Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 184 §n muuttamiseta

Asia:  VN/2245/2020

Kysymyksiä esityksestä kokonaisuudessaan

Esityksellä pyritään modernisoimaan tekijänoikeutta ja saattamaan se paremmin vastaamaan digitaalisen ajan vaatimuksia. Onko esitys kokonaisuudessan oikeansuuntainen?

Kyllä

Esityksessä pyritään saavuttamaan oikeudenmukainen tasapaino tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden, sisältöteollisuuden ja muiden kaupallisten toimijoiden sekä yhteiskunnan (ml. kulttuuriperintölaitosten, oppilaitosten ja kansalaisten ja loppukäyttäjien) etujen välillä. Onko esitys kokonaisuudessaan tältä osin oikeansuuntainen?

Kyllä

Puuttuuko esityksestä kokonaan jotain sellaista, mistä olisi tarpeen säätää tässä yhteydessä? Mikä?

Tulevassa hallituksen esityksessä, jonka luonnos on nyt käsiteltävänä, tulisi pitäytyä DMS- ja verkkolähetysdirektiivien voimaansaattamiseen. Suomi on jo nyt myöhässä kyseisten direktiivien täytäntöönpanon osalta, mistä syystä kaikki direktiivien ulkopuoliset ehdotukset tulee mielestämme karsia ja keskittyä nyt Suomea jäsenvaltiona sitovien määräysten voimaansaattamiseen.

Kysymyksiä tekstin- ja tiedonlouhinnasta (TekL 13 b §, DSM-direktiivin 3 ja 4 artikla)

Tekijänoikeuslakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 13 b § kappaleen valmistamisesta tiedonlouhintaa varten. Pykälällä pannaan täytäntöön DSM-direktiivin 3 artikla (tiedonlouhinta tieteelliseen tarkoitukseen) ja 4 artikla (tiedonlouhinta yleiseen tarkoitukseen). Mikä on kantanne ehdotettuun ratkaisuun?

Kannatamme sellaisenaan

Tekstin ja tiedon louhinta on tärkeää kansallisen kilpailukyvyn kannalta, sillä uudet liiketoimintamallit esimerkiksi tekoälyn kehittämisen ja hyödyntämisen kannalta ovat jatkossa olennaisia Suomen elinkeinoelämälle. Tämä toiminta on käsityksemme mukaan mahdollista esitetyn uuden 13 b §:n kautta. Säännöksen vaikutusta ja soveltamista käytännön liiketoiminnassa tulee kuitenkin seurata huolellisesti ja tarpeen vaatiessa reagoida, jos ongelmia ilmenee.

Alkuperäinen lähetystoiminta

Sopimusvapauden periaate on turvattava tekijänoikeuslaissa. Tekijänoikeuslain 25 f §:ään tulee kirjoittaa ulos selkeästi aiemmin noudatettu ja ehdotusluonnoksen perusteluissa kuvattu sopimusvapauden periaate, jonka mukaan suora sopiminen oikeudenhaltijoiden ja lähettäjäyritysten välillä on mahdollista. Lisäksi tekijänoikeuslain 25 f § 4 mom. on muutettava teknologianeutraaliksi.

Radio- ja televisio-ohjelmien edelleenlähettäminen

Mahdollisuus sopia suoraan tulee säilyttää edelleenlähettämisen osalta perustelutekstien lisäksi myös itse säännöksessä. Tämä on olennainen sopimusvapauteen kuuluva asia.

Lähettäjäyritysten verkko-oheispalvelujen edelleen lähettäminen ehdotusluonnoksessa esitetyllä tavalla ei liene mahdollista. Verkkolähetysdirektiivien määritelmien mukaan edelleenlähettämisellä tarkoitetaan lineaarisen alkuperäisen lähetyksen edelleenlähettämistä, ei on demand -sisältöjen saattamista yleisön saataville. SVT Playn tarjoamista Suomessa ei voine rinnastaa Yle Areenan tarjoamiseen Suomessa.

Tekijän korvausoikeus ja korvausten kohtuullistaminen

Ehdotusluonnoksen mukaan DSM-direktiivin 18 ja 20 artiklojen täytäntöönpano toteutettaisiin muuttamalla voimassa olevaan tekijänoikeuslain 29 §:ää siten, että sopimuksen kohtuuttomuutta arvioitaessa tulisi kiinnittää huomiota myös teoksen kaupalliseen arvoon ja korvauksen määräytymistapaan sekä tekijän luovaan panostukseen teokseen kokonaisuutena. Mielestämme ratkaisu on perusteltu.

Katsomme kuitenkin, että hallituksen esityksen perusteluja tulisi korjata siltä osin mitä kertakorvauksena maksettavista korvauksista on esitetty. DSM – direktiivi mahdollistaa kiinteämääräiset ja kertakaikkiset korvaukset, rojaltipohjaiset korvaukset tai näiden yhdistelmät. Korvaus voidaan maksaa myös palkkana. Hallituksen esityksen perustelutekstissä ei tule ottaa kantaa kertakaikkisen korvauksen kohtuullisuuteen, sillä sopimuksen kohtuullisuuden tai kohtuuttomuuden arviointi tulee toteuttaa yksittäistapauksittain ottaen huomioon sopijapuolten sopimusvapaus. Tapa maksaa korvaus kertakorvauksena on esimerkiksi audiovisuaalisella alalla ollut toimiva ja hyväksytty käytäntö. Kertakorvauksena maksetun korvauksen kohtuullisuuden yleinen kyseenalaistaminen lain ehdotettujen esitöiden tasolla voi aiheuttaa jatkossa perusteetta riitoja.

Mielestämme on hyvä todeta, että tekijänoikeusdirektiivin 18 artiklan täytäntöönpanossa ei ehdotusluonnokseen ole tuotu kilpailulainsäädännön vastaisia rakenteita. Tällainen olisi ollut lainvalmistelun aikana esitetty toive ”kollektiivisesta sopimisesta”. Luonnoksen perusteluissa todetaan, että kun on kysymys kaupallisten yritysten ja yksityisten elinkeinon harjoittajien välisistä kollektiivisista sopimuksista, esimerkiksi palkkioita määrittävistä puitesopimuksista, voivat tällaiset sopimukset olla kilpailuoikeuden vastaisia. Tekijänoikeuslain säännöksillä ei ole mahdollista vahvistaa käytäntöjä, jotka olisivat kilpailuoikeuden vastaisia. Pidämme esitystä perusteltuna.

Tekijän oikeus selvitykseen teosten kaupallisesta hyödyntämisestä

Mielestämme raportointia koskeva säännös, joka on ehdotettu toteutettavaksi yleislausekkeena, on kannatettava. Tämä mahdollistaisi jatkossa muun muassa alakohtaisten käytännesääntöjen muodostumisen. Kannatamme myös ehdotusta, jonka mukaan sellaisille tekijöille, joiden panos on vähäinen, ei tarvitsisi raportoida. Tämä vähentää hallinnollista taakkaa ja noudattaa oikeasuhtaisuuden periaatetta.

Mielestämme säännökseen tulisi liikesalaisuuksien osalta tehdä muutos, jonka mukaan raportointia koskevat tiedot ovat yksiselitteisesti liikesalaisuuksia, joita ei ole tarkoitettu muuhun tarkoitukseen käytettäviksi ja joita ei saa luovuttaa kolmannelle. Tekijän tulisi käsitellä raportointia koskevia tietoja luottamuksellisina.

Säännöksen perusteluissa tulisi ottaa kantaa siihen, onko säännöksen liikesalaisuus-käsitteellä sama merkityssisältö kuin liikesalaisuuslain käsitteellä liikesalaisuus on. Lähtökohtaisesti Suomen lainsäädännössä olisi hyvä, että saman nimiset käsitteet tarkoittaisivat samaa asiaa, mistä syystä asia on hyvä selventää.

