Mikä on arvoketjurajaus eli value chain cap?

Arvoketjurajaus (value chain cap) on EU:n vuonna 2026 hyväksymä sääntö, joka rajoittaa, mitä kestävyystietoja suuret yritykset voivat pyytää alle 1 000 työntekijän yrityksiltä omaa CSRD-kestävyysraportointiaan varten.
Yritykset voivat edelleen pyytää vastuullisuustietoja esimerkiksi hankintojen, toimittaja-arviointien, riskienhallinnan, rahoituksen, tarjouskilpailujen ja ESG-arviointien yhteydessä.
Suurin osa yrityksistä ei ole CSRD-raportointivelvollisia, joten arvoketjurajaus ei rajoita niiden mahdollisuutta pyytää tarvitsemiaan kestävyystietoja.
Vastuullisuustietojen systemaattinen kerääminen on edelleen tärkeää, sillä samaa tietoa voidaan hyödyntää useissa eri asiakas-, rahoitus- ja yhteistyötilanteissa.
Tältä sivulta löydät selkeän kuvauksen siitä, mitä value chain cap tarkoittaa, mitä tietoja yrityksiltä voidaan edelleen pyytää ja miten uusi vapaaehtoinen VS-standardi liittyy arvoketjurajaukseen.

Haluatko ymmärtää, miten value chain cap ja uusi VS-standardi vaikuttavat yritykseesi?

Osallistu Vapaaehtoinen kestävyysraportointi haltuun –koulutukseemme ja kuulet lisää! Katso seuraavan koulutuksemme ajankohta täältä.

Euroopan komissio antoi 3.7.2026 vapaaehtoista kestävyysraportointia koskevan delegoidun asetuksen, jonka mukaan tilikaudesta 2027 lukien sovellettavaksi tulee niin sanottu value chain cap eli arvoketjurajaus. Arvoketjurajaus tarkoittaa, että suuryritysten mahdollisuutta pyytää kestävyyteen liittyviä tietoja arvoketjunsa pienemmiltä, alle 1 000 henkilön yrityksiltä, on rajattu. Sen tavoitteena on estää tilanne, jossa pk-yritykset joutuvat vastaamaan tarpeettoman laajoihin suuryritysten vastuullisuuskyselyihin, kun tiedot liittyvät suuryrityksen omaan CSRD-raportointiin. VS-standardissa on määritelty ne raportointikohdat, jotka muodostavat arvoketjurajauksen ylärajan.

Mitä value chain cap käytännössä tarkoittaa?

On tärkeää huomata, että value chain cap eli arvoketjurajaus koskee vain tietoja, joita suuryritykset keräävät arvoketjustaan CSRD:n mukaista kestävyysraportointia varten. Se ei siis koske kaikkia vastuullisuustietopyyntöjä eikä kaikkia tilanteita, joissa yrityksiltä pyydetään kestävyyteen liittyviä tietoja. Arvoketjurajaus ei siis yleisesti kiellä suuryrityksiä pyytämästä vastuullisuustietoja eikä poista markkinoiden tarvetta vastuullisuustiedolle.

Suuryritys voi edelleen pyytää toimittajiltaan tai yhteistyökumppaneiltaan vastuullisuustietoja esimerkiksi:

hankinta- ja toimittajahallintaa varten
riskienhallinnan tueksi
rahoituksen ja vakuutusten arviointiprosesseissa
asiakkaiden vastuullisuusohjelmien toteuttamiseksi
toimittajien arviointiin ja vertailuun
vapaaehtoisiin ESG-arviointeihin ja -luokituksiin
liiketoimintakumppanuuksien ja tarjouskilpailujen yhteydessä

Toisin sanoen arvoketjurajaus ei tarkoita vastuullisuustietopyyntöjen loppumista. Se rajoittaa ainoastaan CSRD-raportointia varten kerättävää tietoa. Asiakkaat, rahoittajat, sijoittajat, vakuuttajat ja muut yhteistyökumppanit tarvitsevat jatkossakin tietoa yritysten ympäristövaikutuksista, ilmastotyöstä, henkilöstöstä sekä vastuullisuuden johtamisesta.

Lisäksi on huomattava, että arvoketjurajaus rajoittaa vain CSRD-velvollisten yritysten tietopyyntöjä. Suurin osa yrityksistä ei ole pakollisen ESG-raportoinnin piirissä eli CSRD-velvollisia, joten ne saavat arvoketjurajauksen estämättä vaatia haluamansa kestävyystiedot. Tästä syystä vastuullisuustietojen systemaattinen kokoaminen on edelleen tärkeää.

Keskuskauppakamarin vastuullisuusasiantuntija Jussi Hakanen. Kuva: Liisa Takala. — *Keskuskauppakamarin vastuullisuuspäällikkö Jussi Hakanen. Kuva: Liisa Takala.*

Keskuskauppakamarin vastuullisuuspäällikkö Jussi Hakasen mukaan yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä on ajatus siitä, että value chain cap poistaisi vastuullisuustiedon tarpeen:

”Arvoketjurajaus koskee ainoastaan CSRD-raportointia varten kerättäviä tietoja. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että suuryritykset eivät yleensä kerää tietoja vain raportointia varten vaan sen takia, että raportoitavilla asioilla on liiketoiminnallista merkitystä. Yritykset, rahoittajat ja muut yhteistyökumppanit tarvitsevat ja saavat vaatia edelleen vastuullisuustietoa esimerkiksi riskienhallinnan, hankintojen, rahoituspäätösten ja liiketoimintayhteistyön tueksi. Kestävyysraportointistandardien vahvuus on siinä, että yritys voi koota tiedot kerran ja hyödyntää niitä monissa eri tilanteissa. Heinäkuuhun 2026 asti tuo standardi on ollut VSME, eli vapaaehtoinen kestävyysraportointistandardi pk-yrityksille. Loppuvuodesta 2026 eteenpäin VSME:n roolin vapaaehtoisen kestävyysraportointistandardin määrittäjänä ottaa Euroopan komission 3.7.2026 julkaisema vapaaehtoinen standardi eli VS (voluntary standard).”