Alkuvuosi 2018: Talouden kasvua, politiikan epävarmuutta

Kuluvalle vuodelle ovat kaikki ennusteita tekevät laitokset luvanneet varsin hyvää kasvua, eritoten länsimaissa. Pitkän vaikean jakson jälkeen myös Eurooppa on selvästi piristynyt. Monet asiantuntijat katsovat toisaalta, että kasvusyklin loppumisesta ehkä vuoden-kahden sisällä on jo selviä merkkejä. Keskuspankkien tasolla tavoite on päästä asteittain normaalitilanteeseen ja lopetella kasvua tukeneita erityisohjelmia. Inflaation ja korkotason toivotaan asettuvan järkeville tasoille.

Verotulojen lisäys helpottaa julkisen puolen kykyä hoitaa taantuman aikana kasvanutta velkataakkaa. Velkaa on paljon myös yksityisellä puolella. Pelkästään halvan rahan turvin hengissä pysyneet yritykset saattavat uudessa tilanteessa kokea vaikeuksia.

Ylivoimaisesti suurin huolenaihe liittyy kuitenkin kansainväliseen kauppaan ja viime kuukausina voimistuneeseen protektionismiin. Muun muassa IMF on varoitellut, että keskeisten maitten kauppasota saattaisi hyvin nopeasti lopettaa koko kansainvälisen talouskasvun.

Ylipäänsä poliittinen epävarmuus askarruttaa päättäjiä. Muutama kuukausi sitten julkistetussa Osuuspankin yritystutkimuksessa peräti 76 prosenttia suomalaisista yritysjohtajista katsoi, että kansainvälinen tilanne vaikuttaa heidän yritystensä liiketoiminnan suunnitteluun. Poliittisista, jopa geopoliittisista riskeistä on tullut vakavasti otettavia.

Globaali turvallisuuskehitys ei näytä lupaavalta. Vaikka viime vuosien suurin konkreettinen huoli, kansainvälinen terrorismi, on kärsinyt tappioita, ei terroritekojen mahdollisuutta missään tapauksessa voi väheksyä. ISIS on elossa, vaikka onkin menettänyt suuren osan toimialueestaan.

Suurvaltojen kilpailu jatkuu kaikilla aloilla. Erityisesti Venäjän viimeaikainen toiminta, länsimaiden vaaleihin ja yhteiskuntien tilanteeseen vaikuttaminen ja eräät yksittäiset teot hämmentävät muita. Tavanomaisin selitys löytyy Venäjän suurvaltapyrkimyksestä. Ulkoista uhkaa liioitellaan, kun Venäjän oman talouden tulevaisuudesta ei ole odotettavissa kovin hyviä uutisia. Presidentti Putin jatkanee uudelle kuusivuotiskaudelleen entisissä merkeissä, eikä merkittäviä uudistuksia ole näköpiirissä.

Kiina on astumassa uuteen asentoon itsevarmana suurvaltana, josta kasvaa piakkoin maailman suurin talous. Määrätietoinen aktiviteetti kaikilla aloilla ja pyrkimys vaikuttaa maailman asioihin korvaavat perinteisen pidättyvyyden. Kiinan kehitysohjelmat merkitsevät maailman työpajan muuttumista johtavien länsimaiden teknologian haastajaksi. Kiinasta on tulossa innovaatiotoimija, joka kilpailee samoilla aloilla kuin länsimaatkin.

Kuten Venäjän kohdalla myöskään Kiinaan kohdistetut toiveet avoimuuden lisääntymisestä ja jopa demokraattisesta kehityksestä talouskasvun ja keskiluokan syntymisen myötä eivät ole toteutuneet. Päinvastoin presidentti Xin kaudella kommunistinen puolue on pikemminkin vahvistanut johtavaa rooliaan yhteiskunnassa. Xi on myös halutessaan Kiinan elinikäinen johtaja, jonka johtajuus on kiistaton.

Euroopassa uudistusten vaihe

Eurooppa ei juuri nyt elä kriisivaihetta, joita on viime vuosina riittänyt. Katseet alkavat kiinnittyä seuraaviin Euroopan parlamentin vaaleihin, uuteen komissioon ja tuleviin budjettikehyksiin. Ranskan ja Saksan vaalien jälkeen euroryhmään liittyvät uudistukset mukaan lukien pankkiunioni tultaneen viemään loppuun. Unioni on ottanut tärkeitä askelia myös puolustusulottuvuuden kehittämisessä. Muista kauaskantoisemmista uudistuksista on keskusteltu, mutta niiden toteuttaminen tuskin on aivan lähiaikojen asia.

