Yritysten rahoitus- ja pääomarakenne kuntoon ja välineet tutuiksi

Rahoitus- ja pääomarakenteen tavoitteellinen suunnittelu on tärkeä osa yrityksissä tehtävää strategista kehitystyötä. Jos tätä työtä ei ole ajallaan ja huolella tehty, rakenteen heikkoudet nousevat esille talouden murrostilanteissa. Rahoittajien kestokykyä koetellaan – ja mikäli sitä ei ole, voivat vaikutukset olla yrityksen toiminnan kannalta merkittäviä, jopa ratkaisevia.

2014 10 14 Olli Välimäki ja Timo Leino Linnea Capital Oy NETTI

Ihanteellista olisi, että yrityksen rahoitus- ja pääomarakenne tukisi liiketoiminnan häiriötöntä toteutumista myös erilaisissa saumavaiheissa ja suhdannepiikeissä. Rahoituksen kustannusten tulisi olla ennakoitavissa ja hinnan tulisi läpinäkyvästi korreloida rahoittajan riskiä ja yrityksen arvon kehittymistä. Sopimusehdot tulee ymmärtää ja tuntea erilaiset rahoittajat toimintatapoineen.

Tämä ei toteudu läheskään kaikissa yrityksissä. Haasteita on usein jo rahoitusvaihtoehtojen tuntemisessa, joka heijastuu ongelmina rahoituksen saatavuudessa, hinnoittelussa ja sopimusehdoissa.

Hallitus on vastuussa

Jokaisen hallituksen tulisi kyetä vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

  • Saako yritys kilpailuetua rahoitus- ja pääomarakenteestaan?
  • Vertaillaanko rahoitus- ja pääomitusvaihtoehtoja säännöllisesti?
  • Hyötyykö yritys aidosti pitkäkestoisesta rahoittajakumppanuudesta vai maksaako se siitä?
  • Ovatko sopimusten erityisehdot vaikutuksineen hallituksen tiedossa?
  • Onko yritys jälleenrahoituskelpoinen – onko sillä aidosti vaihtoehtoja vai onko yksittäiselle rahoittajalle syntymässä tilannemonopoli?
  • Mitataanko omistaja-arvon kehittymistä ja pääoman sitoutumista – onko näille tavoitteita kuten muulle liiketoiminnalle?

Valitettavasti rahoituksen lähteitä ei tunneta laajalti eikä vaihtoehtoja pohdita kattavasti. Kilpailutus on yrityksen kokonaisrahoituksen ja pääomituksen osalta melko harvinaista.

Vakuusongelmat

Yrityksen kannalta pankkirahoituksen saatavuuden esteenä ovat usein vakuusongelmat. Pankin kannalta ongelma on kyky hallita luottoriskiä tilanteessa, jossa lähtötilanteessa itse hanke ja yritys täyttävät rahoitettavuuskriteerit, mutta vakuus ei. Ongelma on tosiasiassa siinä, että rahoituspäätöstä tehdessä rahoittajan arviointi painottuu väärään seikkaan.

Vakuuskeskeinen rahoittaminen jättää potentiaalisia osaamisintensiivisiä menestyjiä, perusteltuja omistajanvaihdoksia ja innovatiivisia hankkeita vaille rahoitusta. Luottopäätöksien keskittyminen vakuuden kattavuuden arviointiin voi johtaa taloudellisesti epäoptimaalisiin ja tehottomiin päätöksiin niin yrityksissä kuin pankeissakin, eikä edesauta yritysten ja pankkien välisen yhteistyön, luottamuksen, keskinäisen ymmärryksen ja kumppanuuden kehittymistä.

Yrityksen tulevaisuuden rahavirrat ratkaisevat luotonhoitokyvyn, ei vakuus

Maksukyvyn ennustaminen edellyttää rahoittajalta yrityksen ansainlogiikan ja toimialan tuntemista. Yritykseltä vaaditaan kassavirtojen suunnittelua ja ennakointi sekä ajantasaista, riittävää ja proaktiivista rahoittajainformaatiota. Yrityksen ja pankin välisen kumppanuuden raaka-aine on aina informaatio.

Kovenantteja – erityisiä sopimusehtoja – käytetään nykyään laajalti. Kovenanttirahoituksen perusasetelmassa pankki pyrkii sopimusoikeudellisin keinoin hallitsemaan sellaisen rahoituspäätöksen riskejä, jossa pankin vakuusasema on epätyydyttävä. On huomattavasti järkevämpää pyrkiä estämään ongelmien syntyminen ylipäätään ja etukäteen kuin hallita niitä vakuuksilla takautuvasti. Kovenanttiohjauksessa kyse on nimenomaan ennakoivasta rahoitusriskien hallinnasta ja hallitusta vakuusvajeesta. Sekä rahoittajan että yrittäjän tulisi ymmärtää sopimusoikeuden tarjoamat riskienhallintakeinot ja käyttää niitä ammattimaisesti, ilman tulkintaongelmia tai kohtuuttomuusriskiä.

Tarkoituksenmukainen kumppanuus

Yrityksen tulisi tavoitella tarkoituksenmukaista kumppanuutta rahoittajiensa ja pääomittajiensa kanssa. Se tarkoittaa molempia osapuolia hyödyttävää suhdetta, jossa merkityksellinen informaatio jaetaan viivytyksettä. Rahoittajille ei tule antaa tilannemonopolia, kohtuutonta etua tilanteessa, jossa itsellä ei ole tosiasiallisia vaihtoehtoja.

Optimointia koskee yksinkertainen ohje: tunne rahoittajat, rahoitusinstrumentit ja rahoittajien tapa toimia. Mitä osaavampi ja uskottavampi yritys on, sitä helpommin rahoittaja tekee päätöksen, jossa ei tarvita ylimitoitettuja vakuuksia, toimintaa haittaavia erityisehtoja tai turhaa raportointia.

Vastuu optimoinnista on hallituksella. Mikäli tähän kiinnitetään huomiota vasta kriisivaiheessa, on keinovalikoima rajallinen.

Timo Leino
OTK

Olli Välimäki
KTT

Kirjoittajat ovat yritysten rahoitus- ja pääomarakenteiden optimointiin erikoistuneen Linnea Capital Oy:n avainhenkilöitä ja hallitusammattilaisia.