Keskuskauppakamari kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. Työ- ja osaamisperusteinen maahanmuutto on välttämätöntä Suomen talouden, yritysten kasvun ja hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyden kannalta. Väestön ikääntyminen sekä työmarkkinoiden alueelliset ja osaamiseen liittyvät kohtaanto-ongelmat edellyttävät ratkaisuja, jotka mahdollistavat Suomessa jo olevien henkilöiden osaamisen nykyistä tehokkaamman hyödyntämisen.
Keskuskauppakamari pitää kannatettavana asetuksen tavoitetta laajentaa työntekijän oleskeluluvan haltijan työnteko-oikeutta todetuille työvoimapula-aloille ilman uuden oleskeluluvan hakemista. Esitetty viiden ammattialan luettelo jää kuitenkin liian suppeaksi eikä vastaa riittävästi yritysten todellisia työvoiman saatavuusongelmia. Valtaosa listan ammateista edellyttää erityistä pätevyyttä, lupaa tai hyväksyttyä terveydentilaa. Tämä rajaa huomattavasti niiden henkilöiden joukkoa, jotka voisivat käytännössä hyödyntää laajennettua työnteko-oikeutta.
Keskeinen ongelma on laadullisessa tarkastelussa käytetty 90 prosentin valtakunnallisen kattavuuden vaatimus. Perustelumuistion mukaan yksikään ammattiryhmä ei ylitä tätä raja-arvoa. Laadullinen arviointi ei siten käytännössä vaikuta asetuksen sisältöön, vaikka juuri sen avulla tulisi tunnistaa osaamiseen, ammattiin ja sijaintiin liittyviä kohtaanto-ongelmia. Korkea yleinen työttömyys ei tarkoita, että avoimiin tehtäviin olisi saatavilla riittävästi osaavaa ja tehtäviin soveltuvaa työvoimaa. Kauppakamareiden osaajakyselyn 2026 perusteella erityisesti pk-yrityksissä on pulaa tekijöistä tuotanto-, kunnossapito- ja työnjohtotehtäviin sekä metalli-, koneistus- ja hitsausammatteihin.
Keskuskauppakamari esittää, että 90 prosentin raja-arvosta luovutaan tai sitä alennetaan olennaisesti. Alueellista kattavuutta tulee arvioida työvoimaosuuden lisäksi sen perusteella, kuinka monen elinvoimakeskuksen linjauksissa ammatti esiintyy sekä miten kyseisen toimialan yritykset ja työpaikat sijoittuvat eri puolille Suomea.
Myös määrällistä arviointia tulee kehittää. Yhden tarkasteluajankohdan avoimien työpaikkojen ja työttömien työnhakijoiden määrien vertailu ei riitä kuvaamaan tosiasiallista työvoimapulaa. Työttömien määrä ei kerro, kuinka monella työnhakijalla on tehtävien edellyttämä osaaminen, kokemus tai pätevyys. Avoimia työpaikkoja koskevat tilastot eivät myöskään kata kaikkia yritysten rekrytointitarpeita.
Keskuskauppakamari katsoo, että työnteko-oikeuden laajentamista tulee soveltaa mahdollisimman kattavasti. Sääntelyn tehtävänä on mahdollistaa Suomessa jo olevien henkilöiden nopea työllistyminen tehtäviin, joissa heidän osaamiselleen on kysyntää, ei muodostaa uusia hallinnollisia esteitä. Jos ulkomaalaislain 72 c §:n edellytys työvoiman saatavuusongelmista koko valtakunnan alueella estää työmarkkinoiden todellisuutta vastaavan asetuksen laatimisen, tulee myös lain muuttamista arvioida. Tarkoituksenmukaisempi sääntely mahdollistaisi valtakunnallisesti merkittävien tai useilla alueilla todettujen työvoimapula-alojen huomioon ottamisen.