Tekijän oikeus perua oikeudenluovutus

Pidämme perusteltuna, että säännös koskee vain tilanteita, jolloin teosta ei ole lainkaan hyödynnetty. Tämä on direktiivin mukaista.

Luonnoksessa on ehdotus säännökseksi koskien teosta, joka on luotu täytettäessä työ- tai virkasuhteesta johtuvia työtehtäviä. Tällöin työnantajalle ehdotetaan jääväksi aina ei-yksinomainen oikeus hyödyntää teosta. Mielestämme perusteluja tulisi täydentää siten, että peruuttamisoikeus koskee vain tekijän asemassa olevia ja että peruuttamisoikeus ei koskisi ollenkaan teoksia, jotka on luotu työsuhteessa.

Peruuttamisoikeus olisi ristiriidassa työsuhteen tarkoituksen kanssa. Työsuhteessa on voitu sopia, että kaikki oikeudet siirtyvät työnantajalle ja että vastineen työntekijä saa palkkana. Jos näin on sovittu, tulee työnantajalla olla yksinomainen oikeus työn tulokseen. Työsuhteessa luodut teokset ovat usein yhteisteoksia ja erityisesti tällöin ehdotettu perumisoikeus voisi aiheuttaa kohtuutonta haittaa työsuhteessa luodun teoksen hyödyntämisessä.

Mielestämme olisi myös perusteltua, että työsuhteen ulkopuolella luodun teoksen osalta ennakkoon maksettu korvaus tulisi palauttaa tekijänoikeuden käyttäjälle, jos tekijä käyttää peruuttamisoikeuttaan ennen kuin teosta on ennätetty hyödyntää.

Tekijän oikeus rinnakkaistallentaa tieteellinen artikkeli

Ehdotettu uusi säännös ei perustu DMS- tai verkkolähetysdirektiiveihin, joita nyt käsiteltävänä olevalla esitysluonnoksella implementoidaan. Suomi on jo nyt myöhässä kyseisten direktiivin täytäntöönpanon osalta, mistä syystä kaikki direktiivien ulkopuoliset ehdotukset tulee mielestämme karsia ja keskittyä nyt Suomea jäsenvaltiona sitovien määräysten voimaansaattamiseen.

Esittävän taiteilijan yksinoikeuden laajentaminen

Keskuskauppakamari katsoo, että ehdotettu uusi esittävien taiteilijoiden yksinoikeuden laajentamista koskeva ehdotus ei ole hyväksyttävä. Kyseinen säännös ei perustu DMS- tai verkkolähetysdirektiiveihin, joita nyt käsiteltävänä olevalla esitysluonnoksella implementoidaan. Suomi on jo nyt myöhässä kyseisten direktiivin täytäntöönpanon osalta, mistä syystä kaikki direktiivien ulkopuoliset ehdotukset tulee mielestämme karsia ja keskittyä nyt Suomea jäsenvaltiona sitovien määräysten voimaansaattamiseen.

Lisäksi toteamme, ettei ehdotusluonnos sisällä riittävää ja kattavaa vaikutusarviota esittävien taiteilijoiden yksinoikeutta laajentavan ehdotuksen osalta. Hyvä lainsäädäntövalmistelu edellyttää kuitenkin vaikutusarvion tekemistä. Tärkeää olisi muun muassa selvittää, miten näyttelijöiden laajennetun yksinoikeuksien käytöstä sovittaisiin käytännössä. Esimerkiksi elokuvatuotannot ovat kalliita ja edellyttävät ulkopuolisen rahoituksen hankkimista. Tällöin oikeudellinen epävarmuus voisi estää tuotantoja. Lainsäädännöllä ei tule aiheuttaa odottamattoman ja oikeudellisesti epäselvän tilanteen syntymistä.

