvälisen verotuksen puolella kehitystarpeet ovat olleet jo pitkään tiedossa ja ratkaisuja on puuhattu vuosia. Esimerkiksi viranomaisten välinen tietojenvaihto on jo ottanut isoja askelia. Sekä OECD että EU ovat toimeenpanneet hankkeita, joiden tavoitteena on tiivistää veropohjia, torjua kansainvälistä aggressiivista verosuunnittelua ja lisätä verotuksen läpinäkyvyyttä.

unsplash_euro

OECD sai viime syksynä valmiiksi 15 niin sanottua BEPS-toimenpide-ehdotusta (Base Erosion and Profit Shifting). Toimenpide-ehdotukset ovat kattavia ja tulevat muuttamaan niin valtioiden sisäistä lainsäädäntöä, verosopimuksia kuin esimerkiksi OECD:n siirtohinnoitteluohjeita. Toimenpiteillä puututaan muun muassa korkovähennysoikeuteen, hybridijärjestelyihin sekä kiinteän toimipaikan määritelmään.

Myös EU on viime aikoina nostanut profiiliaan kansainvälisen verotuksen saralla, vaikka välitön verotus kuuluu lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. BEPS:n toimenpide-ehdotukset on EU:ssa otettu tosissaan, ja muitakin verotusta koskevia ehdotuksia on annettu. Viimeisimmät direktiiviehdotukset verotuksen läpinäkyvyyden lisäämiseksi koskevat monikansallisten yhtiöiden maakohtaista veroraportointia. Ehdotuksia on kaksi: toinen koskee julkista raportointia, toinen laadittaisiin viranomaisten käyttöön.

Ehdotukset maakohtaisesta veroraportoinnista

Julkinen maakohtainen veroraportointi

Komissio antoi huhtikuussa tilinpäätösdirektiivin muutosehdotuksen, joka koskee julkista maakohtaista veroraportointia. Komission ehdotuksen mukaan kaikki Euroopan unionin alueelle sijoittautuneet suurimmat monikansalliset konsernit olisivat velvoitettuja raportoimaan verotuksestaan julkisesti.

Maakohtainen raportti sisältäisi tietoa muun muassa veroista, tuloksesta ja toiminnan luonteesta. Maakohtainen raportti olisi helposti yleisön saatavilla, sillä ehdotuksen mukaan se täytyisi julkaista muun muassa yhtiön internet-sivuilla.

Julkinen maakohtainen raportti olisi laadittava eriteltynä jokaisesta jäsenvaltiosta, jossa konsernilla on toimintaa. Lisäksi kolmansista maista raportoitaisiin tietoa kootusti.  Ehdotukseen lisättiin viime hetkellä Panaman papereiden innoittamana myös vaatimus tietojen tarkemmasta erittelystä, jos konserni on sijoittautunut niin kutsuttuihin veroparatiiseihin.

Direktiiviehdotuksen hyväksyminen tässä muodossa ei edellytä jäsenvaltioiden yksimielisyyttä kuten yleensä verotukseen liittyvissä päätöksissä. Koska muutos tehtäisiin tilinpäätösdirektiiviin, päätöksen tekemiseksi riittää määräenemmistö. Tämä on poikkeuksellista, koska yleensä verotusta koskevat päätökset vaativat EU:ssa kaikkien jäsenvaltioiden hyväksynnän.

Maakohtainen veroraportointi viranomaisille

EU:n komissio on tammikuussa antanut hallinnollista yhteistyötä koskevan direktiivin muutosehdotuksen, joka puolestaan koskee viranomaisille toimitettavaa maakohtaista veroraportointia.  Muutosehdotus perustuu OECD:n BEPS-projektin toimenpidesuosituksille, ja on osa komission veronkierron vastaista toimenpidepakettia (Anti Tax Avoidance Package).

Ehdotuksen mukaan suurimmat monikansalliset yhtiöt raportoisivat verotuksestaan maakohtaisesti sijaintivaltionsa veroviranomaiselle. Raportti sisältäisi tietoa kansainvälisen konsernin veroista, taloudellisista luvuista sekä toiminnan luonteesta eri maissa. Raportoitavat tiedot ovat jonkin verran laajemmat kuin mitä julkisessa maakohtaisessa raportissa ehdotetaan.

Maaliskuussa EU:n valtiovarainministerit saavuttivat ehdotuksesta poliittisen yhteisymmärryksen. Suomessa asiaa koskeva hallituksen esitysluonnos on käynyt jo lausuntokierroksella. Direktiiviehdotuksen mukaan EU-maiden viranomaiset tulisivat vaihtamaan raportoituja maakohtaisia tietoja automaattisesti.

