Työllisyyden parantaminen on hyvinvoinnin edellytys

Aktiivimallista kehkeytynyt kuohunta osoittaa, että poliitikot, viranomaiset, järjestöt ja media ovat epäonnistuneet viestissään. Talouden kääntyminen nousuun on häivyttänyt sen tosiasian, että hyvinvointiyhteiskuntamme rahoitus on kuilun partaalla.

Suomen väestöstä alle puolet käy töissä ja 15-64-vuotiaistakin vain 70 prosenttia. Viimeisen 30 vuoden aikana väestömme on kasvanut yli puolella miljoonalla, mutta työllisten määrä ei ole kasvanut lainkaan. Väestöennusteen mukaan 25–64-vuotiaiden määrä vähenee 50 000 henkilöllä vuosina 2018–2030. Samaan aikaan muut ikäluokat kasvavat 265 000 henkilöllä.

Joidenkin puolueiden ratkaisuksi tarjoama verotuksen korottaminen ei pelasta tilannetta, sillä työn verotus on jo nyt OECD-maiden korkeimpia. Lisätyön verotus on niin kireää, että sitä voi kutsua työssäkäynnin haittaveroksi. Jo 1600 euron palkalla marginaalivero eli lisätulojen verotus ylittää 40 prosenttia.

Ainoa ratkaisu nykyodotuksiin perustuvan hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiselle on työllisyysasteen nosto nopeasti 75 prosenttiin ja pidemmällä aikavälillä 80 prosenttiin.

Työllisyysasteen nosto edellyttää työn verotuksen keventämistä kannustavaksi sekä sosiaaliturvajärjestelmän uusimista kannustinloukkujen purkamiseksi. Tähän kuuluu myös työttömyysturvan muuttaminen työllisyyttä edistäväksi nykyistä paremmin. Työn tekemisen on oltava aina kannattavaa. Myös työvoiman kohtaanto-ongelmaa on lievitettävä. Tämä edellyttää koulutuksen järjestämistä työvoimapulaa kärsivillä aloilla ja alueilla sekä työn perässä muuton kannustusta.

Syrjäytymisen ehkäisemiseksi on varmistettava, että peruskoulu tarjoaa kaikille jatko-opintoja varten riittävät taidot lukea, kirjoittaa ja laskea. Viime aikoina esillä olleesta oppivelvollisuusiän nostamisesta ei ole mitään hyötyä, jos peruskoulun alkuvuosina ei varmisteta, että kaikki oppivat perustaidot.

Myös työlainsäädäntö kaipaa joustoja. Nykysääntely on varsinkin pk-sektorilla tulppana uusien työpaikkojen synnylle. Tanskassa joustava sääntely on vähentänyt työttömyyttä.

Nostamalla työllisyysastetta varmistamme rahoituksen yhteiskunnan tarjoamille turvaverkoille, jos yrityksistä huolimatta työtä ei löydy. Riitelyn ja lakkoilun sijaan on löydettävä rakentava tapa yhdessä pohtia muutoksia, joilla vahvistamme työllisyyttä ja turvaamme yhteisen tulevaisuuden.

Leena Linnainmaa
Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja

Kirjoitus on julkaistu alun perin Aamulehden mielipidepalstalla 5.2.2018.