Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotusta on tarjottu toistuvasti verosopeutuskohteeksi valtiovarainministeriön, taloustieteilijöiden ja oppositiopuolueiden toimesta. Nettovarallisuudelle laskettavan tuottoprosentin alentamisella nykyisestä kahdeksasta prosentista kolmeen prosenttiin on esitetty saatavan jopa puoli miljardia euroa lisäverotuloja. Kyseessä on staattinen laskelma, joka ei huomioi käyttäytymisvaikutuksia. Todellinen verotuottojen lisäys olisi vain murto-osa puolesta miljardista. Staattinen laskelma olettaa, että tuottoprosentin laskusta huolimatta osingonjako säilyisi ennallaan. Näin ei tule tapahtumaan erityisesti korkeimmissa tuloluokissa, joissa vaihtoehtona on tulojen kerryttäminen yhtiöön osingonjaon sijaan.
Nettovarallisuudelle laskettavalla tuottoprosentilla määritetään yrittäjän pääomatulona verotettava osinko. Muu osinko verotetaan ansiotulona. Tuottoprosentin laskeminen merkitsisi, että yrittäjät voisivat nostaa entistä pienemmän osan yritystoiminnan voitoista pääomatulona. Tämä ei voi olla oikea suunta kasvuun ja riskinottoon kannustamisen näkökulmasta.
Nettovarallisuusperusteinen osinkoverotuksemme kaipaa uudistamista. Tuottoprosentin alentaminen on kuitenkin perä edellä puuhun kiipeämistä. Osinkoverotuksessa pääperiaatteena tulisi olla, että yritystoiminnan jaetut voitot verotetaan osakkaan pääomatulona. Osingon kokonaisverorasitus eli yhtiön ja osakkaan voitoistaan maksaman veron yhteismäärä tulee asettaa kilpailukykyiselle ja kasvuun kannustavalle tasolle. Voittojen verottaminen ansiotulona tulisi rajoittaa ilmeisiin tulonmuuntotilanteisiin. Tehokkain tapa puuttua tulonmuuntoon olisi laskea ylimpiä ansiotulojen marginaaliveroprosentteja osana osinkoverotuksen uudistamista.
