Kiitämme mahdollisuudesta antaa lausunto luonnoksesta sähkömarkkinalain muuttamiseksi. Lakiin tuotaisiin uutena säännöksenä etusijamenettely, jota sovellettaisiin sähkönkäyttöä ja sähkövarastoja koskevien liittymähakemusten käsittelyssä. Etusijamenettelyä sovellettaisiin kantaverkossa, suurjännitteisissä jakeluverkoissa ja jakeluverkoissa.
Ehdotetussa etusijamenettelyssä verkonhaltija sijoittaisi uusia liittymiä ja olemassa olevien liittymien kapasiteetin suurentamista koskevat tarjouspyynnöt etusijaryhmiin ja etusijaryhmän sisällä etusijajärjestykseen. Etusijamenettely koskisi tarjouspyyntöjen käsittelyn, sähköverkon kapasiteetin tarjoamisen ja sähköverkon kehittämisen järjestystä. Jatkossakin verkonhaltijan on tarjottava kaikille oikeus liittyä sähköverkkoon, mutta kapasiteettia tarjottaisiin hakijoille etusijajärjestyksen mukaisesti.
Keskuskauppakamari pitää lain tavoitteita sinänsä kannatettavina. Lakimuutoksen tavoitteena on ohjata paljon sähköä käyttävien kohteiden sijaintia siten, että verkon kapasiteettia voitaisiin hyödyntää mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Lain tavoitteena on myös nopeuttaa joustavan sähköntuotannon investointeja ja vähentää verkkoinvestointien tarpeita.
Keskuskauppakamarin arvion mukaan lakiluonnos vaatii kuitenkin muutoksia, jotta lainsäädäntö ei tule tarpeettomasti rajoittamaan investointeja, digitalisaatiota ja puhdasta siirtymää. Viimeaikaiset investointiuutiset Suomeen ovat myönteisiä, eikä orastavaa kasvua ja investointiaaltoa tule tarpeettomasti vaikeuttaa tai viivästyttää.
Suomen on säilyttävä ennakoitavana ja houkuttelevana investointikohteena. Kärkitavoitteena tulee jatkossakin olla kasvu ja investointien houkutteleminen. Puhtaan sähkön tuotantoa on kasvatettava ja kanta- ja jakeluverkkoja kehitettävä ennakoivasti. Nyt esitetty hallinnollinen etusijajärjestys ei saa muuttua verkkoinvestointien vaihtoehdoksi tai pysyväksi aluepolitiikan välineeksi. Etusijamenettelyn tulisi olla väliaikainen väline, jota käytetään vain niukkuustilanteissa.
Lain valmistelun ja voimaantulon aikataulu
Keskuskauppakamari esittää, että lain valmisteluun otettaisiin aikalisä, sillä lain saattaminen voimaan jo vuoden 2027 alussa edellyttäisi lain kiireellistä käsittelyä ja lain yksityiskohtien viimeistelyyn jäisi vain niukasti aikaa. Nykyisellä sisällöllään laki ei täyttäisi sille asetettuja vaatimuksia ja pahimmillaan heikentäisi sähköverkkojen ja teollisuuden investointiympäristöä. Esitämme, että lain voimaantuloajankohtaa siirrettäisiin ja valmistelussa painotettaisiin erityisesti sääntelyn vaikutuksia elinkeinoelämän investointiympäristöön ja sähköverkon ja -tuotannon kehittymiseen.
Etusijamenettelyn kriteerit
Ensisijaisena ratkaisuna verkon kapasiteettiongelmiin tulisi olla verkon kapasiteettia parantavat investoinnit. Etusijamenettelyn ei se saa korvata sähköverkon ennakoivaa kehittämistä. Menettelyä voidaan kuitenkin pitää hyväksyttävänä tilanteissa, joissa kapasiteetista on väliaikaista tai alueellisesti rajattua niukkuutta.
Keskuskauppakamari kuitenkin korostaa, että etusijamenettelyn tulee olla poikkeuksellinen väline tilapäiseen niukkuustilanteeseen. Sen soveltamisessa tulee erottaa tilapäinen paikallinen niukkuus ja pitkäaikainen kasvava kysyntä, johon voidaan sopeutua vain verkkoinvestoinneilla.