Onko ratkaisussa riittävästi huomioitu eri perusoikeuksien välistä tasapainoa?

Esitysluonnoksessa on ansiokkaasti luotu kokonaan uusi järjestelmä hyvin haastavan DSM-direktiivin 17 artiklan pohjalta ja ehdotettu säädettäväksi kokonaan uusi 6a luku. Sen osalta tehty arviointi on yleisellä tasolla onnistunut ja huolellisesti tehty.

Sananvapautta koskevien tekijänoikeuden rajoitusten vahvistaminen (uusi TekL 23 §)

Tekijänoikeuslain 4 § 2 mom. mukaan, jos joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen, hänen tekijänoikeutensa ei riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen. Toivomme, että perusteluissa avattaisiin enemmän tämän tekijänoikeuden periaatteen suhdetta ehdotettuun uuteen rajoitussäännökseen. Näin siksi, että käytännössä rajanveto sille, milloin kyse on vapaan muuttamisen kautta aikaansaadusta uudesta teoksesta ja milloin taas uuden rajoitussäännöksen mukaisesta parodiasta, karikatyyristä tai pastissista, ei ole helppo.

Pykäläkohtaiset huomiot uudesta 6a luvusta

TekL 55 a §:ssä säädettäisiin verkkosisällönjakopalvelun tarjoajan vastuusta. Mikä on kantanne ehdotettuun ratkaisuun?

Käsite ”verkkosisällönjakopalvelun tarjoaja” tulisi määritellä laissa, koska kyseisille toimijoille asetetaan korotettu huolellisuusvelvoite. Palvelun tarjoajille tulisi olla lain kautta selvää, sovelletaanko sen toimintaan tekijänoikeuslain uuden 6a luvun säännöksiä vai sähköisen viestinnän palveluista annetun lain säännöksiä. Tämän asian selkiyttäminen olisi erityisesti alalle tulevien palveluntarjoajien näkökulmasta olennaista.

Myös käsite ”sisällön tuottaja” on ongelmallinen lain ymmärrettävyyden näkökulmasta. Ehdotusluonnoksen mukaan termi on valittu, jotta kaksi erilaista käyttäjien ryhmää eivät menisi sekaisin. Käsitettä olisi kuitenkin syytä jatkovalmistelussa pohtia, jotta se selkeämmin kuvaisi aineistoa palveluun tallentavaa käyttäjä-toimijaa. Myös tämä termi tulisi määritellä laissa eikä pelkästään perusteluissa.

Ehdotetussa 55 h §:ssä säädettäisiin tekijänoikeusriitalautakunnasta. Mikä on kantanne ehdotettuun ratkaisuun? Voitte perustella kantaanne ja esittää vaihtoehtoisia ratkaisuja ja muutosehdotuksia vastauksenne yhteydessä.

Ehdotetun 55 h §:n mukaan tekijänoikeusriitalautakunta on riippumaton ja puolueeton riidanratkaisuelin, joka käsittelee sisällön tuottajan palauttamispyynnön ja antaa suosituksen hyvityksestä ja vahingonkorvauksesta. Tavoitteena on kirjallinen ja joutuisa pikamenettely, mikä on kannatettava ehdotus.

Ehdotetussa 55 k §:ssä säädettäisiin hyvityksestä ja vahingonkorvauksesta. Mikä on kantanne ehdotettuun ratkaisuun?

Nopeatempoisessa tekijänoikeusriitalautakunnan menettelyssä voi olla haastavaa arvioida hyvityksen ja vahingonkorvauksen määriä, sillä kyse voi olla tekijänoikeudellisesti aidosti tulkinnanvaraisesta tapauksesta tai teon moitittavuuden ja hyvityksen määrän suuruuden arviointi voi edellyttää näytön arviointia. Jatkovalmistelussa voisi harkita summaarista menettelyä hyvityksen ja vahingonkorvauksen arvioinnin osalta.