Vaikka maahanmuuttokysymyksessä eletään hiljaisempia aikoja, ongelma ei ole poistunut. Pikemminkin väestökehitys Afrikassa enteilee lisääntyviä muuttopaineita Eurooppaan. Myöskään populistinen aalto ei ole tyyntynyt, kuten Italian vaaleista olemme nähneet. Oikeusvaltiokysymykset eritoten eräissä uudemmissa jäsenmaissa hämmentävät.

Brexit on Euroopan suuri ajankohtainen kysymys, koska Britannia ei enää vuoden kuluttua ole nykyaikataululla unionin jäsen. Kuitenkin neuvotteluissa on päästy nyttemmin keskustelemaan erokysymyksen sijasta Britannian tulevasta suhteesta unionin kanssa. Yleisimmin ajatuksissa näyttäisi olevan Kanadan sopimuksesta kehitelty versio täydennettynä erillissopimuksilla. Joka tapauksessa brittien lähtö unionista merkitsee unionille yhden suuren ja merkittävän toimijan poistumista yhteisestä pöydästä, mikä luonnollisesti heikentää unionia monin tavoin.

Trumpin arvaamaton linja jatkuu

Suurin poliittinen epävarmuus maailmantilanteessa liittyy kuitenkin Yhdysvaltoihin, joita muutoin on pidetty koko kansainvälisen järjestelmän ankkurina. Presidentti Trump on ryhtynyt käytännössä toteuttamaan kampanjaohjelmaansa, mukaan lukien sen kaikkein kummallisimpia yksityiskohtia.

Donald Trumpin tausta poliittisen toimijajoukon ulkopuolisena Manhattanin kiinteistömogulina näkyy monin tavoin hänen neuvottelutaktiikassaan ja yleisenä tietämättömyytenä kansainvälisen politiikan dynamiikasta. Nimittelyt, uhkavaatimukset ja äärimmäiset otteet eivät yleensä kuulu normaaliin valtioiden väliseen toimintaan, jossa suuret muutokset vaativat aikaa ja pitkäjänteisyyttä.

Donald Trumpin mukaan Yhdysvallat on vuosikaudet kärsinyt siitä, että se on maksanut laskut muiden turvallisuudesta ja avannut markkinansa muiden riistettäväksi. Kuva: Shutterstock

Trump suhtautuu Yhdysvaltain perinteisiin vahvuuksiin vähättelevästi. Liittolaisilla ei ole mitään väliä, ihmisoikeudet ja muut liberaalit perusarvot joutavat roskakoppaan, yhteistyötä ei tarvita, instituutiot ovat vain esteinä Yhdysvaltain intressien toteutumiselle. Kaikki maailmassa on kaupan, kanssakäyminen on pelkkien intressien yhteensovittamista, transaktioita. Diplomatialla ei ole mitään roolia, kyse on vain raa’asta sotilaallisesta voimasta.

Trumpin mukaan Yhdysvallat on vuosikaudet kärsinyt siitä, että se on maksanut laskut muiden turvallisuudesta ja avannut markkinansa muiden riistettäväksi. Siksi monenkeskiset järjestelyt on kumottava ja palattava kahdenkeskisiin vastavuoroisiin kauppasopimuksiin, joissa Yhdysvallat käyttää täysin hyväkseen oman suuruutensa. Yhdysvaltain kauppavajeet monien maiden kanssa ovat Trumpin mielestä tärkein mittari osoittamaan, miten muut ovat häikäilemättömästi hyödyntäneet Yhdysvaltoja, joka on menettänyt huonojen sopimusten vuoksi miljoonia teollisia työpaikkoja.

Trumpin hallinto onkin ottanut täysimääräisesti käyttöön kaikki Yhdysvaltain oman lainsäädännön mahdollisuudet muiden maiden tuonnin rajoittamiseksi. Aurinkopaneeleista, pesukoneista, teräksestä ja alumiinista on jo päätökset. Lisäksi Yhdysvallat rajoittaa Kiinasta tapahtuvaa tuontia maan epäreilujen kauppatapojen perusteella. Trump on myös irtautunut Aasian ja Tyynen meren alueen kumppanuussopimuksesta (TPP) ja aloittanut Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen (NAFTA) uudistamisen. Etelä-Korean vapaakauppasopimuksen uudistaminen on loppusuoralla. WTO:n riitojenratkaisujärjestelmästä Trumpilla ei ole hyvää sanottavaa.