Lakiluonnoksessa määritellyt etusijaisuutta koskevat periaatteet edellyttävät tarkennusta. Keskuskauppakamari katsoo, että etusijaryhmiä koskevat kriteerit ovat liian tiukkarajaisia eivätkä tunnista riittävällä tarkkuudella hankkeiden toteutusvalmiutta, sähköverkon kehittämisinvestointimahdollisuuksia ja hankkeiden verkkovaikutuksia. Ryhmien kriteerinä on sovellettu ensisijaisesti liittymän ottotehoa sähköverkosta. Lisäksi datakeskuksiin on kohdistettu erillisiä tehorajoja, jotka ovat muita sähkönkäyttökohteita alemmat.
Keskuskauppakamari esittää etusijaisuutta koskeviin kriteereihin seuraavia tarkennuksia ja muutoksia:
- Toteutusvalmius
Hankkeiden toteutusvalmius ja todelliset verkkovaikutukset tulisi nostaa tärkeiksi etusijaan vaikuttaviksi kriteereiksi. Näin priorisoinnissa painottuisivat hankkeet, jotka rakentuvat jo aiemmin tehtyjen investointien jatkoksi, ja joissa on jo olemassaolevaa infrastruktuuria. Pitkälle edenneille hankkeille tulisi asettaa etusija verkkokapasiteetin ollessa niukka. Toteutusvalmiutta voidaan mitata uusissa hankkeissa esimerkiksi sillä, onko hankkeella jo valmiina rahoitus, lainvoimainen kaava, ympäristöluvat, maanhallinnan sopimukset sekä investointia tai rakentamista koskevat sopimukset. Tämä turvaisi yhdenvertaisen kohtelun erilaisille investointihankkeille.
- Datakeskuksia koskevat kriteerit
Lähtökohtaisesti sääntelyn tulisi kohdella verkkovaikutuksiltaan samanlaisia eri toimialoja edustavia hankkeita tasapuolisesti. Datakeskuksia ei tulisi nähdä yksinomaan sähköä kuluttavina yksikköinä, vaan hakumenettelyssä niiden etusijaisuusarvioinnissa tulisi ottaa huomioon niiden laadulliset ominaisuudet ja mahdollisuudet toimia sähköverkkoa tasapainottavina yksiköinä. Keskuskauppakamari esittää datakeskuksille samoja tehorajoja kuin muillekin toimialoille.
- Etusijamenettelyn soveltaminen ja käsittelyajat
Etusijamenettelyä tulee soveltaa vain, jos verkossa on niukkuutta. Hakemukset tulisi käsitellä myös etusijaryhmissä 2–4 useammin kuin vuosittain. Keskuskauppakamari esittää ryhmien 2–4 hakemusten käsittelyä vähintään neljännesvuosittain ja ruuhkattomien liittymien käsittelyä ilman odotusta, mikäli se ei heikennä muiden hakijoiden asemaa. Kanta- ja jakeluverkon arvioinnit tulisi kytkeä yhteen siten, että niiden osalta ei edellytettäisi erillistä käsittelyä.
- Jousto- ja tuotantositoumusten vaikutus etusijamenettelyyn
Aidot kuorman vähentämiset, sähkövarastot, kulutusjoustot sekä joustavat tulee hyväksyä lisäisiksi joustoiksi, jotka parantavat hakijan asemaa etusijamenettelyssä. Etusijan tulee perustua todellisiin verkkovaikutuksiin. Jatkuvatoimisen teollisen prosessin jouston merkitys verkkokapasiteetille voi olla erittäin merkittävä, vaikka sen osuus jäisi alle 80 prosenttiin. Keskuskauppakamari esittää tiukkarajaisen 80 prosentin kynnyksen korvaamista väljemmällä määrittelyllä, joka antaisi tapauskohtaisesti mahdollisuuden arvioida jouston absoluuttisia verkkovaikutuksia.
Vaatimus koko liittymän elinkaaren aikaisesta sitoutumisesta joustoon on ongelmallinen erityisesti tilanteissa, joissa kapasiteetin pullonkaulat poistuisivat ajan kuluessa. Joustojen ajalliseen vaatimukseen tulisi käyttää tapauskohtaista harkintaa.
