Olen ilolla pannut merkille, että Savon Sanomissa on käyty keskustelua talouskasvusta, sen ajureista ja merkityksestä. Valitettavasti analyysi suhdanteiden ja politiikkatoimien merkityksestä talouskasvuun on jäänyt vajaaksi.
Samoin on jäänyt vähälle huomiolle tämän ja tulevan hallituskauden julkisen talouden sopeutustoimien sekä potentiaalista talouskasvua ja työllisyyttä lisäävien rakenteellisten uudistusten merkitys.
Ensin suhdanteista. Suomen talous ja työllisyys kääntyivät laskuun Venäjän hyökkäyssodan myötä keväällä 2022. Inflaatio ja korkojen nousun negatiiviset vaikutukset painoivat talouttamme erityisesti vuosina 2023–2024. Suomi on kärsinyt verrokkimaita enemmän Venäjän-kaupan päättymisestä, Saksan teollisuuden heikosta kysynnästä sekä naapurimaamme sodan aiheuttamasta epävarmuudesta.
Talous kääntyi vuosina 2024 ja 2025 heikkoon, alle prosentin kasvuun, mutta se ei riittänyt palauttamaan työllisyyttä kasvu-uralle. Myös ennakoitu voimakkaampi suhdannekäänne jäi vuonna 2025 toteutumatta Donald Trumpin arvaamattoman tullipolitiikan synnyttämän uuden epävarmuuden vuoksi.
Kuluneen vuoden aikana taloussuhdanne on kuitenkin vahvistunut merkittävästi Suomessa. Yritykset ovat löytäneet uusia vientimarkkinoita korvaamaan menetettyä Venäjän- ja Saksan-vientiä, ja patoutuneet investointi- ja kulutustarpeet ovat osaltaan vauhdittaneet kasvua. Vaikka Trumpin käynnistämän Iranin sodan vaikutukset ovat hieman leikanneet tämän vuoden kasvua, Suomi on silti suuntaamassa tänä vuonna jopa reilusti yli kahden prosentin BKT:n kasvuun, mikäli uusia negatiivisia shokkeja ei synny.
Entä sitten hallituksen toimet? Kesällä 2023 muodostetun hallituksen ensimmäinen, vuonna 2024 voimaan tullut budjetti oli ensimmäinen talouspoliittinen kokonaisuus, jolla teoriassakaan on voinut olla vaikutusta talouden kehitykseen. Orpon hallitus on kuitenkin toteuttanut merkittäviä kasvutoimia erityisesti kolmella osa-alueella.
Valitettavasti osassa uudistuksista merkittävimmät vaikutukset näkyvät vasta pidemmällä aikavälillä. Työmarkkinauudistusten suurin kasvuvaikutus toteutuu vasta vuosien kuluessa, vaikka ne lisäävät investointihalukkuutta jo lyhyellä aikavälillä. Tuloloukkuja purkavat ja työnteon kannustimia vahvistavat uudistukset puolestaan vaikuttavat keskipitkällä aikavälillä, yli suhdanteiden. Niiden myönteiset vaikutukset alkavat näkyä jo tulevan vuoden aikana työn kysynnän kasvaessa.
Sen sijaan veronalennusten vaikutukset näkyvät nopeammin. Tämän vuoden alusta toteutetut ansiotuloveron alennukset ovat kannustaneet lisätyön tekemiseen ja vahvistaneet kulutuskysyntää. Ensi vuoden alussa voimaan tuleva yhteisöveron alennus on puolestaan voitu huomioida yritysten investointilaskelmissa jo etukäteen, mikä on vauhdittanut investointeja.
Suomen potentiaalinen vuosikasvu on yli suhdanteiden tarkasteltuna noin prosentin luokkaa. Nyt käynnissä oleva 2–3 prosentin kasvu on yhdistelmä parantunutta suhdannetta ja hallituksen onnistuneita kasvutoimia. Erinomainen uutinen on, että talouskasvun ylläpitämiselle löytyy useita ajureita myös tulevina vuosina, ellei niitä pilata huonoilla politiikkaratkaisuilla tai tehtyjä uudistuksia perumalla.
Mitä seuraavat kasvun ajurit sitten ovat? Työllisyys alkaa historiallisesti kasvaa 6–12 kuukautta sen jälkeen, kun talouskasvu vahvistuu. En itse seuraa niinkään työttömyysprosenttia tai edes työllisyysastetta, sillä hallituksen työn tarjontaa lisäävät uudistukset ja väestörakenteen muutokset heikentävät niiden vertailukelpoisuutta.
Sen sijaan työllisten määrä ja tehtyjen työtuntien määrä ovat lahjomattomia mittareita työmarkkinoiden kehityksestä. Olenkin hyvin varma, että molemmat kääntyvät kasvuun syksyn aikana.
Työllisyyden vahvistuminen lisää yksityistä kulutusta, mikä synnyttää uusia työpaikkoja, kiihdyttää talouskasvua ja vahvistaa kuluttajien luottamusta. Tämä puolestaan elvyttää asuntokauppaa ja asuntojen hintakehitystä. Vaurastumisen tunne lisää luottamusta ja kulutusta entisestään sekä käynnistää pitkään alamaissa olleen asuntorakentamisen. Nämä tekijät vahvistavat kasvua edelleen.
Entä politiikka? Nyt olisi kasvulle myrkkyä lähteä perumaan jo tehtyjä päätöksiä. Se heikentäisi työnteon kannustimia ja työn tarjontaa juuri silloin, kun työn kysyntä on lähdössä vahvistumaan. Vielä suurempi virhe olisi perua työmarkkinauudistuksia, joiden tarkoituksena on vahvistaa pitkän aikavälin kasvuedellytyksiä.
Sen sijaan uudistuksia tulee jatkaa. Työntekoon, investointien tuottoon ja aktiiviseen omistamiseen kohdistuvaa verotusta on pystyttävä alentamaan kiristämisen sijaan. Myös palkkaamisen ja työn vastaanottamisen kynnystä on madallettava edelleen. Nämä eivät ole parjattuja heikennyksiä, vaan uudistuksia, joiden avulla useampi ihminen saa työtä ja Suomi vaurastuu.
Kasvu-uudistusten jatkamisen lisäksi julkisen talouden saattaminen kestävälle uralle on välttämätöntä. Talouden tasapainottaminen vahvistaa yritysten ja kotitalouksien luottamusta ja toimii siten myös pitkän aikavälin kasvun ajurina. Sopeutus on kuitenkin toteutettava tavalla, joka haittaa mahdollisimman vähän lyhyen aikavälin kasvua.
Erityisesti työnteon ja investointien tuoton verotuksen kiristäminen olisi kasvulle myrkkyä. Siksi sopeutuksen tulee perustua kokonaan tai pääosin menokuriin. Esimerkiksi indeksikorotusten jäädyttäminen tai puolittaminen vaalikaudeksi riittäisi lähes yksinään kattamaan tarvittavia sopeutustoimia.
Suomen talouskasvu on tällä hetkellä laaja-alaista eikä perustu yksittäisiin puolustus- tai risteilijäkauppoihin. Nyt onkin tarkka paikka. Kasvua on ruokittava ja uudistuksia jatkettava. Hyvää kehitystä ei saa pilata palaamalla menneisyyteen, purkamalla tehtyjä uudistuksia tai suunnittelemalla kasvua heikentäviä veronkorotuksia.
Juho Romakkaniemen mielipide on alunperin julkaistu Savon Sanomissa 16.8.2026.