Vähentääkö raportointi veroparatiisien houkutusta?

Veroviranomaisille toimitettava maakohtainen raportti voi olla kätevä työkalu yleiskuvan saamiseksi konsernin toiminnasta. Sen pohjalta ei kuitenkaan voi lähteä toimittamaan verotusta, vaan raportilla voisi olla rooli lähinnä veroviranomaisten riskienhallinnassa.

Myöskään julkinen maakohtainen veroraportointi ei varsinaisesti paranna verotuksen läpinäkyvyyttä, koska raportti ei edes ole tarkoitettu verotusta toimittavan veroviranomaisen käyttöön. Päinvastoin, julkisesti tietoja tulkittaessa väärinymmärrysten vaara on usein suuri. Esimerkiksi yhtiön maksamien tuloverojen määrästä ei yleensä voida vetää kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Ehdotetut pakolliset maakohtaiset raportoinnit tulevat entisestään lisäämään yhtiöiden hallinnollista taakkaa sekä kustannuksia. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Hollannissa on arvioitu, että viranomaisille toimitettavan maakohtaisen raportin kustannukset nousisivat vuosittain lähes puoleen miljoonaan euroon konsernin koosta riippuen.

Verojalanjäljen raportointi onkin enenevässä määrin yhtiöiden mainekysymys kuin verotuksen läpinäkyvyyttä lisäävä tekijä.

Ikävintä raportointivelvoitteissa kuitenkin on, että lisääntyvästä työtaakasta kärsivät eniten ne yhtiöt, jotka jo muutenkin hoitavat velvoitteensa asianmukaisesti. Nyt annetut ehdotukset maakohtaisista raportoinneista eivät suoraan vaikuta siihen, että huonosti asiansa hoitavat yhtiöt muuttaisivat toimintatapojaan jatkossakaan.

Verojalanjäljen raportointi onkin enenevässä määrin yhtiöiden mainekysymys kuin verotuksen läpinäkyvyyttä lisäävä tekijä. Verotietojen julkinen raportointi voi olla yhtiöstä riippuen hyvinkin paikallaan, mutta samalla sen tulisi olla yhtiöiden itsensä päätettävissä.

Läpinäkyvyyttä tietojenvaihdosta

Mikä sitten avuksi, kun verotukseen kaivataan lisää läpinäkyvyyttä? Vastaus on veroviranomaisten välinen automaattinen tietojenvaihto. Automaattisella tietojenvaihdolla tarkoitetaan verotusta koskevan tiedon säännönmukaista toimittamista toiselle valtiolle.

Verotusta koskevaa tietojenvaihtoa tapahtuu jo monella tasolla, mutta ensi vuonna automaattinen tietojenvaihto laajenee entisestään, kun kansainvälisten tietojenvaihtostandardien eli OECD:n raportointistandardi CRS:n ja Euroopan unionin direktiivimuutos DAC2:n mukainen tietojenvaihto alkaa.

Suomi tulee saamaan laajasti tietoja suomalaisten ulkomaisissa pankeissa olevista tuloista ja varoista.

CRS (Common Reporting Standard) ja DAC2 (niin kutsuttu Updated Directive on Administrative Cooperation) edellyttävät, että finanssilaitokset ilmoittavat asiakkaidensa tulo- ja varatietoja veroviranomaisille. Veroviranomaiset toimittavat tiedot edelleen muille sopimusvaltioille.

OECD:n raportointistandardi CRS:iin on sitoutunut Suomen lisäksi noin sata valtiota tai lainkäyttöaluetta. Suomi tulee siten saamaan laajasti tietoja suomalaisten ulkomaisissa pankeissa olevista tuloista ja varoista. Mukana tietojenvaihtosopimuksessa on myös monia niin kutsuttuja veroparatiiseja.

Veroparatiisikohun keskellä tulisikin pitää pää kylmänä ja keskittyä olennaiseen. Tehokkaimmin verovilppiä ehkäistään ja läpinäkyvyyttä lisätään kansainvälisellä viranomaisyhteistyöllä. Automaattinen verotusta koskeva tietojenvaihto valtioiden välillä on tässä avainasemassa.  Näin pystytään varmistamaan, että ulkomailta saadut tulot otetaan huomioon asuinvaltion verotuksessa.

Kirjoitus on alun perin julkaistu lyhennettynä Kauppalehden Debatti-palstalla 23.5.2016.