Suomi on takapajula ylisäädellyn apteekkitoiminnan ja lääkkeiden myynnin suhteen. Niitä koskeva sääntely ei vastaa nyky-yhteiskunnan tarpeita ja tavoitteita. Nykyinen hallitus on sortunut lähinnä näpertelemään aiheen ympärillä hankaloittaen jokapäiväistä elämäämme suotta.
Apteekkisääntelyä on vapautettava. Apteekkien tarvehankinnasta pitää luopua ja itsehoitolääkkeitä pitää voida jatkossa ostaa päivittäistavarakaupoista, niin kuin monessa maassa jo tehdäänkin.
Muutokset helpottaisivat tavallisten ihmisten normaalia elämää, kun apteekkien sijaintipaikat ja aukioloajat vastaisivat kysyntää ja itsehoitolääkkeiden myyntipaikkoja lisättäisiin. Myöskään apteekin omistamismuotoon liittyvät rajoitukset eivät vastaa nykypäivän tarpeita. Niihinkin on tarjolla ratkaisuja.
Apteekkien määrän tiukka sääntely tekee uusien apteekkien avaamisen vaikeaksi, vaikka tarvetta ja kysyntää olisikin. Apteekkareiden aloittamat valituskierrokset voivat viivästyttää uuden apteekin avaamista vuosilla, vaikka alueella olisi tarve lisäpalveluihin.
Apteekkien määrää rajoittavasta tarveharkinnasta on luovuttava. Apteekin voisi jatkossa perustaa ilmoitusmenettelyllä. Tämä ei tarkoittaisi sitä, että kuka vain voisi harjoittaa apteekkitoimintaa. Jos apteekki ei perustettaessa tai myöhemmin täytä sille asettuja laissa määriteltyjä vaatimuksia, apteekin perustaminen tai toiminta voitaisiin kieltää.
Nykyään apteekin omistajalta edellytetään proviisorin koulutusta. Apteekin omistaminen tulee jatkossa sallia myös yhtiömuotoisesti. Apteekkitoiminnan turvallinen harjoittaminen varmistettaisiin vaatimalla apteekille vastaava hoitaja, jolla on proviisorin koulutus. Lisäksi apteekilla pitäisi luonnollisesti olla vastuuvakuutus tai muu vakuus.
Tässä vaiheessa huomio kiinnittyy monesti niin sanottuun kermankuorintaan. Apteekkia ei pitäisikään saada perustaa vain parhaan katteen tuottavien kysytyimpien ja kalliiden lääkkeiden varaan. Se estettäisiin asettamalla apteekin lääkevarastolle vaatimukset, joilla turvataan riittävän kattava lääkkeiden saatavuus. Vaatimukset koskisivat sekä lääkevaraston sisältöä että kokoa. Tämä varmistaisi kattavan lääkehuollon myös tulevaisuudessa.
Itsehoitolääkkeiden myyntiä on vapautettava vastuullisesti vähittäiskaupalle. Laki olisi myös tässä tapauksessa liian hidas ja jäykkä tapa listata sopivimmat tuotteet. Mallissamme viranomainen tekisi päätöksen siitä, mitä lääkkeitä voitaisiin turvallisesti siirtää apteekkimyyntiä vapaampaan myyntiin. Päätöksen toimivuutta seurattaisiin ja tarkistettaisiin tarvittaessa.
Tässä esitetyt ajatukset eivät ole vallankumouksellisia. Uudistukset takaisivat turvallisen apteekkitoiminnan ja varmistavat lääkkeiden saatavuuden, mutta takaavat sen, että palvelut ja tarvitsemamme lääkkeet ovat nykyisen elämänmenon mukaisesti saatavilla silloin, kun niitä kipeimmin tarvitsemme. Kilpailun kirittävä vaikutus mahdollistaisi paremman saatavuuden lisäksi myös edullisemmat hinnat, mitä voi pitää asiakkaan kannalta niin ikään suotuisana seikkana.
Teksti on julkaistu alun perin Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 14.11.2018.