Suomalaisessa yhteiskunnassa ja työelämässä kuljetaan vääjäämättä pois kollektiivisuudesta kohti yksilö- ja yrityskohtaista sopimista. Silloin palkansaajapuoli ei voi typistyä ei-liikkeeksi.
Tähän Akavan puheenjohtajan Sture Fjäderin arvioon on helppo yhtyä. Kun euro otettiin käyttöön, oltiin varsin yksimielisiä, että oman valuutan jouston sijaan työmarkkinoiden on muututtava aiempaa joustavammiksi. Samaan aikaan myös globalisaatio haastoi yrityksemme yhä kovenemaan kilpailuun.
Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin pitää todeta, ettemme ole mukautuneet euroajan ja globalisaation tuomiin muutostarpeisiin. Työmarkkinoiden toimivuus on kaikilla kansainvälisillä kilpailukykymittareilla mitattuna Suomen heikkous. Verrokkimaamme uudistuivat ja ovat jättäneet talouden ja hyvinvoinnin kasvussa Suomen kauas taakseen. Järjestelmää on kyllä yritetty uudistaa paikallisen sopimiseen suuntaan työehtosopimusjärjestelmän ja lainsäädännön muutosten kautta.
Valitettavasti ammattiyhdistysliike on riittävien ratkaisujen sijaan keskittynyt taistelemaan vastaan. Kun työmarkkinoiden uudistaminen ei ole edennyt, toimialat ja yritykset ovat lähteneet hallitusti uudistamaan järjestelmää omista lähtökohdistaan. Sama jarrutus aiheuttaa silloinkin hankausta, kuten viime aikoina olemme nähneet.
Tulevaisuudessa erityisesti vientialoilla työehdoista tulee sopia yritys- ja liiketoimintakohtaisesti etsien win-win-ratkaisuja yrityksen ja sen työntekijöiden välillä. Ay-liikkeellä on tässä kasvava ja tärkeä rooli tukena, neuvonantajana ja turvana. Tulevaisuusorientoitunut ay-liike tämän myös ymmärtää. Lainsäätäjän vallassa taas on uudistaa lait vastaamaan tätä päivää. Työlainsäädännössä toisin sopimisen oikeus tulee ulottaa valtakunnallisista työehtosopimuksista kaikkiin kollektiivisesti neuvoteltuihin sopimuksiin, yrityskohtaisiinkin.
Suomeen tarvitaan pohjoismaisen mallin mukaiset pelisäännöt lakkoihin. Poliittisia lakkoja on rajattava, tukilakkojen kohdentaminen sivullisiin on kiellettävä ja laittomista lakoista on tuomittava vahingonkorvauksia aiheutetun vahingon mukaisesti.
Myös työmarkkinoiden ja lainsäädännön on muututtava vanhojen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kun ratkaisut on sovitettu yhteen kilpailukyvyn kehittymisen ja kunkin toimialan yritysten näkymiin, syntyy lopputulos, joka on paras koko Suomelle.
AY-liikkeeellä olisi muutoksessa mahdollisuus olla osa ratkaisua. Ei-linjalla maailman ja toimintaympäristön muutokseen suhtautuva taas ajautuu marginaaliin. Yhdessä sopimalla tulee paras lopputulos. Suomi tarvitsee uudistavaa ja eteenpäin katsovaa ay-liikettä. Erityisesti sitä tarvitsevat palkansaajat.
Kirjoitus on julkaistu alunperin Savon Sanomissa 21.02.2022.
