Lahjussääntelyn on oltava riittävän tarkka

Helsingin Sanomat kertoi 30.9.2016 julkaisemassaan artikkelissa, että Keskuskauppakamari ja elinkeinoelämän edustajat vastustavat uutta lahjuspykälää. Artikkelista voi saada vaikutelman, että Keskuskauppakamari suhtautuisi korruptioon välinpitämättömästi – tämä on ehdottoman väärä tulkinta.

antti-turunen-vaaka-web

Keskuskauppakamari pitää selvänä, että korruptio on uhka markkinaperusteiselle elinkeinotoiminnalle ja vahingollista myös julkiselle taloudelle. Siksi korruption torjunnan tulee olla mahdollisimman tehokasta. Keskuskauppakamari kuitenkin vastustaa velttoa rikosoikeudellista sääntelyä, jolla aiheutetaan lähinnä epätietoisuutta siitä, mikä on sallittua toimintaa ja minkälainen toiminta on rikosoikeudellisesti tuomittavaa. Hyvä tarkoitus ei pyhitä keinoja.

Lausunnolla olleen ehdotuksen ongelmana ovat epämääräisyys ja ankaruus. Ehdotuksessa säädettäisiin jopa kahden vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen uhka ilman, että on onnistuttu edes kunnolla rajaamaan, minkälaisesta toiminnasta kyseinen rangaistus voidaan antaa.

Perusoikeudet ja laillisuusperiaate edellyttävät, että kielletyn ja sallitun toiminnan välinen ero on oltava selvärajainen, jotta rangaistukset eivät perustuisi viime kädessä tuomioistuinten mielivallalle. Lisäksi säännösten on annettava lainkuuliaisille toimijoille riittävä käsitys siitä, minkälainen toiminta on rangaistavaa, jotta sääntelyllä olisi haluttu toimintaa ohjaava vaikutus. Epämääräisesti määritellyt säännöt luovat pahimmillaan eri osapuolille toisistaan poikkeavia tulkintoja ja odotuksia, jotka lisäävät yhteiskunnallisia ristiriitoja. Poissuljettua ei ole sekään, että epämääräisyyttä väärinkäytettäisiin painostustarkoituksessa, poliittisten tavoitteiden edistämiseksi. Tulkintaa koskeva epävarmuus voi myös vaikeuttaa suotavana pidettävää yhteiskunnallista vaikuttamista tai julkisten tehtävien hoitamista.

Oikeusministeriön asettama asiantuntijatyöryhmä valmisteli samanlaista ehdotusta jo viime vuonna ja tunnisti samat perusoikeusongelmat kuin mistä Keskuskauppakamari on lausunnossaan huomauttanut. Asiantuntijatyöryhmä päättikin jättää ehdottamatta nyt ehdotettua uutta rikosnimikettä – samaan päädyttiin lahjusrikossääntelyn valmistelussa jo vuonna 2010.  

Nyt lausunnolla olleen ehdotuksen perusteella kuitenkin vaikuttaisi, että lainsäätäjää on lopulta kiinnostanut enemmän kuvitellun kansainvälisen julkisuuskuvan kiillottaminen, kuin perusoikeudet tai aidosti vaikutuksellisten ja tehokkaiden keinojen löytäminen korruption torjumiseksi. Ehdotuksessa kun on lopulta kyse Suomen jättämästä varaumasta yhteen Euroopan neuvoston yleissopimuksen artiklaan.

Ehdotuksen perusoikeusongelmat voitaisiin kenties korjata täsmentämällä rikosnimikettä koskemaan vain sellaista vaikutusvallan väärinkäyttöä, joka pystytään määrittelemään riittävän yksiselitteisesti. Nykyisessä ehdotuksessa on kuitenkin haluttu takertua Euroopan neuvoston yleissopimuksessa annettuihin määritelmiin, joita voidaan hyvin pitää epäonnistuneina.

Yleissopimusta neuvoteltaessa ei ole tosiasiassa onnistuttu löytämään yhteistä, oikeusvaltioiden näkökulmasta riittävän täsmällistä käsitystä rangaistavasta toiminnasta ja rangaistusvastuun edellytyksistä. Tästä kielii se, että useimmat keskeiset eurooppalaiset oikeusvaltiot eivät ole täytäntöönpanneet tai ratifioineet kyseistä yleissopimuksen artiklaa.

Myös Suomi on jo alunperinkin jättänyt artiklaa koskevan varauman.
Nyt tästä yleissopimukseen kohdistuvasta varaumasta siis haluttaisiin luopua – ilmeisesti yksilöiden perusoikeuksienkin kustannuksella.