Yritykset ovat myös kuntatalouden tukijalka

Valtio ja kunnat keräävät vuosittain veroja yli 65 miljardia euroa. Harva suomalainen kuitenkaan tiedostaa, että kaksi kolmasosaa tästä veropotista kertyy yritysten kautta. Kauppakamarin Verojalanjälki-kampanja nostaa esiin yritysten roolin kotikuntansa talouden ja hyvinvoinnin turvaajana.

Verotus on meille suomalaisille tunnetusti herkkä asia. Tämän huomaa viimeistään marraskuun alussa, kun edellisen vuoden verotiedot tulevat julki ja uutisotsikot täyttyvät julkkisten ja päättäjien tulotiedoista. Värikkäiden ja jopa paheksuntaa herättävien otsikoiden keskellä unohtuu helposti se, että merkittävä osa veroeuroista päätyy lopulta veronmaksajan oman kunnan peruspalvelujen turvaksi.

Kuva: Pasi Murto
Keskuskauppakamarin johtaja Ann-Mari Kemell. Kuva: Pasi Murto

Runsaasti veroeuroja tuovat asukkaat ovat luonnollisesti tervetulleita jokaisessa suomalaiskunnassa. Sen sijaan yritysten merkitystä veroeurojen tuottajana ei useinkaan nosteta esille. Kuntatalouden kestävyyden kannalta yritysten rooli on kuitenkin olennainen, Keskuskauppakamarin johtaja Ann-Mari Kemell muistuttaa.
”Käytännössä julkisia palveluja pyöritetään yritysten synnyttämillä verotuloilla. Ilman yrityksiä hyvinvointivaltion rahoituksella ei olisi pohjaa”, hän painottaa.

Pitkä lista erilaisia veroja
Näkemyksen tukena ovat tilastot, joita Keskuskauppakamarin asiantuntijat keräsivät viime vuoden lopulla julkaistuun yritysten verojalanjälkiselvitykseen.

Selvityksen mukaan valtion ja kuntien vuosittain keräämä veropotti on noin 65 miljardia euroa. Tästä yritysten osuus oli vuonna 2015 lähes 44 miljardia euroja.

”Yritysten tilittämien verojen suuruus on varmasti monille yllätys, sillä useat ajattelevat yritysten maksavan lähinnä yhteisöveroa. Ilman yritystoimintaa ei kuitenkaan kertyisi arvonlisäveroa ja työntekijöiden ennakonpidätyksiä. Niiden lisäksi tulevat vielä mm. vakuutusmaksuverot, kiinteistöverot, ympäristöverot ja valmisteverot”, Kemell huomauttaa.

Selvitystä työstäneenä hän kertoo yllättyneensä esimerkiksi ympäristöverojen suuruudesta. Niiden osuus on lähes yhtä iso kuin yhteisöveron. Kemellin mukaan yritysten verotusta täytyykin arvioida huomattavasti laajemmin kuin pelkän yhteisöveron perusteella.

”Jokainen vero vaikuttaa yrityksen toimintaedellytyksiin, hinnoitteluun ja tätä kautta kasvu- ja työllistämismahdollisuuksiin. Pk-yrityksille verotus on myös melkoinen hallinnollinen taakka”, Kemell huomauttaa.

Moninkertaiset kerrannaisvaikutukset
Yritysten rooli kuntatalouden korvaamattomana tukijalkana on seikka, johon Keskuskauppakamari haluaa kiinnittää huomiota omalla verojalanjälkikampanjallaan. Pelkän verokritiikin sijaan korostetaan ennemminkin sitä, miksi yritysten hyvinvoinnista ja hyvästä veronmaksukyvystä kannattaa pitää huolta – kokoon katsomatta.

Kampanjaan on kerätty mukaan eri puolilla Suomea toimivia yrityksiä ja avattu niiden kerryttämää veropottia. Niitä esitellään tarkemmin juttusarjassa, jonka ensimmäinen osa löytyy tästä lehdestä ja jatkossa myös Kauppakamarin verkkosivuilta.

”Taloudellisesti vahva ja työllistävä yritys säteilee aina hyvinvointia myös ympäristöönsä. Yritys ja sen henkilöstö maksavat veroja, mutta he myös ostavat ja käyttävät alueen palveluja. Tätä kautta kysyntäketju ja taloudellinen toimeliaisuus leviävät koko seutukunnan hyväksi. Ja se taas tuottaa lisää verotuloja”, Kemell muistuttaa.

Työllisyyden parantaminen hyvinvoinnin edellytys

Nurmijärveläinen Korsisaari-yhtiöt jättää valtiolle ja kotikuntaansa yhteensä noin 3,8 miljoonan euron verojalanjäljen. Perinteikkään perheyrityksen toimitusjohtajan Antti Korsisaaren mielestä verotuksen tilkkutäkkiä pitäisi yksinkertaistaa. Lisäksi oman kunnan hyväksi jäävä verojalanjälki olisi reilua huomioida esimerkiksi kilpailutuksissa.

Pian 90-vuotiaaksi varttunut Korsisaari on nurmijärveläinen kuljetusalan perheyhtiö, joka lähti mukaan Keskuskauppakamarin veroselvitykseen avoimin mielin. Toimitusjohtaja Antti Korsisaaren mielestä yritysverotuksen julkisuutta voi kernaasti lisätä, sillä julkinen keskustelu typistyy pitkälti joko yrittäjäomistajien omiin tuloihin tai yrityksen maksamiin yhteisöveroihin.

Arvonlisävero ja palkkojen ennakonpidätykset ovat yrityksille rutiininomaisia menoeriä. Monet muut verot sen sijaan jäävät vähemmälle huomioille, vaikka niitä kertyy Korsisaarenkin tapauksessa yli miljoona euroa vuodessa.

”Polttoainevero on kuljetusyrittäjälle selkeä ja tiedossa oleva menoerä, mutta esimerkiksi vakuutusmaksuista kertyvän veron määrä oli yllätys. Moni muukin eritelty kohta sai mietteliääksi. Veroilla ja maksuilla on aina oma vaikutuksensa kustannustasoon ja sitä kautta hintoihin”, Antti Korsisaari muistuttaa.

Myös turhia päällekkäisyyksiä pitäisi karsia. Kuljetusyrittäjän mielestä on nurinkurista, että he joutuvat maksamaan esimerkiksi polttoaineesta sekä polttoaine- että arvonlisäveroa.

Verovertailu on realismia
Korsisaari-yhtiöt perustettiin Nurmijärvellä vuonna 1929. Vuosikymmenten kuluessa perheyhtiön repertuaari on laajentunut perinteisestä bussiliikenteestä ja tilausajoista mm. elämysmatka- ja ambulanssipalveluihin, konsultointiin ja joukkoliikenteen tuotannon­ohjausjärjestelmiin. Yhteensä 11 yrityksestä koostuvan konsernin viimeisin laajennus on autokoulutoiminta.

Toimipisteet sijaitsevat Nurmijärvellä, Klaukkalassa, Hyrylässä, Helsingissä, Espoossa, Konnevedellä ja Lohjalla. Käytännössä toiminta keskittyy pitkälti Keski-Uusimaalle ja pääkaupunkiseudulle. Pääkonttori on Nurmijärvellä, tosin kotipaikkana on ollut välillä myös Hyrylä.

Antti Korsisaaren mielestä perheyhtiössä historialla, juurilla ja kotikunnalla on aina oma merkityksensä. Niistä ei kuitenkaan saa tulla jarru yrityksen omalle kehitykselle. Jos ruoho alkaa näyttää pidemmässä juoksussa vihreämmältä jollain toisella paikkakunnalla, on vaihtoehtoa puntaroitava aina vakavasti.

“Yrityksen kotipaikan vaihto sujuu tänä päivänä jo varsin vaivattomasti. Se kannattaa myös kuntien huomioida, sillä menestyvät yritykset ovat niille lopulta se kaikkein tärkein talouden turva”, toimitusjohtaja muistuttaa.

Veroeurot esiin myös kilpailutuksissa
Yksikään yritys ja yrittäjä ei veroja suoranaisesti rakasta, mutta oman paikkakunnan elinvoimaisuuden eteen ollaan Korsisaaren mukaan aina valmiita tekemään töitä. Kuntapäättäjiltä puolestaan kaivataan juhlapuheiden ja satunnaisen mainosnäkyvyyden sijaan konkreettisia tekoja ja kestäviä linjauksia, joilla turvataan kunnalle tärkeiden työllistäjien tulevaisuutta. Se on lopulta parasta vastinetta myös veroeuroille.

“Esimerkiksi kilpailutustilanteessa olisi reilua huomioida yrityksen kunnalle tuomat verotulot, jotka minun mielestäni ovat olennainen osa kokonaistaloudellisuus-kriteeriä. Jos palveluntuottaja tulee kunnan ulkopuolelta, menevät myös yhteisöverotulot muualle”, Korsisaari muistuttaa.

Kuntien elinkeinopolitiikassa pitäisi muutenkin muistaa nykyistä enemmän toimintansa jo vakiinnuttaneita yrityksiä.

“Monessa kunnassa panokset menevät lähinnä uusien yritysten houkuttelemiseen erilaisilla tuilla ja toimitilaratkaisuilla. Kun nämä veronmaksajat on saatu kotiutumaan, loppuu myös kiinnostus niitä kohtaan”, Korsisaari harmittelee.