Trump nauttii toisaalta Yhdysvaltain poikkeuksellisen hyvistä taloussuhdanteista. Pörssi takoaa ennätystuloksia lähes joka päivä. Trumpin verouudistus pienentää yritysten verorasitusta ja on tuonut monet suuret amerikkalaisyhtiöt takaisin Yhdysvaltoihin. Erilaista sääntelyä vähentämällä yritysten kustannuksia on pienennetty. Erityisesti tämä koskee Obaman aikana säädettyjä ympäristövelvoitteita. Trump luopui myös Pariisin ilmastosopimuksesta. Liittovaltion ja osavaltioiden julkista rahaa on tarkoitus käyttää infrastruktuuri-investointeihin. Tästä ei kuitenkaan vielä ole sopimusta.

Poliittiset erimielisyydet ovat Yhdysvalloissa johtaneet siihen, ettei kongressi juuri saa mitään merkittävää aikaan. Perinteistä kummankin pääpuolueen yhteistyötä ei enää tärkeimmissäkään kysymyksissä synny.

Jyrkillä otteillaan, twitterviesteillä ja yleisellä käyttäytymisellään Trump herättää otsikoita päivittäin. Tutkinta hänen kampanjansa yhteyksistä venäläisten toimijoiden kanssa jatkuu. Kuitenkin hänen oma kannattajakuntansa, non 30-40 prosenttia amerikkalaisista, tukee presidenttiään, tapahtui mitä tahansa.

Poliittiset erimielisyydet ovat Yhdysvalloissa johtaneet siihen, ettei kongressi juuri saa mitään merkittävää aikaan. Perinteistä kummankin pääpuolueen yhteistyötä ei enää tärkeimmissäkään kysymyksissä synny.

Syksyn 2018 vaaleissa valitaan uudestaan kaikki edustajainhuoneen jäsenet sekä kolmasosa senaattoreista. Etenkin edustajainhuoneessa on mahdollista, että enemmistö vaihtuu demokraateiksi. Tämä muuttaisi varsin paljon koko Trumpin presidenttikauden asetelmaa.

USA sijoitta valtavia summia puolustukseen

Euroopan ja Yhdysvaltain suhteet ovat vaikeassa vaiheessa. Venäjän ja Kiinan haasteet länsimaille edellyttäisivät hyvää transatlanttista yhteistyötä. Presidentti Trump ei ole siitä kiinnostunut, jos kohta hänen hallintonsa eritoten puolustusministeri Mattisin henkilössä sitä kuitenkin voimakkaasti edistää.

Yhdysvalloilla ja Euroopalla olisi paljon yhteisiä intressejä esimerkiksi Kiinan kauppatapojen korjaamiseksi.

NATO ei ole kärsinyt siinä määrin kun Trumpin kampanjapuheista saattoi olettaa. Mutta EU:n kanssa hahmoteltu kumppanuussopimus TTIP on syväjäässä, eikä uusia keskusteluja ole tiedossa. Trump puhuu usein hyvin kielteisesti Saksasta ja muutoinkin suhtautuu unioniin vähättelevästi. Kuitenkin osapuolille on selvää, että Yhdysvalloilla ja Euroopalla olisi paljon yhteisiä intressejä esimerkiksi Kiinan kauppatapojen korjaamiseksi.

Mikä jälki Trumpin presidenttikaudesta jää kansainväliseen tilanteeseen, jää tietysti nähtäväksi. Jos instituutiot kestävät, eikä ajauduta aseelliseen konfliktiin, tilanne voi kaikesta huolimatta palautua jokseenkin normaaleille uomilleen. Amerikkalaisilla on kyky uudistua vaikeidenkin historian vaiheiden jälkeen.

Tuleeko Yhdysvalloista pelkkä sotilaalliseen voimaan perustuva hegemonia, tunteeton käskijä vai säilyykö se johtajana, jota halutaan seurata?

Yhdysvallat ei ole suinkaan irtautumassa kansainvälisestä järjestelmästä. Esimerkiksi puolustukseen Trump sijoittaa valtavia summia ja on siis valmis jatkamaan turvallisuuden tuottajarooliaan, mutta amerikkalaiset tuntuvat irtautuvan niistä demokraattisista periaatteista, esimerkeistä ja esikuvista, jotka ovat olleet perustana heidän johtajuudelleen.

Tuleeko Yhdysvalloista pelkkä sotilaalliseen voimaan perustuva hegemonia, tunteeton käskijä vai säilyykö se johtajana, jota halutaan seurata? Suureen valtaan kuuluu olennaisesti myös suuri vastuu, mikä tuntuu nykyiseltä Washingtonilta nyt unohtuneen.


Jaakko Laajava

Kirjoittaja on kansainvälisten asioiden asiantuntija. Aiemmin Laajava on toiminut mm. suurlähettiläänä Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa.