Naisen euro ei edelleenkään ole miehen euro

Tilastokeskuksen tuoreen selvityksen mukaan naisten keskiansio yksityisellä sektorilla on nyt 79 prosenttia miesten palkoista, kun kymmenen vuotta sitten luku oli 76 prosenttia. Kokoaikaisten kuukausipalkkaisten säännöllisen työajan keskiansio oli miehillä 3 974 euroa ja naisilla 3 151 euroa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana naisten keskiansiot ovat hiljalleen nousseet 76:sta 79 prosenttiin miesten ansioista.

 

raha-eurot

Tilastokeskuksen julkistus koskee vain yksityistä sektoria. Kun lukuun otetaan myös julkinen sektori, naisen euro on 83 senttiä. Eläkkeiden osalta ero on vielä suurempi, kun naisen euro on vain 78 senttiä.

Työmarkkinoiden jakautuminen miesten ja naisten töihin selittää palkkaeroja

Palkkaerot eivät sellaisenaan kuitenkaan osoita syrjintää. Puolet palkkaeroista johtuu siitä, että työmarkkinamme ovat vahvasti jakautuneet miesten ja naisten töihin. Jakautuminen on kahdenlaista.

Ensinnäkin miehillä on yliedustus hyvin palkatuissa johtotehtävissä (vertikaalinen segregaatio). Tilannetta kuvaa se, että Keskuskauppakamarin naisjohtajaselvityksen mukaan pörssiyhtiöiden johtoryhmissä on nykyään naisia 21,5 prosenttia (2013: 19 %).

Toisaalta ammatit ovat jakautuneet mies- ja naisvaltaisiin aloihin, ja miesvaltaisilla aloilla on tyypillisesti korkeampi palkkataso (horisontaalinen segregaatio). Naiset työskentelevät miehiä enemmän julkisella sektorilla, jolla palkkataso on yksityistä sektoria alhaisempi. Ottaen huomioon julkisen talouden kestävyysvajeen on täysin epärealistista ajaa sitä, että julkisen sektorin naisvaltaisen hoivatyön palkkataso nousisi niin paljon miesvaltaisiin aloihin verrattuna, että palkkaerot poistuisivat.

Nykyteknologia on nostanut yksityisen sektorin tuottavuutta viime vuosikymmeninä merkittävästi, mutta teknologian kehitys ei ole vastaavalla tavalla vähentänyt henkilöstön tarvetta terveydenhoito- ja opetussektoreilla. Tuottavuus ei näillä sektoreilla ole kasvanut samalla tavalla kuin yksityisellä sektorilla, minkä vuoksi palkkaeron kurominen eri sektorien välillä ei liene mahdollista.

Tytöt opiskelemaan tekniikkaa ja miehet pitämään perhevapaita

Teollisuusvaltaisessa maassamme johtotehtäviin noustaan usein insinöörikoulutuksella. Insinööriopiskelijat ovat yhä pääosin miehiä, naisten osuus lienee 20 prosentin luokkaa. Yhteiskunnan vähäistä kiinnostusta ongelmaan kuvaa se, että esimerkiksi tämän kesän opiskelijavalintojen osalta ei ole ainakaan helposti löydettävissä tietoa siitä, kuinka suuri osa teknillisiin korkeakouluihin valituista opiskelijoista on naisia. Näin ei myöskään pysty selvittämään sitä, onko naisten osuus teknisillä aloilla lisääntymässä. Käynnissä olevan digitalisaation tuoman murroksen vuoksi teknisen osaamisen merkitys voi tulevaisuudessa korostua entisestään.

Naisten ja miesten välisiä palkkaeroja kasvattaa se, että perhevapaat kasautuvat yhä pääosin naisten pidettäväksi. Miehiä tulisikin kannustaa perhevapaiden pitämiseen selvästi enemmän. Tämän hetkisessä taloustilanteessa ei ole realistista ajaa sitä vaihtoehtoja, että nykyisiä perhevapaita pidennettäisiin merkittävästi. Sekä äidille, vanhempien kesken jaettavaksi että isälle kuuden kuukauden vapaan antava 6+6+6-malli maksaisi vuosittain yli 600 miljoonaa euroa.

Pyydä ansaitsemaasi palkkaa

Kun puolet palkkaeroista johtuu työmarkkinoiden jakautumisesta miesten ja naisten töihin, toinen puolikas on selittämätöntä palkkaeroa. Tällöin tarkastellaan saman ikäluokan naisia ja miehiä, joilla on sama koulutustausta ja jotka toimivat samoilla toimialoilla ja samoissa tehtävissä.

Naisiin kohdistuvaa palkkasyrjintää siis esiintyy. Palkkaeroja synnyttää se, etteivät kaikki yritykset ole kehittäneet sellaista työn vaativuuden arviointikriteeristöä, jonka pohjalta palkka määriteltäisiin tasapuolisesti vastaavan vaativuusluokan tehtäville. Tämä sekä esimiesten kyky arvioida työntekijöiden suoritusta kannustinpalkkiota varten on keskeinen haaste. Yritysten HR-osastoilla on näissä vielä tehtäväsarkaa.

Lisäksi osa palkkaerosta heijastelee sitä ilmiötä, että rekrytointitilanteissa naisten palkkatoiveet ovat usein miesten pyyntöjä alhaisempia ja naiset ovat miehiä varovaisempia pyytämään palkankorotuksia. Työntekijän palkkaava työnantaja harvoin maksaa palkkaa yli työnhakijan pyynnön, vaikka havaitsisikin, että pyyntö on alakanttiin verrattuna työpaikan palkkatasoon. Jälkikäteen tätä rekrytointivaiheessa syntynyttä palkkaeroa on vaikeaa kuroa umpeen.

Ainoa realistinen keino poistaa palkkaeroja on purkaa työmarkkinoiden segregaatiota. Tällöin naisia on selvästi nykyistä enemmän yritysjohdossa, ja naisia hakeutuu miesvaltaisille aloille sekä miehiä naisvaltaisille aloille. Roolimallit muokkautuvat jo varhaiskasvatuksessa. Keskuskauppakamarin naisjohtajateesit 17 keinoa edistää naisjohtajuutta antavat vinkkejä yhteiskunnalle, työnantajille ja naisille itselleen. Palkkaerot kapenevat, jos enemmän naisia nousee hyväpalkkaisiin johtotehtäviin.