Kuvailu tekijänoikeusjärjestelmän yleisestä merkityksestä

Kuvailu tekijänoikeusjärjestelmän merkityksestä yleisesti on tehty hyvin. Erityisesti on hyvä, että esitysluonnoksessa on numeraalista tietoa tekijänoikeuden kansantaloudellisesta arvosta ja merkityksestä.

Ehdotusten vaikutukset asiaryhmittäin

Tekijänoikeuden lähioikeuksiin ehdotettujen muutosten pääasialliset vaikutukset (esittävien taiteilijoiden suojan laajentaminen, lehtikustantajan lähioikeus). Onko kuvailussa virheitä tai puutteita? Onko sitä tarpeen täydentää, ja jos on, miten?

Ehdotetun uuden esittävien taiteilijoiden yksinoikeuden laajentamista koskevan säännöksen osalta ei ole tehty vaikutusarviointia. Se voi kuitenkin aiheuttaa tekijänoikeuslain sisällä yllättäviä ja kohtuuttomia vaikutuksia. Esimerkiksi tekijänoikeuslain 47 §:n nojalla äänitallenteen sisältöjä voi käyttää ilman esiintyjien suostumuksia edellyttäen, että käytöstä maksetaan korvaus. Uusi yksinoikeuden laajennus, joka koskisi kuvatallenteella esiintyvää taiteilijaa, olisi olennaisesti vahvempi kuin äänitallenteella esiintyvällä taiteilijalla on, sillä kuvatallenteella esiintyvä taiteilija voisi kieltää kuvatallenteen käytön siitä huolimatta, että korvaus maksettaisiin.

Yhteenveto keskeisistä huomioista

Lausunnon antamiseen varattu aika on osoittautunut aivan liian lyhyeksi ottaen huomioon esitysluonnoksen laajuuden (yli 200 sivua) ja sisällön moninaisuuden sekä monimutkaisuuden. Tekijänoikeuslain muuttaminen ehdotetulla tavalla johtaa lainsäädännön pirstaloitumiseen entisestään, mikä vaikeuttaa kokonaisuuden hallittavuutta. Tästä syystä nyt olisi syytä keskittyä ainoastaan DSM- ja verkkolähetysdirektiiveistä aiheutuvien muutosten implementointiin. Näin siitä huolimatta, että tekijänoikeuslainsäädännön uudistaminen kokonaisuutena on kannatettavaa. Tällöin huomiota tulisi kiinnittää lain ymmärrettävyyden ja hallittavuuden lisäämiseen. Tasapainoinen sääntely edellyttää myös kansallisista tarpeista kumpuavien tarpeinen huomioimista. Käytännön soveltamisen ja eri aloilla syntyvien käytäntöjen kannalta olisi nyt kuitenkin perusteltua keskittyä ainoastaan välttämättömiin muutoksiin.

Suomen pärjääminen kansainvälisessä kilpailussa liittyy keskeisesti luovan työn ja innovaatioiden osaavaan hyödyntämiseen. Tämä edellyttää ajan tasalla olevaa lainsäädäntöä aineettoman omaisuuden, kuten tekijänoikeuden osalta. Sillä jos aineettomia oikeuksia koskevan lainsäädännön valmisteluun ei varata riittävästi työvoimaa, vaikeutuu Suomessa niin luovan työn kuin myös innovaatioiden hyödyntäminen. Opetus- ja kulttuuriministeriössä tuleekin olla riittävästi osaavia virkamiehiä valmistelemassa lainsäädäntöä. Katsomme, että tekijänoikeuslainsäädännön valmisteluun on jatkossa lisättävä resursseja.

Aalto-Setälä Minna

Minna Aalto-Setälä

Lakimies

+358 44 032 0054

Kategoriat:Digitalisaatio, IPR, Minna Aalto-Setälä