Esityksen yleiset tavoitteet ja päämäärät
Keskuskauppakamari pitää esityksen tavoitteita julkisten hankintojen tehokkuuden lisäämisestä, kustannussäästöistä sekä laadukkaiden julkisten palveluiden turvaamisesta hyvinä ja kannatettavina.
Esitys edistää hallitusohjelman kirjausten mukaisesti kilpailua sekä vahvistaa markkinoiden ja yritysten toimintaedellytyksiä.
Hankinnoissa tulee olla kyse verorahojen mahdollisimman tehokkaasta käytöstä, jota kilpailu edistää. Yleisesti kilpailu johtaa alempiin hintoihin sekä laadukkaampiin palveluihin. Kilpailu kannustaa yrityksiä kehittämään ja innovoimaan tehokkaampia ja innovatiivisempia ratkaisuja.
Esityksen pyrkimys hankintalain määräysvaltavaatimuksen selkeyttämiseen on hyvä. Keskuskauppakamari kannattaa pääsääntöisesti esitettyä 10 %:n vähimmäisomistusosuusvaatimusta sidosyksiköille, mutta ymmärtää, että lainsäädännön tarkoituksenmukaisuus ja tavoitteiden toteutuminen saattavat vaatia joitakin tarkoin rajattuja poikkeuksia.
Julkisomisteisten yhtiöiden ei pidä tukahduttaa markkinoita. Kyse on myös kasvusta ja elinvoimasta eri puolilla maata. Kunnat ja hyvinvointialueet tekevät vuosittain hankintoja omilta inhouse-yhtiöiltään useilla sadoilla miljoonilla. Näihin hankintoihin yksityiset yritykset, varsinkaan pk-yritykset, eivät pääse reilulla tavalla kilpailemaan mukaan.
Erityisen ongelmallista on inhouse-yhtiöiden laaja toiminta toimialoilla, joilla on toimiva markkina olemassa, sekä kilpailutusten välttäminen hyvin pienillä, esimerkiksi 1000 eurolla ostetuilla omistusosuuksilla.
Keskuskauppakamari pitää tärkeänä esitystä markkinakartoituksen ja markkinavuoropuhelun roolien vahvistamisesta. Kuntien ja hyvinvointialueiden tulisi kartoittaa alueensa markkinat ja yritysrakenne, ja toimia markkinoilla vain perustellusti. Esityksen raja markkinakartoituksen pakollisuudelle (10 miljoonaa euroa) on liian korkea. Markkinavuoropuhelun tulisi sisältyä pienempiinkin hankintoihin.
Kannatamme esitystä yhden tarjousten kilpailutusten uusimisvelvoitteesta. Velvoitteella on potentiaalia vähentää hankintojen räätälöintejä tietyille toimijoille ja näin lisätä tarjousten määrää ja parantaa kilpailua.
Keskuskauppakamari tunnistaa, että hankintalaki on monimutkainen ja kilpailutukset raskaita, mikä vaikuttaa kilpailuun ja tarjousten määrään. Tämä esitys ei varsinaisesti kevennä tai helpota kilpailutuksia, joten kilpailutuksiin liittyvää sääntelyä on kevennettävä ja yksinkertaistettava jatkotyössä.
Ylipäätään hankintojen kustannusten läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta tulee vahvistaa. Hankintoja on tehtävä tietoon ja tehokkuuteen perustuen, jotta verorahojen käyttö tehostuu.
Hankintojen valmistelu
Keskuskauppakamarin mukaan hankintojen valmistelua koskevat ehdotukset ovat kannatettavia ja arvioimme, että hankintojen huolellisempi valmistelu johtaisi kustannussäästöihin ja kilpailun lisääntymiseen.
Yhden tarjouksen kilpailutusten uusimisvelvoitteella on potentiaalia vähentää hankintojen räätälöintejä tietyille toimijoille ja näin parantaa kilpailua ja lisätä tarjousten määrää.
On kannatettavaa, että hankintoja velvoitetaan jakamaan pienempiin osiin. Tämä lisää erityisesti pk-yritysten mahdollisuuksia osallistua kilpailutuksiin. On kuitenkin myös hyvä, että velvoitteessa huomioidaan kustannukset. Kokonaistavoitteena uudistuksilla on tehostaa julkisten rahojen käyttöä. Hankintojen jakamisvelvoite ei saa johtaa kustannusten nousuun.
Keskuskauppakamarin mukaan 65 §:n markkinakartoituksen laajentamista koskeva ehdotus on oikeansuuntainen. Pidämme kuitenkin 10 miljoonan euron rajaa liian korkeana markkinakartoituksen velvoitteelle. Markkinakartoitus tulisi olla velvoittavaa myös tätä pienemmissä hankinnoissa.
Esitetyillä muutoksilla on mahdollista saada hankintojen huolellista valmistelua parannettua, kilpailua lisättyä ja kustannuksia säästettyä, jos hankintayksiköiden toiminta muuttuu ja kehittyy esityksessä toivotulla tavalla. Toimintatapoja ja asennetta on vaikea valvoa.
Sidosyksiköiden käytön rajoittaminen
Keskuskauppakamari kannattaa pääsääntöisesti esitettyä 10 %:n vähimmäisomistusosuusvaatimusta sidosyksiköille, mutta ymmärtää, että lainsäädännön tarkoituksenmukaisuus saattaa vaatia joitakin tarkoin rajattuja poikkeuksia.
Erityisen ongelmallista inhouse-yhtiöiden laaja toiminta on toimialoilla, joilla on toimiva markkina olemassa, sekä kilpailutusten välttäminen hyvin pienillä, esimerkiksi 1000 eurolla ostetuilla omistusosuuksilla.
Julkisomisteisten yhtiöiden ei pidä tukahduttaa markkinoita. Kyse on myös kasvusta ja elinvoimasta eri puolilla maata. Kunnat ja hyvinvointialueet tekevät vuosittain hankintoja omilta inhouse-yhtiöiltään useilla sadoilla miljoonilla. Näihin hankintoihin yksityiset yritykset, varsinkaan pk-yritykset, eivät pääse reilulla tavalla kilpailemaan mukaan.
Keskuskauppakamari kuitenkin tunnistaa, että inhouse-yhtiöitä on hyvin erilaisia ja joissakin tapauksissa, esimerkiksi jätehuollossa toimivien yhtiöiden osalta, esitetty vähimmäisomistusosuus saattaisi johtaa suurempiin haittoihin kuin hyötyihin.