- Tuotantositoumuksen vaatimukset
Etusijamenettelyssä on perusteltua priorisoida hankkeita, jotka sitoutuvat konkreettisesti uuden sähköntuotannon toteuttamiseen joko omatoimisesti tai esimerkiksi PPA-sopimuksin. Verkon rajallista kapasiteettia tulee kohdentaa sähköjärjestelmän tasapainoa parantaviin ja verkon kapasiteettirajoitteita vähentäviin hankkeisiin. Tuotantositoumuksen tulee olla ensisijaisesti todennettava kannustin, ei jäykkä pitkäaikaisen sähkönhankinnan pakkorakenne. Aluerajauksen tulee perustua osoitettuun verkkotekniseen hyötyyn ja hankkeen on voitava käyttää usean laitoksen portfoliota ja korvaavia PPA-järjestelyjä.
- Sähkövarastot ja hybridihankkeet
Erillisten sähkövarastojen kategorinen sijoittaminen alimpaan etusijaryhmään ei ole perusteltua, sillä varastot tasapainottavat sähköverkon kuormitusta ja vähentävät kapasiteettipulaa. Sähkövarastojen todelliset verkkovaikutukset ja kapasiteettia lisäävät vaikutukset tulee ottaa huomioon etusijamenettelyssä.
Tuotantolaitoksen ja siihen kiinteästi liittyvän sähkövaraston sisältäviä hybridihankkeita tulisi tarkastella yhtenä kokonaisuutena, kun varasto liittyy teknisesti tuotantoon tai kulutuskohteeseen. Verkosta lataamisen sijasta ratkaisevaa etusijamenettelyssä tulisi olla vaikutus rajoittavan verkonosan kuormitukseen. Myös itsenäiselle varastolle tulisi antaa mahdollisuus parantaa etusija-asemaansa joustavalla liittymisellä tai todennettavalla käyttörajoituksella. Näin suojaudutaan sekä varastojen perusteettomalta suosimiselta että niiden teknologiaperusteiselta syrjinnältä.
- Ajoneuvojen suuritehoisen latausinfran etusijaisuus
Suuritehoiset kuorma- ja linja-autoille ja työkoneille suunnatut latauspisteet tulisi luokitella kaikissa tapauksissa ensisijaisuusryhmään 1, vaikka niiden tehoraja ylittäisikin 3 MW:n rajan. Julkisen latausverkoston EU-tasoinen AFIR-sääntely edellyttää kattavaa suuritehoista latausverkostoa TEN-T-ydinverkolla. Raskaan kaluston sähköistyminen edellyttää käytännössä valtakunnallisesti kattavaa raskaan kaluston tarpeisiin soveltuvaa suuritehoista latausasemaverkostoa. Lakiluonnoksessa esitetty 3 MW:n rajan vaikeuttaisi suuritehoisten latauspoolien rakentamista. Sijaintisidonnaisen ja huoltovarmuuskriittisen infrastruktuurin, kuten raskaan liikenteen terminaali-, satama- ja pääväylälatauksen, asemaa ei tule ratkaista pelkällä toimialaluokituksella tai yleisellä tehorajalla. Arvioinnissa tulee huomioida lakisääteinen infrastruktuuritehtävä, sijaintisidonnaisuus, haettu lisäteho ja todennettava kuormanhallinta.
Etusijamenettelystä on riskinä muodostua työläs ja hallinnollisesti raskas menettelytapa, joka lisää investoinneista yrityksille aiheutuvaa luvitustaakkaa. Olisikin ensiarvoisen tärkeää, että hakemusmenettelylle määriteltäisiin valtakunnallisesti sovellettavat verkkoyhtiöiden yhteiset periaatteet. Hakemusmenettelyssä on myös tärkeää pyrkiä mahdollisimman ripeään käsittelyyn ja realistisen tiedon tuottamiseen käsittelyaikojen pituudesta. Osana lakimuutoksen vaikutusten arviointia tulisi arvioida myös järjestelmä- ja hallintokustannusten määrää.
