Esityksessä ehdotetaan, että OECD/Inclusive Frameworkin (IF) vuosina 2024 ja 2025
julkaisemista soveltamisohjeista säädetään kotimaiseen lakiin uusiksi verotussäännöiksi
katsottavat osat sekä hyvin tulkinnallisia kohtia koskevat selvennykset. Lisäksi
täydentävällä esityksellä lisätään suurten konsernien vähimmäisverosta annettuun lakiin säännökset rinnakkaisjärjestelmää koskevasta olettamasäännöstä, ylintä emoyksikköä koskevasta olettamasäännöstä ja substanssiperusteisia verokannustimia koskevasta olettamasäännöstä. Lisäksi verotuksen maakohtaista raportointia koskevan siirtymäkauden olettamasäännöksen soveltamisaikaa pidennetään yhdellä vuodella.
Näiltä osin ehdotettuihin muutoksiin ei sisälly kansallista harkintavaraa, eikä
Keskuskauppakamarilla ole siten huomautettavaa esityksestä näiltä osin.
Ennakkoratkaisumenettely
Keskuskauppakamari pitää ennakkoratkaisumahdollisuuden toteuttamista kansallisin
toimin erittäin perusteltuna verotuksen ennakoitavuuden ja oikeusvarmuuden
turvaamiseksi.
Esityksessä on päädytty ehdottamaan, että ennakkoratkaisua voisi hakea vain
Verohallinnolta mutta ei Keskusverolautakunnalta. Rajoitusta on perusteltu sillä, että
hakemuksissa olisi tyypillisesti kyse yksittäisen konsernin kirjanpitoon liittyvistä
kysymyksistä, joilla ei olisi ennakkotapausarvoa, ja lisäksi ratkaisukäytäntö heijastuisi
esimerkiksi Verohallinnon julkaisemaan ohjeistukseen, minkä ansiosta myös muut
verovelvolliset tulisivat tietoisiksi Verohallinnon tulkintakäytännöstä.
Keskusverolautakunnan antaman ennakkoratkaisun etuna olisi kuitenkin julkisuuden
lisäksi vielä se, että ratkaisusta voitaisiin valittaa suoraan KHO:een, mikä nopeuttaa
ratkaisun lainvoimaiseksi tulemista.
Keskuskauppakamari pitää tärkeänä sitä, että Verohallinnon antamien
ennakkoratkaisujen sisältö heijastuu mahdollisimman nopeasti minimiveroohjeistuksessa ja että annettujen ennakkoratkaisujen lainvoimaiseksi tulemisen nopeutta seurataan sen varmistamiseksi, ettei KVL:n ennakkoratkaisumahdollisuuden poisrajaaminen kohtuuttomasti heikennä verotuksen ennakoitavuutta ja oikeusvarmuutta yritysten näkökulmasta.
Esityksessä on myös päädytty laajentamaan hakijan selvitysvelvollisuutta ja rajoittamaan hakemuksen kohteena olevia kysymyksiä tavanomaisesta ennakkoratkaisumenettelystä poikkeavasti. Lisäksi, jos hakija laiminlöisi selvitysvelvollisuutensa, asiassa mahdollisesti saatava ennakkoratkaisu olisi mitätön.
Keskuskauppakamari pitää tärkeänä sitä, etteivät esitetyt rajoitukset ja poikkeamat
tavanomaisesta ennakkoratkaisumenettelystä käytännössä johda tarpeettoman
tiukkoihin tulkintoihin yritysten selvitysvelvollisuuden täyttymisestä ja siten verotuksen ennakoitavuuden ja oikeusvarmuuden heikentymiseen yritysten näkökulmasta.
Yleinen veronkiertosäännös
Esityksen mukaan yleinen veronkiertosäännös olisi tarpeellinen tasapainottava elementti sääntelyssä sen jälkeen, kun verovelvolliset saavat mahdollisuuden myös ennakkoratkaisumenettelyyn. Lisäksi veronkiertosäännöksellä pyrittäisiin mahdollisuuksien mukaan vastaamaan OECD:n/IF:n piiristä jatkossa tulevaan veronkiertosäännöksen tyyppiseen sääntelyyn.
Keskuskauppakamari pitää minimiveroa koskevan yleisen veronkiertosäännöksen
säätämistä tarpeettomana, joskin akateemisessa kirjallisuudessa on katsottu, että
vastaavanlainen oikeusperiaate voitaisiin joka tapauksessa johtaa jo EU-oikeudestakin
(unionin oikeuden väärinkäytön kielto) ja näin ollen oikeusvarmuuden ja lainsäädännön
selkeyden vuoksi voi olla perustellumpaa, jos minimiverosääntelyyn sisältyisi oma yleinen veronkiertosäännös nyt esitetyllä tavalla.
Joka tapauksessa nyt ehdotettu säännös on omiaan monimutkaistamaan jo muutoinkin
kohtuuttoman monimutkaista sääntelyä suhteessa veron fiskaaliseen merkitykseen.
Keskuskauppakamari katsoo, että Suomen tulisi pidättäytyä sääntelyä
monimutkaistavista kansallisista toimenpiteistä samalla, kun OECD:ssa ja EU:ssa on
tavoitteena yksinkertaistaa sääntelyä. Veronkiertosäännöksen soveltamisen
ennakoitavuutta parantaisi se, jos sen soveltaminen rajoitettaisiin vain OECD:n/IF:n
soveltamisohjeistuksessa nimenomaisesti tunnistettuihin veronkiertojärjestelyihin.
