Esityksen keskeisin muutosehdotus koskee TVL 20 a §:ssä säädettyjä ulkomaisen
sijoitusrahaston ja erikoissijoitusrahaston verovapauden edellytyksiä. Edellytyksiä
muutettaisiin vastaamaan EUT:n oikeuskäytännöstä johtuvia vaatimuksia siten, että
ulkomaisen sijoitusrahaston ja erikoissijoitusrahaston verovapauden edellytyksenä ei
jatkossa olisi rahaston sopimusperusteisuus. Verovapauden edellytykseksi asetettaisiin
kuitenkin jatkossa se, että ulkomainen rahasto olisi rekisteröintivaltiossaan verovapaa,
käytännössä verovapaa tai läpivirtaava.
TVL 20 a §:ään ei ole aiemmin sisältynyt nimenomaista edellytystä ulkomaisen
sijoitusrahaston verovapaudesta, läpivirtaavuudesta tai käytännön verovapaudesta
rekisteröintivaltiossa. Esityksen mukaan sopimusperusteisten rahastojen osalta
verotuskäytännössä ei ole selvitetty niiden verokohtelua kotivaltiossa ja siinä arvioidaan, että ehdotus voisi joidenkin ulkomaisten sopimusperusteisten rahastojen osalta johtaa siihen, että ne eivät voisi jatkossa saada tuloa Suomesta verovapaana. Sen sijaan yhtiömuotoisten rahastojen osalta verovelvollisen on verotuskäytännössä tullut selvittää rahaston verokohtelu sen asuinvaltiossa. Esityksessä rahaston asuinvaltion verokohteluun perustuvaa lisävaatimusta verovapaudelle on perusteltu erityisesti Suomen veropohjan turvaamisella mutta myös kilpailuneutraliteetilla.
On mahdollista, että esitysluonnoksessa valittu lainsäädäntötapa johtaa joissakin
yksittäistapauksissa tulkinnanvaraisiin tilanteisiin, joihin joudutaan viime kädessä
hakemaan ratkaisua oikeuskäytännöstä mahdollisesti aina Euroopan unionin
tuomioistuimesta (EUT) asti. Esityksessä (s. 43) on arvioitu, että rahaston verokohtelulle kotivaltiossa asetettavat edellytykset heijastaisivat niitä tilanteita, jotka EUoikeudellisesti olisivat rinnasteisia kotimaisten verovapaiden rahastojen kanssa.
Keskuskauppakamari pitää tätä arviota nykyisen EUT:n oikeuskäytännön valossa
perusteltuna, mutta täyttä varmuutta asiasta ei kuitenkaan ole mahdollista saada
nykyisen oikeuskäytännön perusteella.
Esityksen kansainvälistä vertailua koskevasta osasta (s. 37) ilmenee, että esimerkiksi
saksalaisten kiinteistörahastojen osalta Suomessa myönnetty verovapaus on voinut
johtaa siihen, että tuloa ei ole verotettu edes yhteen kertaan sijoittajan tasolla Saksan
sijoitusrahastojen verosäännöksistä johtuen. Vuodesta 2024 tämä mahdollisuus on
Saksassa poistettu verolainmuutoksella. Esimerkki kuitenkin osoittaa sen, miten jäsenvaltioiden eroavaisuudet sijoitusrahastojen ja niiden osakkaiden verotuksessa voivat yksittäistapauksissa johtaa epäjohdonmukaisuuksiin. Yleisesti ottaen voidaan todeta, ettei EU-oikeuden pääomien vapaan liikkuvuuden tavoitteena ole se, että rajat ylittäviä tilanteita kohdeltaisiin edullisemmin kuin kotimaisia tilanteita vaan poistaa esteitä rajat ylittävältä toiminnalta.
Keskuskauppakamari katsoo, että ulkomaisen rahaston verokohtelua asuinvaltiossa
koskevan lisäedellytyksen tuominen lainsäädännön tasolle voi aiheuttaa EU-oikeudellista epävarmuutta, joka kuitenkin todennäköisesti rajoittuu varsin harvoihin
yksittäistapauksiin. Lisäedellytystä on perusteltu erityisesti veropohjan turvaamisella,
vaikkakaan ehdotuksilla ei toisaalta arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia
verotuottoihin. Kokonaisuutena arvioiden Keskuskauppakamari katsoo, että viime
kädessä kyse on ehdotettuun lainsäädäntöön liittyvän EU-oikeudellisen epävarmuuden ja veropohjan kansallisen turvaamisintressin välisestä tasapainottelusta.
Keskuskauppakamari kiinnittää lopuksi huomiota siihen, että esityksessä kuvatulla tavalla jotkin nyt voimassa olevan TVL 20a §:n mukaan verovapaaksi katsotut rahastot eivät välttämättä enää täytä verovapauden edellytyksiä esityksessä ehdotettujen muutosten jälkeen. Esityksen mukaan (s. 29-30) kohtuullisen siirtymäajan säätäminen tällaisille rahastoille olisi teknisesti haastavaa. Joillakin tällaisilla rahastoilla saattaa olla ns. murrettu tilikausi, joka on alkanut jo ennen lain voimaantuloa (esim. 1.7.2026-30.6.2027), mikä tarkoittaisi, että verovapauden mahdollinen menetys kohdistuisi myös tuloihin, jotka ovat kertyneet jo ennen lain voimaantuloa. Keskuskauppakamari pitää
tarkoituksenmukaisena, että ehdotettua voimaantulosäännöstä uudelleenarvioitaisiin
vielä tältä osin.
