Valinnanvapaus on toteutettava – Uudistukseen liitetyt uhkakuvat ovat liioiteltuja

Sote-uudistuksen kanssa ei pidä enää aikailla vaan uudistus on toteuttava suunnitellusti. Hallituksen lakiluonnos valinnanvapauslaiksi on kohtuullisen hyvä. Jos valinnanvapaus toteutetaan onnistuneesti lakiluonnoksen mukaan, asiakkaiden pääsy lääkäriin nopeutuu, hoidon laatu paranee ja kustannusten kasvua on mahdollista hillitä.

Suurin osa suomalaisista kannattaa valinnanvapautta, minkä osoittaa esimerkiksi tuore Helsingin Sanomien toteuttama gallup. Onkin vaikea ymmärtää, miksi valinnanvapautta pitäisi vastustaa. Se on sote-uudistuksessa palikka, joka nostaa asiakkaan järjestelmän keskiöön. Valinnanvapaus ohjaisi julkiset ja yksityiset palveluntuottajat parantamaan laatua ja tehokkuutta, koska asiakkaan mukanaan tuomasta rahasta olisi kilpailtava. Asiakkaan palvelu paranisi, järjestelmän tehokkuus kasvaisi ja parhaat toimintatavat leviäisivät.

Valinnanvapaus toisi järjestelmään tervettä kilpailua ja dynamiikkaa. Ilman valinnanvapautta uudistuksella luotaisiin vain massiivinen julkinen monopoli ja uusi hallinnon taso. Tällaista uudistusta ei olisi järkeä toteuttaa.

Mittaluokka valinnanvapauteen liittyvässä julkisessa keskustelussa on hyvin vinoutunut. Uudistus ei ole romuttamassa julkista terveydenhuoltoa. Vuonna 2015 yksityinen sektori tuotti kaikista julkisesti rahoitetuista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista 16 prosenttia. Valinnanvapauden vaikutuksesta vuonna 2024 sosiaali- ja terveysministeriö on laskenut osuuden nousevan 24 prosenttiin. Erikoissairaanhoidon yksityisen tuotannon osuuden on laskettu vastaavina vuosina nousevan 4 prosentista 7 prosenttiin. Julkinen sektori tulisi siis tuottamaan 93 prosenttia erikoissairaanhoidosta uudistuksen jälkeenkin.

Uudistusta arvioitaessa on myös huomioitava, että nykyinen järjestelmä on sekä epätasa-arvoinen että kallis. Kuntien väliset erot hoidon saatavuudessa ja laadussa ovat suuria. Nykyisessä järjestelmässä raha ratkaisee paljon. Hoitoon pääsevät jopa samana päivänä ne, joilla on varaa maksaa vakuutuksista ja yksityisestä hoidosta. Julkisella sektorilla hoitoon pääsyä taas jonotetaan paikoin useita viikkoja. Uudistuksen jälkeen valinnanvapaus ja nopeampi hoitoon pääsy olisivat kaikkien saatavilla tulotasosta riippumatta.

Uudistuksen tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa, jos maakunnat suojelevat omaa tuotantoaan liiallisesti. Uudistus onnistuu vain, jos markkinoita avataan ja järjestelmään tulee kilpailua. Yksityisen sektorin on päästävä kirittämään julkisia palveluntuottajia tai muuten mitään ratkaisevaa muutosta ei tapahdu. Nykymallilla ei ole varaa jatkaa. Kustannukset kasvavat kestämätöntä vauhtia, mutta samanaikaisesti palveluiden laatu ja saatavuus rapautuvat. Uudistus on välttämätön.