Peruskoulun suuntaa on muutettava – keskeisissä aineissa on palattava johdonmukaiseen opiskeluun ja selkeään numeroarvosteluun

Kirjoitus on julkaistu alun perin Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 18.5.2018.

Suomen on syytä pitää kiinni menestykseen vieneestä koulutuksesta. Luovuuden ja osaamisen mittaamisen välillä ei ole ristiriitaa.

Suomen ainoa maailmanlaajuisesti pysyvä kilpailuetu sijaitsee korviemme välissä. Menestyksemme on kiinteästi yhteydessä siihen, kuinka tehokkaasti ja kannustavasti koulutus-, osaamis- ja innovaatiojärjestelmämme – varhaiskasvatuksesta jatkuvaan oppimiseen sekä tutkimus- ja innovaatiojärjestelmiin – toimii.

Mikäli Suomi haluaa olla tulevaisuudessakin vauras maa globaalien arvoketjujen huipulla, meidän on investoitava inhimilliseen pää­omaamme nykyistä enemmän.

Koulutusleikkausten aika on ohi. Järjestelmää on nyt kehitettävä ­kokonaisvaltaisesti. Jokaisella pitää olla aito ja tasa-arvoinen mahdollisuus kehittyä ja kouluttautua omaa potentiaaliaan hyödyntäen.

Syrjäytyneiden nuorten kohonneeseen määrään on oikeutetusti kiinnitetty huomiota. Tulevan opiskelumenestyksen ja elämässä pärjäämisen edellytykset luodaan varhaiskasvatuksessa ja peruskoulun alkutaipaleella. Heikennämme mahdollisuuksien tasa-arvoa, jos rapautamme koulutusperustaamme. Suomella ei ole varaa menettää yhtäkään tulevaisuuden osaajaa.

Olemme tuudittautuneet itsetyytyväisyyteen Suomen aiemmin Pisa-tutkimuksissa saavuttaman menestyksen vuoksi. Menestyksen pohja on kuitenkin nopeasti murenemassa. Kärkipaikoille ovat kiilanneet Singaporen ja Japanin kaltaiset maat: niiden koulutusjärjestelmien vahvuuksia ovat kova työnteko sekä matemaattisten aineiden ja kielten systemaattinen opiskelu koulutaipaleen alusta alkaen. Koululaisten edistymistä myös mitataan tarkasti.

Suomessa on menty jo parikymmentä vuotta päinvastaiseen suuntaan. Leikinomaisuus on lisääntynyt, koulupäivät ovat lyhentyneet ja objektiivisesta numeroarvostelusta on luovuttu. Vuoden 2015 Pisa-mittauksen mukaan peräti 11 prosenttia peruskoulunsa päättäneistä ei osaa lukea jatko-opintojen edellyttämällä tavalla.

Keinotekoinen oppivelvollisuuden pidentäminen ei auta tällaisiin ongelmiin. Virheet on tehty jo huomattavasti aiemmin. Siksi onkin tehtävä suunnanmuutos ja palattava niihin metodeihin, joilla maailman parhaat tulokset saavutettiin.

Ruotsalaistutkija Gabriel Heller Sahlgren varoitti Suomea toistamasta Ruotsin virheitä koulumaailmassa (HS 24.4.). Hänen mukaansa ”Pisa-ihmeen” sokaiseman Suomen opetussuunnitelmissa lisätään nyt oppilaiden vastuuta omasta oppimisestaan ja samalla faktatiedon painoarvoa tietoisesti hämärretään.

Sinänsä hyvät aikeet koulun modernisoinnista saattavatkin viedä koulutusjärjestelmäämme eriarvoistavaan suuntaan ja rapauttaa entisestään sen pohjaa. Tämä näkyy jo muun muassa Pisa-tulosten heikkenemisenä. Siitä pitäisi tehdä selvät johtopäätökset ja korjata kurssia.

Oppilaan oman vastuun lisääminen on kaunis ihanne ja peri­aatteessa hyvä tavoite. Meidän ei ­silti pidä huijata itseämme ja tuu­dittautua siihen ajatukseen, että koulutusjärjestelmämme menestys tulee annettuna.

Leikinomaisuus, ryhmätyön so­siaalisuuteen oppiminen sekä kouluun totuttelu pitäisi antaa selvästi varhaiskasvatuksen tehtäväksi. Varhaiskasvatuksen olisi syytä olla maksutonta 3-vuotiaasta lähtien ja pakollista kaksi vuotta ennen varsinaisen koulun alkua.

Peruskoulussa on palattava johdonmukaiseen ja koulumaisempaan opiskeluun matematiikan ja äidinkielen kaltaisissa keskeisissä aineissa. Opintojen edistymisen mittaamisessa on myös soveltuvilta osin syytä palata selkeään numeroarvosteluun. Se antaa sekä oppijalle että huoltajille mahdollisuuden seurata ja tukea koulutyön etenemistä.

Koulussa ei tietenkään tule edistää epätervettä kilpailua, joka syntyy liian pitkälle viedystä mittaamisesta ja tasokokeista. Kielten ja matematiikan opiskelussa tarvitaan kuitenkin koulun alusta asti systemaattista työntekoa, jossa oppilas voi kilpailla itseään vastaan. Jokaista pitää kannustaa pyrkimään parhaaseensa.

On aivan oikein, että koulujärjestelmä tukee luovuutta ja oppimisen iloa. Näitä tavoitteita ei kuitenkaan saa asettaa vastakkain systemaattisen opiskelun kanssa.

Suomen menestyksen perustan ovat luoneet tasa-arvoinen peruskoulu, maailman parhaat opettajat sekä mahdollisuuksien tasa-arvo, jossa oppilaat ovat voineet menestyä sosioekonomisesta taustastaan riippumatta. Näistä vahvuuksista on pidettävä jatkossakin kiinni.

Juho Romakkaniemi
Kirjoittaja on Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja